Janni Hussi on valmis uuteen rakkauteen: ”Olen nykyään parempi kumppani kuin silloin, kun omistauduin fitnekselle”

Entinen fitness-tähti Janni Hussi, 26, elää parhaillaan sinkkuna. Sitoutujatyypiksi tunnustautuva Janni haaveilee hyvästä parisuhteesta, jossa kumpikin tekee kompromisseja. – Arvostan sitä, jos miehellä on samat elämänarvot kuin minulla, mutta hänellä ei tarvitse olla sikspäkkiä, Janni sanoo.

Harrilla on atleettinen vartalo, ylväs ryhti ja lihakset täynnä räjähtävää energiaa. Kun helsinkiläisen kerrostalon alaovi aukeaa, Harri ponkaisee portaisiin ja ensimmäiselle tasanteelle. Siellä on ovi, jonka taakse se jää odottamaan kärsimättömänä. Sillä on niin kiire, että se ei hoksaa seisovansa väärän oven takana, väärässä kerroksessa.

Harri on koira.

– Emäntänsä koira, sanoo fitnessmalli Janni Hussi, 26, ja kutsuu Harria jatkamaan portaita ylöspäin kanssaan.

– Minäkin toimin usein liian nopeasti ja impulsiivisesti, vaikka parempi olisi harkita ensin. Innostun kaikesta enkä mieti, jaksanko todella tehdä tämän.

Ja ihan niin kuin toyvillakoirat, jollainen Harri on, myös Janni tunnetaan ehkä parhaiten ulkonäöstään. Hän tuli julkisuuteen vuonna 2010 voittamalla Fitnessmalli-kilpailun. Sen jälkeen hänen kehonsa on ollut hänelle ammatti.

Janni on se pirteä, väsymätön fitnessmalli, joka opastaa ihmisiä treenin iloihin urheiluliikkeiden mainoksissa, kuntoilu-tv-ohjelma Elixirissä sekä omalla tubekanavallaan, blogissaan ja Instagram-tilillään.

Hän on se itseltään liikaa vaatinut fitnessmalli, joka uupui neljä vuotta sitten ja on sen jälkeen opetellut uudenlaista suhtautumista itseensä ja elämään.

– Ulkonäkö on katoavaa eikä elätä minua ikuisesti. Sen varaan ei voi rakentaa koko elämää. Etsin nyt uusia suuntia, hän sanoo.

Ennen Janni treenasi kahdeksan kertaa viikossa

Janni ja Harri ovat juuri olleet aamulenkillä.

Entinen Janni olisi käynyt ennen aamukävelyä tekemässä aamuaerobisen eli kunnon hikitreenin. Entinen Janni treenasi kahdeksan kertaa viikossa.

Nykyinen Janni on heräillyt maanantaiaamuun rauhassa, syönyt puuroa ja juonut kahvia ja katsellut aamutelevisiota. Niinä hetkinä hän on onnellisimmillaan. Varsinainen aamulenkki kulki mutkitellen Kampista Ruoholahteen ja takaisin ja oli rentoa kävelyä.

Rauhallisen, palauttavan liikunnan tärkeyttä ja henkisen kunnon merkitystä Janni opettaa nykyään myös muille. Personal trainerinkin töitä tehnyt Janni valmentaa lähinnä ryhmiä, yksilövalmennuksiin hänellä ei ole enää juuri aikaa.

Kyllä nykyinenkin Janni liikkuu paljon ainakin tavalliseen tallustajaan verrattuna.

– Kehoni vaatii liikuntaa. Jos en liiku lainkaan, minulle tulee huono olo, hän sanoo.

Keskimäärin hän treenaa kolme neljä kertaa viikossa, joskin viikot ovat hyvin epäsäännöllisiä. Toisinaan Janni juoksee Harrin kanssa. Harrikin jaksaa juosta 10 kilometrin lenkin.

Ja kotitalon portaat kävellään aina ylös, kuudenteen kerrokseen asti. Siellä on oikea ovi.

Janni avaa sen, ja Harri pääsee sisään. Kun tassut on pyyhitty, se hyppää sohvan istuintyynylle ja siitä selkänojan päälle. Lempipaikalleen.

