Julkkikset

Kaija Koo leikkauksen jälkeen: ”Kun palaan keikoille, olen taas terve, eroottinen ja vahva”

Kaija Koo joutui jalkaleikkaukseen viime marraskuussa. Muistona leikkauksesta on leikkaushaava, ja nyt Kaija opettelee kävelemään. Ensi kesänä hän aikoo olla keikolla taas terve, eroottinen ja vahva.
26.1.2017 Teksti: Sanna Wirtavuori Kuvat: Paula Kukkonen/Otavamedia

Kaija Koon festarikeikka on loppusuoralla. Yleisö on juuri taputtanut hänet raivoisasti takaisin lavalle, menossa on encore-kappale Tinakenkätyttö. Kaija eläytyy siihen täysillä, innostuu laulun lopputahdeilla hyppäämään korkealle ilmaan, menettää alas tullessaan tasapainonsa ja kaatuu lavalle rähmälleen.

– Pidin yhä mikrofonista kiinni kuin juoppo viimeisestä pullosta. Joku bändistäni yritti tulla auttamaan, mutta päätin päästä sieltä itse tolpilleni, Kaija muistelee.

Niinpä hän kapusi lattialta takaisin seisaalleen, nosti kädet ylös, tuuletti kunnolla ja huusi mikrofoniin: ”Kaikkeni annoin!” Ja sai vielä suuremmat aplodit.

Kertomus viimevuotiselta keikalta ei liity Kaijan jalkavaivoihin, mutta se kuvastaa hänen  asennettaan: taiteilija voi kaatua, mutta hän osaa myös nousta ja kääntää kaatumisen voitokseen.

Söin vahvoja särkylääkkeitä

”Viime kesä oli todella raju. Minulla oli kovia jalkakipuja, joiden takia jouduin syömään vahvoja kipulääkkeitä pystyäkseni esiintymään. Jokainen keikalle meno oli tarkkaan suunniteltu suoritus.

Yritin olla rasittamatta itseäni liikaa: autonkuljettaja vei minut mahdollisimman lähelle esiintymispaikkaa, enkä ottanut ylimääräisiä askeleita lavan ulkopuolella. Minulla oli keppi tukena lavalla, mutta esiintyessäni saan aina lähes supervoimat. Niinpä pystyin joka kerta vetämään keikan täysillä, liikkumaan kivuista huolimatta.

Kun laulan yleisölle, näen samalla edessäni kohtauksia elämästäni. Koen lavalla kaiken sen, mistä laulan, ja yleisö ei varmasti edes tajunnut, miten suuria ongelmia minulla oli jalan ja liikkumisen kanssa. Osa luuli keppien olevan vain hauskaa rekvisiittaa.

Kaija Koo palaa kesällä keikkalavoille.

Jalkaleikkauksessa ollut Kaija palaa kesän korvalla takaisin keikkalavoille.

Levynjulkkarit sairaalassa

Lopulta kivut kävivät sietämättömiksi, ja jalka oli leikattava. Olin marraskuussa isossa leikkauksessa, johon liittyy aina riskejä. Vietin levynjulkkarinikin sairaalassa syöden omalla logollani koristeltua kakkua ystävieni kanssa.

Nyt operaatiosta on muistona pitkä leikkaushaava, ja pikkuhiljaa opettelen kävelemään uudelleen. Kun istun paikallani, minulla ei ole kipuja, mutta kun nousen seisomaan joudun hiukan hakemaan tasapainoa ja varomaan askeleitani.

Toipilaana kuuntelin paljon musiikkia laidasta laitaan, ja innostuin muun muassa musikaaleista. Päästyni laulutunneille kokeilin ääntäni uusilla sävyillä ja nautin laulamisesta suunnattomasti. Iloitsen siitä, että ääneni toimii monipuolisesti. Minulle tärkeintä on ääni ja minä itse, oma persoonani – siihen eivät vaikuta mitkään jalkavaivat.

En ole mitenkään sporttista tyyppiä. Liikun paljon lavalla, mutta muuten en tee erityisiä kuntosuorituksia. Mielestäni kuntoilusta ja ruokavaliosta vouhkataan jopa liikaa. Ovatko ne tänä päivänä uskon korvike?

Palaan kesällä keikoille ja tiedän, että esiintyessäni tunnen taas olevani kaunis, terve, eroottinen  ja vahva.

Ikä on fakta, ei se muuksi muutu

”Tärkein iän tuoma oppi on, että älä alenna itseäsi. Jos osaa jotakin, se täytyy kantaa pystypäin. Olen aina ollut suora, mutta nyt olen entistä rohkeampi. En ole enää se kiltti tyttö, joka jää tukkimaan risteyksen ja sallii vasemmalta tulijoiden mennä ensin. Olen ottanut vastuun elämästäni ja taloudestani ja se vahvistaa minua tekemään itsenäisiä päätöksiä.

Uskon asioiden päivittämiseen kaikessa: musiikissa, arvoissa ja ihmissuhteissa. Jotkut puhuvat takinkääntämisestä huonona asiana. Päinvastoin! Pitää uskaltaa muuttaa mielipidettä, ottaa riskejä ja vaihtaa näkökulmaa;  tehdä asioita, jotka pelottavat, ja tutustua juttuihin, joista ei välttämättä usko tykkäävänsä.

Olen 54-vuotias ja opin koko ajan uutta. Minulla on esimerkiksi haaveena opetella kunnolla vielä yksi kieli. Se voisi olla ranska, jota monet sukulaiseni puhuvat tai ehkä espanja, joka on niin kaunis soinniltaan. Olen iloinen siitä, että kehityn musiikillisesti koko ajan.

Inhoan sanontaa, että ikä on vain numeroita. Sillä lohdutetaan vanhaa ihmistä, mutta ei se ole totta. Asennetta ja energiaa voi olla olivat numerot mitkä tahansa, mutta ikä on fakta, ei se peittelemällä muuksi muutu. Eihän vanheneminen kivaa ole. Kuka haluaa vanheta, en minä ainakaan. Yritän kuitenkin elää näiden numeroiden kanssa parhaani mukaan.”

Juttu on katkelma Annan nro 4/2017 kansijutusta.

Lue myös:

Laulaja Sanni: ”Myös naisilla pitäisi olla lupa tykätä seksistä ja harrastaa sitä niin paljon kuin haluavat”

Hotellibisneksensä takia maksuvaikeuksiin joutunut Saimi Hoyer: ”Nyt olen korviani myöten veloissa”

Martina Aitolehti: ”Mieheni tietää, että minut saa lepyteltyä rahalla”

Syövästä selviytynyt Elina Kiikko: ”Pyysin Ilkkaa pitämään huolta tyttärestäni, jos kuolisin”

 

Kommentit (1)

Kaija on kyllä selväjärkinen ihminen ja tuntuu vaan paranevan vanhetessaan ☺




0



0

Kaija on kyllä selväjärkinen ihminen ja tuntuu vaan paranevan vanhetessaan ☺




0



0

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *