Harri Syrjänen ja Pauliina Virta: ”Suhteemme pohjana on ihan älyttömän suuri rakkaus”

Toinen on järki, toinen on tunteet. Vaikka huippukokki Harri Syrjänen, 49, ja avopuoliso Pauliina Virta, 34, ovat vahvatahtoisia, kaikista vahvin on keskinäinen rakkaus.

Hetkinen, meillä on kotona ihan oikea kokki! Tätä ajatusta voisi pitää itsestään selvänä, kun asuu yhdessä huippukokki Harri Syrjäsen kanssa, mutta ääninäyttelijä Pauliina Virralle se ei sitä ollut.

Oivallus iski eräänä iltana, kun Pauliina haikaili tietyn thaimaalaisruoan perään ja totesi ääneen, että sitä pitäisi joskus kokeilla. Harri huomautti, että jospa tehtäisiin niin heti? Vartin päästä herkullinen annos jo höyrysi Harrin valmistamana pöydässä.

– Muistan vieläkin Pauliinan ilmeen, kun hän tajusi voivansa tilata kotona mitä ruokaa vain, Harri naureskelee.

– Minulla tosiaan kesti kauan oppia, että Harri on kokki. Ehkä tämä kertoo jotain suhtautumisestani titteleihin. Minulle ihmiset ovat ihmisiä, en arvota ketään saavutusten kautta, Pauliina sanoo.

Ajatusmaailma lienee perua Pauliinan julkisuudesta tutusta lähipiiristä, sillä hänen isosiskonsa on näyttelijä Kiti Kokkonen, äitinsä näyttelijä Titta Jokinen, isänsä laulaja Pauli Virta ja isoisänsä laulaja Olavi Virta. Lokakuussa suku sai uuden jäsenen, kun Pauliinan ja Harrin yhteinen tytär Aada syntyi.

”Ei ole itsestäänselvyys muodostaa aikuisena syvällisiä suhteita”

Harri Syrjänen ja Pauliina Virta tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa vuosia sitten juhlissa, mutta silloin kumpikaan ei kiinnittänyt toiseen sen suurempaa huomiota. Yhteisen ystävän järjestämissä uudenvuodenjuhlissa vuoden 2015 lopussa jokin oli muuttunut.

– Olimme risteyksissä omissa elämissämme. Minulla oli takanani avioero ja pohdin, kannattaako parisuhteeseen ryhtyä enää ollenkaan. Ei ole itsestäänselvyys muodostaa aikuisena syvällisiä suhteita. Niissä on paljon pelissä, mikä on pelottavaa, Harri myöntää.

Pauliina kuitenkin vaikutti Harrista mielenkiintoiselta, ja pari alkoi jutella. Kävi ilmi, että Pauliina oli ollut jo jonkin aikaa sinkku. Hänellä oli useampia pitkiä suhteita takanaan, mutta ensimmäistä kertaa elämässään hän oli viettänyt kunnolla aikaa itsekseen.

– Harrin kanssa oli heti hirveän helppo puhua. Se vei suhteemme nopeasti syvälliselle tasolle.

Harrilla on edellisestä liitostaan yhdeksänvuotias tyttö ja seitsemänvuotias poika, mikä tuli luonnollisesti pian puheeksi. Pauliina ei halunnut tavata lapsia ennen kuin hänestä tuntui varmalta, että hänen ja Harrin suhteesta tulisi jotain.

– Minulla oli lapsuudessani useita nopeitakin äitipuolia isäni kautta, mikä oli välillä rankkaa. En halunnut, että Harrin lapset joutuvat kokemaan kanssani saman. Uskon tehneeni heidän kanssaan alusta asti vähemmän virheitä, koska ymmärsin, mitä he kävivät läpi, Pauliina sanoo.

– Samalla tavalla minäkin halusin varmistaa lasten takia jonkin sortin jatkuvuuden suhteessamme. He eivät kuitenkaan jahkailleet vaan ottivat Pauliinan heti omakseen, Harri jatkaa.

