Gita Kadambi mietti pitkään, onko hän suomalainen vai intialainen – herätys teini-iässä toi vastauksen
Kansallisoopperan ja -baletin pääjohtajalla Gita Kadambilla on iso suku sekä Suomessa että Intiassa. Hänen vanhempiensa tarina on kuin Tuhannen ja yhden yön saduista.
Gita Kadambi on nyt 51-vuotias. – Tässä vaiheessa en vielä osaa pelätä ikää, hän sanoo.
Kansallisoopperan ja -baletin pääjohtajalla Gita Kadambilla on iso suku sekä Suomessa että Intiassa. Hänen vanhempiensa tarina on kuin Tuhannen ja yhden yön saduista.
Toukokuun ensimmäisenä torstaina Suomen kansallisoopperan ja -baletin pääjohtaja Gita Kadambi, 51, nousi Helsingin rautatieasemalla Ouluun lähtevään junaan. Häntä jännitti. Samalla hän oli innoissaan. Töölönlahden oopperatalosta remonttievakkoon joutunut Oopperan ja Baletin henkilökunta oli aloittamassa kuukauden kestävän areenakiertueen ympäri Suomen. Matkaan lähti yli 270 oopperalaista, heistä taiteilijoita 175.
– Historiallinen reissu, Gita Kadambi sanoo.
Sotavuosien jälkeen Kansallisooppera ja -baletti on esiintynyt maakunnissa vain harvoin, ja nyt areenakiertue on mittaluokaltaan ennen kokematon. Ouluhallin tai Rovaniemen Lappi Areenan estradit vastaavat kooltaan Kansallisoopperan päänäyttämöä, ja lippuja kiertueelle on ollut myynnissä 32 000.
Lähdön hetkellä Gitan olo oli vähän kuin lapsena, kun hän järvenpääläisen kauppakeskuksen pyöröoven edessä päätti kokeilla sen kiertosuuntaa. Ovi meni jumiin, ja Gita jäi loukkuun lasiseinien väliin, mutta hän oli tyytyväinen siitä, että uskalsi kokeilla.
– Olen utelias ja siksi rohkea menemään eteenpäin ja kokeilemaan asioita. Minusta on parempi tehdä kuin jäädä katumaan tekemättömyyttä. Olemme Oopperassa halunneet lähteä kiertueelle jo kauan. Sen toteuttaminen tuntui oikealta ratkaisulta juuri nyt, kun pitkän koronasulun jälkeen remontti olisi taas katkaissut kevätkautemme.
Gitalla oli haave hyvästä perhe-elämästä
Gitalla oli yksi toive, kun hänet reilu viisi vuotta sitten nimitettiin Kansallisoopperan ja -baletin johtoon. Hän toivoi, että saisi nauttia hyvästä perhe-elämästä vaativan työn rinnalla. Perhe, iso suku ja musiikki ovat aina olleet hänen voimatekijöitään.
– Ne ovat tehneet minusta sen, mitä pohjimmiltani nyt olen.
Ihan kokonaan hänen ei ole tarvinnut toivettaan haudata, vaikka pääjohtajan työpäivät aamukokouksista illan näytöksiin ovat usein olleet pitkiä ja koronapandemia sekoitti niin työ- kuin yksityiselämänkin. Välillä Gita ei tavannut Australiassa asuvaa tytärtään yli kahteen vuoteen. Onneksi viime kesänä tapaaminen vihdoin taas onnistui. Menneen talven mittaan Gita vietti palauttavia hetkiä läheistensä kanssa muun muassa mökkeilemällä Itä-Suomessa.
Gitan ydinperheeseen kuuluvat puoliso ja heidän kolme lastaan. Kaksi vanhinta, poika ja tytär, on jo omillaan. Kotona on enää iltatähti, 14-vuotias poika.
– Puolisoni ja minä tutustuimme toisiimme jo parikymppisinä opiskelijoina. Siteemme on edelleen tiivis, niin pariskuntana kuin perheenäkin.
Gita Kadambi: Vanhempien rakkaustarina on kuin Tuhannen ja yhden yön satu
Tiivis ja lähes sadunomainen on myös Gitan vanhempien tarina. Hänen isänsä tuli Intiasta Suomeen vuonna 1966 erikoistuakseen täällä meijerikemistiksi.
