Hittikirjan kirjoittaneet rakastavaiset Elena Favilli ja Francesca Cavallo: ”Haluamme rohkaista tyttöjä”

Italialaiset Elena Favilli, 35, ja Francesca Cavallo, 34, muuttivat Piilaaksoon yrittäjiksi korkein odotuksin. Siellä koettu sukupuolten epätasa-arvo synnytti rohkeista naisista kertovan kirjan, josta tuli ilmiö maailmalla.

Elena Favilli ja Francesca Cavallo istuvat aavistuksen väsähtäneen näköisinä tukholmalaisen hotellin sohvalla. Takana on pitkä kirjakiertue, joka on tuonut naiset ensimmäistä kertaa Pohjoismaihin. Eilisiltana on juhlittu sen verran, että vesi riittää nyt juomaksi.

Heidän kirjansa Iltasatuja kapinallisille tytöille (suom. Maija Kauhanen) on noussut kansainväliseksi ilmiöksi. Se on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle. Vaikka kirja on varsinaisesti suunnattu lapsille – tytöille –, sitä lukevat myös aikuiset. Iltasatujen päähenkilöinä on naisia merirosvoista tähtitieteilijöihin ja Coco Chanelista Margaret Thatcheriin.

Rakkaus syttyi teatterissa

Naiset tapasivat toisensa Milanossa teatterissa, jossa Francesca työskenteli ohjaajana. He rakastuivat, ja heistä tuli pari.

Tablettitietokone iPad oli juuri tuloillaan markkinoille, ja Elenalla oli työn alla iPad-lehtiprojekti.

– Keksimme, että haluamme tehdä uutislehden lapsille, Francesca kertoo.

Pariskunta alkoi myös työskennellä yhdessä. He muuttivat Yhdysvaltoihin vuonna 2012 perustaakseen lastenmediayrityksensä Timbuktu Labsin. Päämääränä oli Kalifornian Piilaakso.

– Sinne päätyessään kuvittelee päässeensä yhteen maailman innovatiivisimmista paikoista, joka on myös poikkeuksellisen edistyksellinen tasa-arvoon liittyvissä asioissa. Sen sijaan havaitsimme, että kulttuuri Piilaaksossa oli samankaltainen kuin missä tahansa muualla, Elena kertoo.

– Naisten on esimerkiksi paljon miehiä vaikeampaa saada rahoitusta, mikä tietysti ratkaisee tai rikkoo minkä tahansa yrityksen tulevaisuuden. Vain seitsemän prosenttia riskirahoituksesta jaetaan naisten omistamiin yrityksiin.

Joukkorahoitus toi yli puoli miljoonaa euroa

Kun miehisen kulttuurin epäreiluus valkeni Elenalle ja Francescalle, he alkoivat tutkia ilmiötä ja kirjoittaa siitä. Saman intohimon saattelemana syntyi idea kirjasta, jossa kerrottaisiin tarinoita naisten saavutuksista. Aluksi kertomuksia testattiin uutiskirjeinä.

– Saimme lukijoiltamme hyvää palautetta. He olivat kiinnostuneita tarinoista ja halusivat tietää lisää. Tajusimme tekevämme jotain, mikä saattaisi menestyä kirjanakin.

Joukkorahoituskampanja toi kirjaprojektille yli puoli miljoonaa euroa. Kirjailijoille alkoi sataa tarjouksia suurilta, varteenotettavilta kustantajilta. Naiset kuitenkin kieltäytyivät niistä, sillä he halusivat rakentaa omaa yritystään ja kustantaa itse kirjansa.

– Monet pitivät meitä hulluina, Elena sanoo.

Kolme vuotta Piilaaksossa riitti. Sen jälkeen naiset pakkasivat parhaat opit mukaansa ja muuttivat Los Angelesiin, jossa he edelleen asuvat. Piilaakson tukehduttavalta tuntuvan mieskeskeisen työkulttuurin puristuksissa idea kirjasta ei olisi välttämättä lähtenyt lentoon, kirjailijat epäilevät.

– Meidän oli pakko irrottautua Piilaaksosta pystyäksemme puhumaan asioista, jotka olivat merkityksellisiä meille.

Rohkeita valintoja sukupuolesta riippumatta

Elena ja Francesca haluavat teksteillään rohkaista tyttölapsia tekemään rohkeita valintoja sukupuolestaan riippumatta. Francesca vietti lapsuutensa köyhällä alueella Italian kantapäässä ja sanoo olleensa rohkea lapsesta saakka.

– En ole koskaan halunnut toisten ihmisten rajoittavan vapauttani, ja olen aina ollut valmis ottamaan riskejä.

Toscanassa syntynyt Elena oli itsenäinen lapsi, joka viihtyi omissa oloissaan.

– En välittänyt toisten mielipiteistä. En seurannut vanhempieni polkua ja ryhtynyt lääkäriksi, vaan halusin toimittajaksi ja kirjoittajaksi, joten lähdin ulkomaille opiskelemaan. Rohkeimmat päätökseni jouduin kuitenkin tekemään vasta rakentaessamme yritystämme.

Suurin palkinto työstä on inspiraatio, jota iltasatukirja on synnyttänyt lukijoissaan. Sähköposteissa ihmiset ovat kertoneet löytäneensä kirjan ansiosta uskomattomia tarinoita.

– Joskus tarinat olivat omasta kirjastamme, mutta toisinaan eivät. Aluksi emme osanneet päättää, mitä ajattelisimme asiasta. Sitten tajusimme, että monet lukijat alkoivat nähdä lahjakkuutta siellä, missä eivät olleet nähneet sitä ennen, ja alkoivat ymmärtää ympärillään elävien naisten työn erityisyyden.