”Oli vaikea ajatus ryhtyä uudestaan isäksi”

Puolen vuoden seurustelun jälkeen Pauliina muutti Harrin luokse Espooseen rivitaloon, joka on myös Harrin lapsuudenkoti. Kun Harrin isä parisenkymmentä vuotta sitten kuoli, Harri osti asunnon itselleen.

Nyt kaksikerroksisen, avaran kodin olohuoneessa vallitsee täysipainoinen lapsiperhearki. Kolmekuinen Aada-tytär heiluttelee pontevasti käsiään ja jalkojaan valkoisella sohvalla, joka on vuorattu käytännön syistä pyyhkeillä ja lakanoilla. Eteisen nurkassa odottavat lastenrattaat valmiina vaunulenkille.

Välillä vanhemmat yrittävät laskea tytön sitteriin, mistä seuraa äänekäs vastalause. Niinpä Pauliina hytkyttelee vauvaa sylissään, kunnes on Harrin vuoro napata Aada polviensa päälle jokeltelemaan.

Yhteinen vauva tuli suhteen alussa puheeksi melko nopeasti.

– Minulla oli suurempi kaipuu saada oma, biologinen lapsi kuin Harrilla, joka oli jo tottunut isompiin lapsiin ja vapaampaan eloon, Pauliina huomauttaa.

– Oli vaikea ajatus ryhtyä uudestaan isäksi, koska olin tosi tyytyväinen senhetkiseen elämäntilanteeseeni. En kuitenkaan ole yhtään tyytymättömämpi nyt. Elämänasenteeni on kuin italialaisella kuskilla, joka repii autosta peilit irti, koska niistä heijastuvat vain taakse jääneet asiat, Harri kuvailee.

Aadan pienet nyrkit puristuvat Harrin sormien ympärille ja isän kasvoille leviää paljonpuhuva hymy. Pauliina seuraa heitä vierestä liikuttuneena.

– On ihanaa nähdä Harrin tuikkivat silmät, kun hän katselee tytärtämme.

Uusperhearki sujuu hyvin

Harrin isommat lapset asuvat osan viikosta isällään, osan äidillään. Kun Pauliina ja Harri alkoivat odottaa vauvaa, he kertoivat lapsille perheenlisäyksestä hyvissä ajoin.

– Sanoimme, että rakastamme heitä ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Emme vain ehdi viettää heidän kanssaan ihan yhtä paljon aikaa, koska vauva vaatii huomiota. He kysyivät viattomasti, asuuko vauvakin sitten puoliksi täällä ja puoliksi muualla, Pauliina muistelee.

– Luulin, että uusi perhejärjestys toisi mukanaan ongelmia, mutta niin ei käynytkään. Ennemminkin isommista lapsista taitaa tuntua, etteivät he ehdi nähdä siskoaan tarpeeksi, Harri sanoo.

Kun lapset tulevat kotiin koulusta, Pauliina istuu usein imettämässä sohvalla.

– Silloin he tulevat nojailemaan olkapäihini ja katselemaan, kun vauva syö. He eivät halua edes pelata tietokoneella vaan ihastella mieluummin Aadaa, Pauliina myhäilee.

”Arki ei aina ole herkkua”

Mennäänpä hetkeksi takaisin pariskunnan keittiöön. Se on avonainen ja yhdistetty olohuoneeseen. Tänään on ollut Harrin vuoro kokata, ja hän on pyöräyttänyt päivälliseksi karitsanpotkaa ja perunamuusia.

– Minä kokkaan parempia lihapullia ja pinaattilettuja kuin Harri. Jälkimmäisten taika lienee siinä, että teen niistä sydämen muotoisia, Pauliina kehaisee.

Pauliina on perusarjessa perheen pääkokki. Hän ei halua, että Harrin tarvitsee tehdä töitä kotonakin koko ajan.

