Saako aikuinen pyytää rahaa omilta vanhemmiltaan? Avun vastaanottaminen aikuisena on yhä tabu

Oletko sinä pyytänyt rahaa omilta vanhemmiltasi? Monet vanhemmat auttavat mielellään aikuisia lapsiaan suurillakin summilla. Liika auttamisenhalu voi kuitenkin syödä autettavan itsenäisyyttä. – Itsenäisyyteen kuuluu se, että joutuu pähkäilemään, miten selviän tästä, sanoo psykoterapeutti Heli Vaaranen.

Suomessa on perinteisesti ollut vahva itsenäisyyden ja itse pärjäämisen ihanne. Se voi kuitenkin olla murtumassa, koska esimerkiksi työelämä on nykyisin epävarmaa ja sen vuoksi myös aikuisilla ihmisillä voi olla tarve tukeutua taloudellisesti omiin vanhempiinsa.

Väestöliiton parisuhdetiimin esimies ja psykoterapeutti Heli Vaaranen sanookin, että suomalaiseen mentaliteettiin kuuluvalle itsenäisyyden ihanteelle on nähtävissä vastakkainen ilmiö.

– Nuorilla on vaikeuksia päästä kiinni asuntoon, saada opintoja eteenpäin ja kaikki energia voi mennä rahahuolien pohtimiseen. Parisuhteita ei saada pysymään ja pikkulapsiperheissä on paljon eroja, Vaaranen kuvailee.

Monet vanhemmat auttavatkin mielellään aikuisia lapsiaan, jos se on heille taloudellisesti mahdollista. Avustusten summat voivat olla suuriakin.

– Uskon, että vanhempien auttamisenhalu heijastelee sitä, että he ovat huolissaan siitä, että nuoret aikuiset eivät saa elämäänsä käyntiin.

Kodinhoitoapua tai rahaa omilta vanhemmilta – missä menee raja?

Auttamisenhalu voi kuitenkin mennä liian pitkälle ja syödä avun vastaanottajan itsenäisyyttä. Vaarasen mielestä on todella yksilöllistä, missä raja menee. Hänen mielestään tärkeää on se, tuleeko apu oikeasti tarpeeseen ja pyynnöstä.

Millaiset tilanteet sitten ovat sellaisia, joissa aikuinen lapsi voi tarvita tavallista enemmän vanhempiensa apua?

– Silloin kun hän soittaa äidille tai isälle, että nyt tarvitsen apua, toteaa Vaaranen.

– Voi olla sellainen opiskelu- tai perhetilanne, että kerta kaikkiaan omat kädet tai rahat eivät riitä. Silloin se, että avuntarpeeseen vastataan, on hieno asia. Mutta eihän se ole hyvä idea, jos vanhempi alkaa elää nuoren elämää.

Vaarasen mielestä on vaikea sanoa, minkä ikäisen tulisi pärjätä taloudellisesti omillaan, eikä enää pyytää rahaa omilta vanhimmiltaan.

– Tämä on hurjan vaikea kysymys, koska mitä se pärjääminen sitten on? Tietenkin silloin, kun kotoa lähtee, pitäisi olla ainakin suunnitelma siitä, miten aikoo itsenäiseksi tulla.

Esimerkiksi opiskelujen aikana ja asuntoa hankkiessa voi tulla vaiheita, joissa tarvitsee apua. Tärkeää on kuitenkin pyrkimys itsenäisyyteen.

– Mielestäni itsenäisyyteen kuuluu myös se, että joutuu pähkäilemään, miten selviän tästä ja miten käytän omia resurssejani selviytymiseen. Silloin toivottavaa on, että ensimmäinen ajatus ei ole vanhemmat.

Riippuvuudesta lapsuudenkotiin ja vanhempiin voi kertoa juuri se, että aikuinen ei käytä mielikuvitustaan tai tee lisää työtä silloin, kun tarvitsee lisää rahaa, vaan kääntyy automaattisesti omien vanhempiensa puoleen.

Riippuvuus perheenjäsenistä voi olla myös henkistä

Riippuvuus ei välttämättä ole taloudellista vaan se voi liittyä myös käytännön asioihin. Entä jos pyytää aina äidin tai isän apua, kun pitää laittaa taulu seinälle tai hankkia vakuutus?

– Se on sitten todellakin pitkitettyä riippuvuutta lapsuudenkodista, sanoo Vaaranen.

Toisaalta myös vanhempi voi olla riippuvainen siitä, että hän on aikuiselle lapselleen yhä tärkeä ja tarpeellinen. Kyse voi olla myös vanhemman yksinäisyydestä.

– Voihan sitä (riippuvuutta) pitkittää niin kauan, kun vanhemmat elävät. Nämä ovat hankalia tilanteita, koska ne jäävät helposti päälle.