Hymy palkitsee valvotun yön jälkeen

Lapsen saaminen on ihmisen elämässä yksi mullistavimpia asioita – ehkä mullistavin. Jälkipolven saamista ei voi verrata oikeastaan mihinkään muuhun. Ensimmäinen lapsi muuttaa usein kaiken. Elämä pyörii pienokaisen jälkeen vain siinä. Toisen lapsen saaminen onkin sitten jo helpompaa. Silloin jo tietää mitä odottaa. Vauvan itku ei tunnukaan enää uudelta ja kurkkua kuristavalta, eivätkä yövalvomiset ole mitään uutta.

Lapsi muuttaa koko elämän.

Nuori äiti ja kaksi lasta

Marjaana sai toisen lapsensa 24-vuotiaana. Elämä kuusi viikkoa sitten syntyneen pienokaisen kanssa sujuu hyvin. Tärkeänä tukena on lapsen isän lisäksi myös vauvan kaksivuotias isosisko Nanna.

Marjaana ei käynyt synnytysvalmennuksessa kuin kerran, odottaessaan esikoistaan.
Siellä käytiin läpi koko tuleva synnytystapahtuma, erilaiset kivunlievitysmenetelmät sekä synnytysasennot.

– Toisen lapsen synnytys sujui paljon helpommin, koska tiesin mitä odottaa.
Synnytys kävi myös paljon nopeammin. Mukavinta synnytystapahtumassa oli kuitenkin se, kun sain lapsen heti syliini. Ensimmäisen lapseni kanssa oli hankalampaa, sillä hänet vietiin suoraan syntymän jälkeen pois tutkittavaksi, Marjaana kertoo.

Kaikki on kuitenkin nyt kunnossa ja perheen molemmat lapset ovat terveitä.
Perheen isä ja äitikin voivat hyvin.

Korvat lukossa – se on vauva!

Kun lapsi syntyy, ei äiti välttämättä ehdi meikata tai huolehtia omasta ulkonäöstään lainkaan. Marjaana kaipaa solariumia, sillä päivettynyt iho näyttää hänen mielestään todella hyvältä ilman laittautumistakin.

Marjaana ei suunnitellut miehensä kanssa toista lasta

– Yllätyin kun sain tietää odottavani toista lasta. Me emme yrittäneet tehdä lasta, mutta oli silti ihanaa kun tajusin olevani raskaana, Marjaana kertoo.

Marjaana huomasi raskauden oudolla tavalla.

– Ennen kuin kuukautiseni olivat edes myöhässä, pohdin, että olenko raskaana.
Korvani olivat nimittäin kokoajan lukossa!

Marjaanan mies suhtautui asiaan todella hyvin. Marjaana mietti, minkälaista elämä tulisi olemaan kahden lapsen kanssa. Perheen isä taas uskoi heti alusta alkaen, että elämä kahden lapsen kanssa tulisi onnistumaan siinä missä yhdenkin.

Perhe etsii tällä hetkellä suurempaa asuntoa läheltä Marjaanan omia vanhempia.
On selvää, että perheessä tullaan tarvitsemaan tukea ja lastenhoitoapua.
Marjaana myöntää, ettei kuitenkaan mielellään anna lapsiaan muiden hoidettavaksi. Vaikka esikoinen onkin jo kaksi vuotta, on häntä vaikea päästää silmistään. Huolehtivaiset ja turvalliset isovanhemmat ovat saaneet viettää aikaa Nannan kanssa silloin, kun Marjaana on keskittynyt kuusi viikkoa sitten syntyneeseen vauvaan.

Miten esikoinen suhtautuu uuteen vauvaan?

Perheen esikoinen Nanna oli hieman yli kaksi vuotta, kun uusi vauva tuli taloon.

– Nanna oli alusta asti mustasukkainen. Hän kiukutteli meitä kohtaan eikä suostunut iltaisin käymään nukkumaan, Marjaana kertoo.

Nanna ei kuitenkaan ollut vauvaa kohtaan ilkeä. Marjaana miettii, että on vaikeaa sanoa, mikä kiukuttelussa oli perinteistä uhmaiän uhittelua ja mikä mustasukkaisuutta.

Isosiskosta on kuitenkin ollut iso apu vauvan hoidossa.

– Nanna on halunnut osallistua vauvan hoitoon kanssani. Hän on nähnyt miten olen hoitanut pientä esimerkiksi hänen itkiessään kovasti. Jos vauvan maha on ollut kipeä, olen pumpannut jalkoja ylös alas. Nanna on oppinut tämän, ja saattaa mennä välillä rauhoittelemaan vauvaa ellen minä pääse, Marjaana kertoo iloisena.

Äitiyden ihanuus

Marjaana sai vauvan melko nuorena. Myös hänen oma äitinsä oli nuori saadessaan ensimmäisenlapsensa eli Marjaanan.

– Totta kai minua hetkittäin harmittaa, ette ole niin vapaa kuin suurin osa muista ikäisistäni. Välillä käy kateeksi niitä jotka opiskelevat tai ovat kivoissa työpaikoissa. Hassua on, että niitäkin joskus kadehdin, jotka jatkavat nuoruuden hulttioelämää, hän kertoo avoimesti.

– Ne ovat kuitenkin vain hetkiä. En vaihtaisi lapsiani ja elämää perheenäitinä mihinkään. En haluaisi myöskään tehdä lapsia niin että joku toinen hoitaisi niitä ja itse joutuisin menemään mahdollisimman pian lasten syntymän jälkeen töihin.

Ainoastaan kotoa lähteminen on Marjaanan mielestä osoittautunut suureksi haasteeksi, jonkalaisesta hän ei osannut edes kuvitella.

– Kotoa jonnekin lähteminen lasten kanssa on helvetinmoinen haaste. Vaikka rupeaisin kuinka aikaisin valmistautumaan, niin sillä hetkellä kun pitäisi ruveta laittamaan kamoja kasaan tai itseäni kuntoon, alkaa vauva huutamaan.

Marjaana ei ole ehtinyt meikata itseään moneen viikkoon. Se ei kuitenkaan ole haitannut. Eniten hän kaipaa rusketusta.

– Jostain on etsittävä solarium. Päivettynyt iho näyttää paremmalta. Silloin ei tarvitsisi kuin vetää hiukset kiinni tai kammata auki, ja näyttäisi jo hyvältä.

Marjaana on varma, että hän haluaa vielä lisää lapsia. Todennäköisesti kolme lisää.

– Hyvä minuutti korvaa kolme tuntia itkua. Tai yksi hymy korvaa valvotun yön.
Kyllä äitiys on ihanaa!

Teksti: Sanna Ala-Seppälä