Harri ei opasta Pauliinaa keittiössä mutta antaa tälle neuvoja, jos tämä niitä pyytää.

– Ennen Pauliina ei syönyt kanaa edes ravintolassa, koska se oli aina kuivaa. Nyt, kun se on kokattu oikein, kana on yksi hänen lempiruoistaan.

Palvelu pelaa myös isommille lapsille, eikä heidän tarvitse itse voidella leipiään.

– Pitäisi osallistaa heitä enemmän. Ehkä se liittyy siihen, ettemme näe heitä koko ajan. Siksi ha-luamme vähän hemmotella heitä, Harri pohtii.

Toisinaan eläminen kolmen lapsen kanssa vaatii sumplimista. Välillä on viikkoja, ettei Harria juuri näy kotona. Kahta samanlaista työpäivää hänellä ei ole. Työviikko saattaa sisältää esimerkiksi kokkikoulun pitämistä tai catering-tilaisuuksia ympäri Suomen, ruokastailausta mainoselokuvassa tai uuden tv-pilotin kuvaamista.

– Meillä on diili, että minä olen kodista ja arjen pyörityksestä päävastuussa. Ajattelen, että on parempi, kun perheessä on vain yksi väsynyt aikuinen eikä kahta. Vaikka sekään ei aina vauva-arjessa onnistu, Pauliina toteaa.

Joskus häntä silti turhauttaa, jos Harri alkaa yllättäen tehdä töitä iltakymmeneltä. Silloin tämä vastailee sähköposteihin tai lähtee ostamaan raaka-aineita supermarketista, joka on auki vuorokauden ympäri.

– Tajuan, ettei maailma enää pyöri kahdeksasta neljään. Silti minun on vaikea ymmärtää, miksi työasiat täytyy tehdä heti, vaikka keskellä yötä, Pauliina ihmettelee.

– Arki ei todellakaan ole aina herkkua. Haluaisin silti ajatella olevani osallistuva isä. Työni epäsäännöllisyyden vuoksi uskonkin pystyväni osallistumaan arkeen enemmän kuin peruspäivätyötä tekevä vanhempi, Harri huomauttaa.

Pauliinan sisko Kiti Kokkonen on vauvan sylikummi

Pauliina on saanut uusperhe-elämäänsä vertaistukea isosiskoltaan Kitiltä, joka on puhunut julkisuudessa sekä uusperheydestä että biologisesta lapsettomuudestaan. Kun Pauliina sitten tuli raskaaksi, hän päätti nostaa kissan pöydälle ja puhua asiasta Kitin kanssa.

– Mietin etukäteen, miltä raskauteni Kitistä tuntuu. Uskon silti siihen, että avoimuus pitää möröt poissa. Kitille minun raskauteni oli onneksi heti iloinen asia. Hän oli onnellinen puolestani ja sanoi, ettei raskauteni ole häneltä pois.

Kiti sai myös kunnian olla Aadan sylikummi. Ristiäisissä Pauliina katseli ylpeänä, kuinka Aada hymyili Kitin sylissä koko juhlan ajan.

Myös Pauliinan äiti Titta on hurmaantunut ensimmäisestä biologisesta lapsenlapsestaan. Jos Pauliina ei ole lähettänyt päivän aikana yhtään kuvaa tai videota Aadasta, Titalta tulee heti noottia.

– Kun Aada syntyi, äidin silmiin syttyi isoäitiyden palo. Hän on aivan myyty. Hän on myös ollut lastenhoidossa avuksi tosi luontevasti, Pauliina kiittelee.

Jo raskausaikana Titta halusi olla täysillä mukana Pauliinan ja tulevan vauvan elämässä – niin täysillä, että hän oli Pauliinalla ja Harrilla jatkuvasti yökylässä. Anopin läsnäolo ei kuulemma Harria haitannut, sillä perheet tulevat hyvin toimeen keskenään.