Syömishäiriö aktivoitui uudestaan

Jannista piti tulla ammattilaisjalkapalloilija. Perheessä on ammattilaisurheilijoita ennestään: isä on pesäpalloilija, isänisä oli samoin.

Janni treenasi isän kanssa sisäsyrjäsyöttöjä jo ihan pikkuisena, mutta varsinainen pelaaminen jalkapalloseurassa alkoi, kun tyttö täytti viisi. Ala-asteella treenejä oli jo monta kertaa viikossa.

Fudiskaverit olivat rinnalla silloinkin, kun Jannia yläasteaikana kiusattiin koulussa niin, että hänen oli pakko vaihtaa koulua.

– Olin hirveän epävarma enkä mahtunut sen ajan ihannenaisen muottiin. Silloin piti olla laiha, kun taas minä olin urheilullinen.

Varhaisnuoruutta varjosti myös syömishäiriö, joka riudutti Jannia, mutta jalkapallo hänet siitäkin alhosta ylös veti: eihän kovassa nälässä voinut pelata, saati kehittyä paremmaksi.

18-vuotiaana Janni loukkasi polvensa. Jalkapallo oli jätettävä.Vammautunut polvi ei estänyt salilla käymistä, ja Janni, jonka ”oli pakko saada kilpailla”, keksi uuden unelman.

Hän palkkasi itselleen valmentajan ja alkoi treenata tämän ohjeilla. Tavoitteekseen Janni asetti jo seuraavan vuoden Fitnessmalli-kilpailun.

Elämä pyöri treenin ja ruokavalion ympärillä, ja jo kertaalleen voitettu syömishäiriö aktivoitui. Hän söi sairaalloisen terveellisesti ja urheili liikaa.

Fitnessura päättyi uupumukseen

Opiskellessaan liikuntaneuvojaksi Vierumäen urheiluopistossa Janni saattoi herätä neljältä tekemään päivän ensimmäisen treenin, sen jälkeen urheilla koulussa jopa kahdeksan tuntia, illalla ohjata spinningtunnin ja tehdä vielä päälle oman treenin.

– Vaikka kuinka väsytti, pakotin itseni jatkamaan.

Vuonna 2014 tuli pysähdys. Hän oli niin lopulta niin uupunut, ettei saanut heitettyä edes tennispalloa. Käsi ei vain totellut.

Oli pakko luopua fitnessurasta.

– Heti en voinut hyväksyä, että ura oli siinä. Ajattelin, että olen vain tauolla.

Mieli etsi taas uutta alaa, jolla kilpailla. Hän harkitsi kilpa-ampujan uraa ja suoritti jopa metsästyskortin. Yhdysvalloissa asuessaan hän hankki haulikon ja revolverin.

– Ampuminen on terapeuttista. Silloin en voi ajatella mitään muuta, hän sanoo.

Janni ei kuitenkaan pystynyt tappamaan eläimiä. Kilpa-ammuntakin jäi, kun elämä täyttyi muusta.

– Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla ei ole selkeää suunnitelmaa. Se on ahdistavaakin mutta tekee minulle hyvää. Opettelen sietämään tätä tunnetta ja elämään epätietoisuuden kanssa, Janni sanoo.

Uusi elämäntapa vaati opettelua

Janni on asunut kaksiossaan keskellä Helsinkiä puolitoista vuotta. Hän on hankkinut kotinsa kaikki huonekalut nimenomaan tätä asuntoa varten.

Janni muutti tänne erottuaan NHL:ssäkin pelanneesta jääkiekkoilijasta Lauri Korpikoskesta.

Edellisen kerran hän asui yksin opiskeluaikoina Vierumäen urheiluopiston asuntolassa. Lauri ja Janni olivat asuneet kesät Turussa ja talvet Yhdysvalloissa.

– Olen eroni käsitellyt. Tiedän sen siitä, että entinen kumppanini ei putkahtele mieleeni enää. Toivon hänelle hyvää, Janni sanoo.

Erosta ylitse pääseminen vaatii Jannin mukaan aikaa ja sitä, ettei pakene vaikeita tunteita vaan kohtaa ne. Samat keinot ovat auttaneet häntä uuden, itseä kohtaan armollisemman elämäntavan opettelussa.

– Ennen tavoittelin tiettyä ulkonäköä ja voittoja, nyt tavoittelen hyvinvointia, Janni kiteyttää.

