Katariina Kaitue
Julkkikset

Katariina Kaitue: ”Kun katson lapsiani, tajuan ajan kulumisen”

Kun näyttelijä Katariina Kaitue, 48, erosi edellisestä miehestään, hän piti eroa elämänsä suurimpana epäonnistumisena. Hän ei uskaltanut pitkään aikaan päästää ketään lähelleen, vaan omistautui työlleen ja lapsilleen. Kymmenisen vuotta sitten hän kuitenkin sai kirjeen, joka muutti kaiken.
Teksti: Sanna Wirtavuori Kuvat: Niclas Mäkelä

Ero oli elämäni suurin epäonnistuminen

”Minulla on ollut elämässäni ihastuksia, mutta rakkauksia vain kaksi. Olen opettanut pojillenikin, että kiinnostavaa ei ole se kenen kanssa haluaa mennä sänkyyn, vaan se, kenen vierestä haluaa herätä. Ja kun oikean löytää, siitä kannattaa pitää kiinni.

Ensimmäinen liittoni päättyi avioeroon, se oli elämäni suurin epäonnistuminen. Ero ei ollut myrskyisä, siihen ei liittynyt dramaattisia kolmansia osapuolia, enkä tuntenut itseäni loukatuksi naisena, mutta silti se oli kova paikka. Olen hyvin kotikeskeinen, ja myös isän menetys lapsuudessa vaikutti siihen, että yritin kaikin voimin pitää perheen kasassa.

Onnistumisena voin kuitenkin pitää sitä, että olemme ex-mieheni kanssa erittäin hyvissä väleissä ja lapsilla on läheiset suhteet meihin molempiin.

Avioeron jälkeen en uskaltanut pitkään aikaan päästää ketään lähelleni. Tein paljon töitä, keskityin lapsiin ja yritin saada itseni ehyek­si. Sitten kävi, kuten elämässä usein käy, että kun vähiten jotain etsii, silloin sen löytää.”

 Sain kirjeen tuntemattomalta mieheltä

”Sain kirjeen teatterille. Eräs tuntematon mies oli lukenut haastatteluni viikkolehdestä ja halusi lähestyä minua.

Siinä ei ollut flirttiä tai vikittelyä, oli vain älykkäitä ajatuksia erosta ja lapsista. Hän oli samassa elämäntilanteessa kuin minäkin, ja kirje lämmitti minua, joten vastasin hänelle.

Lähettäjä oli nykyinen kihlattuni Matti. Puhuimme sen jälkeen puhelimessa ja tutustuimme vähitellen. Huomasimme, että meillä on suunnilleen samanikäiset lapset, ja olimme molemmat lähdössä hiihtolomalla Vuokattiin. Päätimme tavata ennen matkaa kaksistaan ettemme häkelly liikaa, jos törmäämme va­hingossa lasten kanssa.

Ensimmäinen yhteinen illallinen jännitti kovasti. Matti oli nähnyt minusta vain maskeeratun lehtikuvan, ja minä en tiennyt yhtään minkä näköinen hän on. Entä jos emme pitäisikään toisistamme?

Mutta kaikki oli heti helppoa. Rakastuin hänessä älykkyyteen ja itsevarmuuteen, hän on aito ja lämmin ihminen. Hän on kaupallisella alalla, Nokialla töissä, mutta meillä on samanlaiset arvot ja molemmille perhe on tärkein.

Etenimme suhteessa varovaisesti lasten ehdoilla. Asuimme ensin eri osoitteissa, sitten kokeeksi yhteisessä vuokra-asunnossa ja vihdoin rohkenimme muuttaa yhteen. Oli tärkeää, että lapset hyväksyivät uuden tilanteen – jos yksikin lapsi olisi sanonut, että ei suostu tähän, emme varmaan asuisi yhdessä.”

 Olisin halunnut kolmannen lapsen

”Jos minulta kysytään, missä olen hyvä, vastaan epäröimättä, että olen hyvä äiti. Olen yrittänyt tehdä parhaani uusperheessä, jossa pitää sovittaa perhekulttuurit ja olla läheinen toisenkin lapselle, ja samaan aikaan kunnioittaa heidän oman äitinsä äitiyttä. Uskon, että lapsille on rikkaus kun heidän elämässään on useampi välittävä ja läheinen aikuinen.

Olisin halunnut kolmannen oman lapsen, mutta Matin kanssa päätimme, että perheemme on jo tarpeeksi iso. Tajuan, että lapset ovat vain lainaa, ja toinen omistani on jo muuttanut pois kotoa. Se tapahtui kivuttomammin kuin kuvittelin, ja uskon, että jatko menee yhtä hyvin.”

 Kun katson ruokapöydässä lapsiani, tajuan ajan kulumisen. Toinen lapseni on merikadetti ja toinen menee armeijan jälkeen Turun kauppakorkeaan, joten en minä voi ihan nuori olla.

Tunnen olevani se, mitä olen, 48-vuotias, enkä haikaile nuoruuden perään. Ikä on osoitus eletystä elämästä, ja kokemuksesta on hyötyä näyttelijänä.

Katkelma Annan kansijutusta 39/2015.

X