– Minusta on edelleen hämmentävää ajatella, miten vanhempani löysivät toisensa.
Isän sukulaiset eli Kadambit ovat bramiineja eli Intian kastilaitoksen mukaista yläluokkaa. Vauraan perheen poika oli opiskellut jo Sveitsissä ja Ruotsissa. Suomessa harjoittelupaikka löytyi Nastolasta, Gitan äidin kotipaikkakunnalta.
– Äiti työskenteli pankkitoimihenkilönä Nastolan Osuuspankissa, kun isä tuli alivuokralaiseksi pankinjohtajan kotiin.
Se oli menoa. Nuoret rakastuivat toisiinsa. Gitan äiti oli aina haaveillut kirkkohäistä, mutta se ei pysäyttänyt hinduksi kasvanutta nuorta miestä, vaan tämä meni rippikouluun ja otti luterilaisen kasteen. Myöhemmin, kun perhe asui Järvenpäässä, hänestä tuli myös kirkkovaltuuston jäsen.
– Isällä oli ilmiömäinen kyky sopeutua. Suomeen tullessaan hän puhui jo ruotsia ja oppi suomen kielen vuodessa. Myöhemmin hän ei antanut kulttuurien mennä liiaksi sekaisin, vaan suomalaisuus oli hänelle selviytymiskeino Suomessa. Jopa oman identiteettinsä kustannuksella hän adaptoitui olemaan saunomista rakastava suomalainen mies, joka kyllä muuten jutteli avoimesti mutta vaikeni omista vaivoistaan.
Kun Gita oli lapsi, isästä oli tärkeää puhua hänelle aina suomea. Myöhemmin he puhuivat keskenään myös englantia. Kannadaa eli isän äidinkieltä he käyttivät vain ollessaan Intiassa.
Gita kysyi, onko hän intialainen vai suomalainen?
Lapsena Gitalla oli vahva tarve kuulua Intiaan.
– Matkustimme sinne lähes joka kesä ainakin kuudeksi viikoksi. Joskus viivyimme siellä pidempäänkin.
Intiasta tuli hänelle vahvojen värien ja tuoksujen huumaava ihmemaa, jossa odottivat isän tiivis suku, paljon Gitan ikäisiä, mukavia serkkuja ja leskeksi jäänyt isoäiti, perheen voimahahmo amma, jonka ympärille kaikki kokoontuivat.
Iltaisin isoäiti valmisti ruokaa koolla olevalle perheelleen.
– Isoäiti rakasti elokuvia – ihan niin kuin minäkin. Tiesimme varautua, että nyt hän haluaa lähteä elokuviin, kun hän alkoi valmistaa illallista tavallista aikaisemmin. Kun ateria oli syöty, pakkauduimme kaikki autoihin ja ajoimme joukolla katsomaan elokuvaa, jonka isoäiti oli valinnut.
Teinivuosinaan Gita Kadambi koki vaikeana kysymyksen, onko hän intialainen vai suomalainen. Intialaisen yhteiskunnan monet ongelmat, kuten köyhyys, epätasa-arvo ja naisten heikko oikeudellinen asema perheessä, eivät juuri tuntuneet Kadambien arjessa. Perhe oli kosmopoliitti. Suomalainen miniä lapsineen oli ollut tervetullut sukuun, eikä kukaan kyseenalaistanut leskeksi jääneen isoäidin asemaa perheessä.
Teini-ikäisenä Gita luki amerikkalaisen naistoimittajan kirjoittaman kirjan, jossa käsiteltiin intialaisten naisten asemaa. Se sai hänet havahtumaan. Hän huomasi, ettei tuntenutkaan koko maata ja sen kulttuuria, vaan ainoastaan perheen ja ystävien toisistaan huolehtivan, lämpimän lähipiirin.
– Sen jälkeen aloin ymmärtää, että länsimaisen kasvatuksen saaneena en sittenkään voi olla intialainen. Ryhdyin sanomaan, että olen suomalainen, joka on puoliksi intialainen.
Oopperassa työskentelee ihmisiä 35:stä maasta
Nykyinen maahanmuuttokeskustelu saa Gitan vakavaksi.
– Pohdin usein, mitä yhteiskunnan täytyisi tehdä, jotta maahanmuuttajat integroituisivat. Isäni oli puhtaasti maahanmuuttaja. Miten meidän perheemme asiat olisivat edenneet, ellei hän olisi maahan saavuttuaan oppinut suomen kieltä?
– Itse olin onnekas, kun sain kasvaa pienessä yhteisössä Järvenpäässä. Opiskelin veljeni kanssa musiikkiopistossa, ja esiinnyimme usein paikallisissa tilaisuuksissa. Meidät tunnettiin ja taustamme tiedettiin. Oma uskoni on, että muutamaa tokaisua ja perään huutelua lukuun ottamatta se suojeli meitä rasismilta. Kukaan ei ihmetellyt meitä.
Nyt Gita Kadambi johtaa itse organisaatiota, jossa työskentelee ihmisiä 35:stä eri maasta. Työkielet ovat suomi ja englanti. Kaikille tulijoille tarjotaan suomen kielen opetusta.
– Johtoryhmämme työskentelee tällä hetkellä suomeksi, myös meksikolaissyntyinen baletin johtajamme Javier Torres puhuu suomea. Syksyllä työkielemme muuttuu englanniksi, kun oopperan uusi taiteellinen johtaja, englantilainen Thomas de Mallet Burgess aloittaa työnsä. Tosin hänkin opiskelee jo suomea.
Gita tuntuu miettivän tosissaan kielen merkitystä:
– Minusta on jo aika hyvin, että voimme kommunikoida englanniksi, kun meille tulee nuori tanssija vaikka Kiinasta. Missä vaiheessa olisi mielekästä ruveta vaatimaan häneltä suomea? Milloin on mietittävä integroitumista?
Tehtävässään Gita on joutunut puuttumaan myös epäasialliseen käytökseen. Heti hänen aloitettuaan pääjohtajana silloinen Baletin johtaja Kenneth Greve vapautettiin esimiestehtävistään epäasiallisen käytöksen vuoksi. Laineet lyövät yhä. Areenakiertueen ohjelmaa muutettiin keväällä, kun nousi kysymys, miksi Greven koreografioita yhä oli Oopperan ohjelmistossa.
– Javier Torres muutti edeltäjänsä alustavasti hahmottelemaa kiertueohjelmistoa paremmin yleisöä ja tanssijoita palvelevaksi, Gita selittää ohjelmiston muutosta.
Hänen kantansa häirintään on selvä.
– Emme suvaitse minkäänlaista epäasiallista käytöstä oopperatalossa. Puhun hyvästä ja turvallisesta työilmapiiristä paljon ja kannustan tuomaan epäkohtia esille. Muutos parempaan on käynnissä, tämä on jatkuva prosessi ja vanhat haavat paranevat hitaasti.
Suunnitelmissa on pian matkustaa Intiaan
Gitan isä kuoli runsas vuosi sitten 84-vuotiaana.
– Vanhetessaan hän alkoi kaivata juurilleen. Hän ikävöi Intiaan, vaikka siellä ollessaan halusi kotiin Suomeen. Ehkä hän alkoi uudelleen miettiä, mitä hän oli identiteetiltään, Gita Kadambi sanoo.
Gitan mukaan hindulaisuus on suvaitsevainen uskonto. Intialaisia sukulaisia ei vaivannut isän luterilaisuus, sillä hän ei ollut kieltänyt hindujen pyhiä Veda-kirjoja. Isän kuolemasta alkoi 13 vuorokauden siirtymärituaalien sarja, johon lukuisat sukulaiset halusivat osallistua.
– Jos kaikki olisi tapahtunut oikeaoppisesti, meidän olisi äitini kanssa pitänyt matkustaa Intiaan heti isän kuoltua. Koronan takia se ei ollut mahdollista. Sen sijaan järjestimme Zoomin välityksellä isän sukulaisten kanssa muisteluhetkiä.
Gitan isä ehti toivoa, että hänen tuhkansa voitaisiin jakaa Intiaan ja Suomeen, mutta Suomen lain mukaan se ei olisi ollut sallittua. Uurna laskettiin Suomessa.