– En stressaa tuollaisista asioista. Minulle ei tarvitse ilmoittaa etukäteen, onko joku tulossa kylään. Jos en tule Pauliinan vieraiden kanssa juttuun, menen hetkeksi toiseen huoneeseen, Harri toteaa.

– Minä taas olen ihan toisenlainen. Haluan aina tietää, kuka kotiini on tulossa ja tunnen heidän viihtymisestään vastuuta, Pauliina kertoo.

Luonne-erot pitävät elämän mielenkiintoisena

Ihmisinä Pauliina ja Harri ovat omasta mielestään erilaisia. Harri on pariskunnasta se rationaalinen, joskus liiankin järkiperäisiä päätöksiä tekevä puolisko. Pauliina on enemmän sieltä toisesta ääripäästä. Hän hoitaa asiat helposti tunne edellä.

– Pauliina tykkää tietoisesta elämänsä vaikeuttamisesta ja taistelee helppoutta vastaan. Eikä hän edes haluaisi muuttua, Harri virnistelee.

– Se on ihan totta! Tykkään tunteellisuudestani, mitä Harri ei välillä ymmärrä ollenkaan, Pauliina kuittaa takaisin.

Harri kuvailee elämänfilosofiaansa näin: joka aamu hän aloittaa päivänsä puhtaalta pöydältä eikä päätä etukäteen, onko jokin asia hyvä vai huono. Jos joku esittää Harrille aiempaa paremman tavan toimia, hän omaksuu idean heti.

Pauliina taas ei millään pysty muuttamaan ajatuksiaan naps vain, vaan hän tarvitsee aikaa työstää niitä.

– Se, joka sanoo, että eroavaisuudet täydentävät toisiaan, valehtelee. Eivät asiat ole niin yksioikoisia. Toisaalta erilaisuus pitää elämän mielenkiintoisena, ainakin siinä oppii koko ajan uutta, Harri miettii.

– Olemme molemmat hyvin vahvoja ihmisiä, ja kummallakin on oma tahto. Joudummekin tekemään paljon kompromisseja, Pauliina myöntää.

Perhe on kaikista tärkein

Luonne-erot ovat Pauliinan ja Harrin suhteessa silti aika pieni juttu. Tärkeintä heille molemmille on se, että rakkautta riittää ja että he jakavat keskenään samanlaiset arvot. Perhe on heille kaikista tärkein.

– Vaikka olemme ihmisinä erilaisia, suhteemme pohjana on alusta asti ollut ihan älyttömän suuri rakkaus. Siksihän me tässä olemme, Pauliina hymyilee.

– Kumpikaan meistä ei erityisemmin tavoittele maallista mammonaa, vaan tykkäämme viettää aikaa yhdessä ja touhuta lasten kanssa. Toki kokonaisuuden pitää olla tasapainossa, Harri jatkaa.

Harrin mukaan Pauliinassa on parasta se, että tämä innostuu helposti ja saa hänetkin innostumaan. Se ei ole Harrille aina helppoa.

– Pauliinassa kiehtoo se, että hän lähtee täysillä mukaan asioihin eikä jää katselemaan niitä sivusta. Suhteemme onkin sellainen, että ensin hyppäämme kalliolta ja katsomme sitten, oliko se hyvä idea, Harri sanoo.

– Harrissa viehättää se, että vaikka mitä ikävää tapahtuisi, me selvitämme sen. Välillämme vallitsee täydellinen luottamus ja keskinäinen tuki. Tässä suhteessa on turvallista näyttää, kun harmittaa. Ei tarvitse arvuutella, mitä toinen on mieltä, Pauliina kuvailee.

Harri on tismalleen samaa mieltä.

– Emme tekisi isoja ratkaisuja heppoisin perustein. En usko, että päädymme koskaan tilanteeseen, jossa toinen on tyytymätön, muttei sano sitä ääneen. Kohtaamme kaikki asiat yhdessä.