Hyvinvointiin kuuluu esimerkiksi se, että entisen 47 kilon sijasta Janni painaa nyt 60 kiloa. Hän ei laske kaloreita ja liikkuu, mutta ei liikaa. Ei tee liikaa töitä, jotta ei uuvu. Ja tutkii itseään lukemalla esimerkiksi psykologista kirjallisuutta.

Pieruverkkarit ja lakritsisuklaakaramelleja

Sekin on uutta Jannia, sillä hän ei ole pitänyt lukemista vahvuutenaan.

– Olen aina vaatinut itseltäni paljon. Se on akilleenkantapääni, ja joudun treenaamaan kontrollista luopumista. Tiedän, että mikään iso muutos ei tapahdu rytinällä, mutta otan pieniä askelia kohti parempaa minää.

Ennen hän koki äärimmäisiä hyvänolonhetkiä fitnesskilpailupäivänä lavalla tai treenikaudella salilla, kun lihas hermotti hyvin ja hän antoi kaikkensa. Nykyään hän saa samanlaisia tunne-elämyksiä työstä: kun esimerkiksi toimeksiantaja palkkaa hänet uudelleen juontajaksi tilaisuuteensa.

– Puhuminen kiinnostaa minua. Voisin kuvitella toimivani vaikkapa radiojuontajana, Janni sanoo.

Takapakkejakin tulee. Viime vuonna Janni piti vapaapäiviä määrän, jonka voi laskea kahden käden sormilla.

– Olin taas äärirajoilla ja vaarassa uupua.

Vuodenvaihteesta asti hän on pitänyt vähintään kerran viikossa päivän, jolloin hän istuu ”pieruverkkareissa” sohvalla ja syö lakritsisuklaakaramelleja.

Syömishäiriön aiheuttama pelko

– Minut nähdään vieläkin fitneksen kautta, vaikka fitness ei kuulu elämääni enää lainkaan, Janni sanoo.

Hän ei edes käy katsomassa fitnesskilpailuita. Hän ei uskalla.

– Pelkään, että se laukaisisi syömishäiriön uudelleen. En uskalla antaa edes pikkusormea.

Viime kesänä hän laihtui muutaman kilon Selviytyjät Suomi -tosi-tv-sarjan kuvauksissa.

– Laihtuminen laukaisi tuttuja, koukuttavia tuntemuksia vartalossani. Selviytyjien kuteki itselleen ruokavalion, jota noudatti monta viikkoa. Siinä oli tarpeeksi kaloreita.

Janni on valmis uuteen rakkauteen

Nyt Jannilla on nälkä. Sen hän taltuttaa muutaman sadan metrin päässä kotoa sijaitsevassa ravintola Factoryssa, jossa on salaattibuffet. Hän saattaa käydä siellä viisikin kertaa viikossa. Itse hän ei juuri ruokaa laita.

– Ei sitä itselleen, hän sanoo.

Hän on sinkku mutta ei kuulemma todellakaan elä mitään villiä sinkkuelämää.

Edellisviikonloppuna hän on ollut ystäviensä kanssa ulkona. Kerta oli ensimmäinen tänä vuonna.

Hän ei ole Tinderissä. Treffeillä hän käy, tosin liikkuvan työnsä takia korkeintaan kerran kuukaudessa.

– Arvostan sitä, jos miehellä on samat elämänarvot kuin minulla, mutta hänen ei tarvitse näyttää urheilijalta eikä hänellä tarvitse olla sikspäkkiä. Eläinrakas hänen täytyy olla.

Janni uskoo olevansa periaatteessa valmis uuteen rakkauteen.

– Olen nykyään varmaan parempi kumppani kuin silloin, kun omistauduin fitnekselle. Olen aikuistunut.

Entä mitä hän on oivaltanut parisuhteesta?

– Hyvässä parisuhteessa kumpikin tekee kompromisseja. Enää en olisi valmis panemaan omaa uraani sivuun suhteen takia.

– Olen sitoutujatyyppiä, ja luultavasti haluan perheen – sitten joskus. Nyt elän vaihetta, jonka haluan elää ennen kuin asetun aloilleni. Nyt on aika nähdä, kokea, mennä ja tehdä, Janni sanoo.

Juttu on alunperin julkaistu Annan numerossa 12/2018.