– Nyt suunnittelemme Intian-matkaa, jotta kaikki loputkin kuolemaan liittyvät seremoniat voidaan viedä siellä läpi läsnä olevien sukulaisten kanssa.
Gitalle matkasta tulee tärkeä, sillä hän ei ole käynyt Intiassa kuuteen vuoteen.
– En olisi koskaan uskonut, että voin olla sieltä poissa näin pitkään. Ensin matka siirtyi uuden työni vuoksi, ja sitten alkoi koronasulku. Kuuden vuoden aikana suvussamme on ehtinyt tapahtua monenlaista. Meillä on hyvin aktiivinen Whatsapp-ryhmä. Yhtäkkiä sinne voi pölähtää kymmeniä kuvia erilaisista perhejuhlista.
Gita Kadambi: Sukurakkaus on perheitä yhdistävä tekijä
Keskellä koronasulkuja viime vuonna Gita täytti 50 vuotta.
– Ehkä olisin järjestänyt isot juhlat, jos se olisi ollut mahdollista. Nyt oli monenlaista pientä perheen ja ystävien kesken, ja sekin oli ihanaa.
Kysymykseen, miltä tuntui täyttää 50, Gitalla ei oikein ole vastausta.
– En osaa vielä tässä kohtaa pelätä ikää. Sen tuoma kokemus on hyvä asia, ja on hienoa, että ympärilläni on paljon monen ikäisiä ihmisiä. Työssäni näen, että esimerkiksi tanssijat ehtivät tehdä elämässään monta uraa.
– Tietysti tässä vaiheessa on jo pidettävä itsestään huolta. Elämässä on oltava tasapaino. Koko ikäni olen harjoitellut omien rajojeni tunnistamista. Osaan jäädä lomalle, mutta henkisesti töistä irrottautuminen ei ole yhtä helppoa. Haluaisin harjaantua ottamaan aikaa enemmän itselleni, perheelleni ja ystäville. Samalla ymmärrän, että kaikkea ei voi saada. Toivottavasti ystäväni ymmärtävät, kun en ehdi heidän mukaansa niin usein kuin haluaisin.
Gita Kadambi siirtyi nykyiseen työhönsä Helsingin kaupunginorkesterin intendentin paikalta. Sitä ennen hän työskenteli muun muassa Yleisradiossa henkilöstöhallinnon johtotehtävissä. Oopperatalossa hän oli ehtinyt päästä työn alkuun, kun pandemia alkoi.
– Korona-aika oli koko organisaatiolle hyvin kuluttavaa. Esitysten tuotantosyklit ovat pitkiä. Päätimme pitää kiinni alun perin suunnitelluista ensi-iltojen aikatauluista. Valmistimme esitykset, joita emme päässeet esittämään yleisölle, kun kulttuurilaitokset suljettiin. Viime vuonna avasimme ovet maaliskuun puolivälissä ja päätimme, että tykitämme kuusi ensi-iltaa kahdessa ja puolessa kuukaudessa. Määrä oli lähes sama kuin normaalisti koko kaudessa.
Gita kiittää henkilökuntaa, joka jaksoi tehdä työtä, vaikka suunnitelmat menivät moneen kertaan uusiksi. Ison kiitoksen saa myös kannustava yleisö. Oopperan täyttöaste oli viime vuonna 90 prosenttia, ja syksyllä talossa tehtiin kausikorttien myyntiennätys. Omia voimatekijöitään pohtiessaan Gita sanoo olevansa isojen ja tiiviiden sukujen kasvatti. Isällä oli kahdeksan sisarusta, äidillä Suomessa kuusi.
– Sukurakkaus on ollut perheitäni yhdistävä tekijä. Suurten kulttuurierojen keskellä se on helpottanut perheiden välistä yhteisymmärrystä. Isäni oli hyvin pidetty vävy, ja Intian sukulaiset muistavat äidin ja isän rakkaustarinan taianomaisena. Siitä puhutaan yhä.
Suvuiltaan Gita Kadambi on myös saanut vahvan naisen mallin. Molemmat isoäidit olivat jääneet nuorina leskiksi.
– Ehkä olen omaksunut heiltä rohkeutta. Uskallan kokeilla enkä lannistu liikaa, jos petyn. Sen jälkeen mennään taas eteenpäin.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous