Kolumnisti Jyrki Lehtolan mielestä tunnepuhe on mennyt jo liiallisuuksiin: ”Tunteet voi pitää myös itsellään”
Jyrki Lehtolan mielestä kaikki tunteet eivät ole samanarvoisia, eikä niitä aina tosiaankaan tarvitsisi julistaa muille. ”Minulla ei ole tarvetta todistaa olevani mies, jolla on tunteet.”
– Minäkeskeisyys hukuttaa alleen muita kiinnostavampia ajattelutapoja.
Jyrki Lehtolan mielestä kaikki tunteet eivät ole samanarvoisia, eikä niitä aina tosiaankaan tarvitsisi julistaa muille. ”Minulla ei ole tarvetta todistaa olevani mies, jolla on tunteet.”
Hei Jyrki, puhutaanko hetki tunteista? Kipakoista kannanotoista tunnettu kolumnisti Jyrki Lehtola, 57, odottaa tamperelaisen kortteliravintola Bistro Tammerin aurinkoisella terassilla. Hotel Tammerin kupeessa sijaitseva ravintola on Helsingissä asuvalle entiselle tamperelaiselle monin tavoin merkityksellinen paikka. Opiskeluvuosinaan hän kumosi hotellissa juomia pikkutunneille.
Lapsuuden talvet hän vietti viereiseen lampeen jäädytetyllä luistelukentällä ja vaihtoi luistimet jalkaansa mummonsa luona, joka asui vastapäätä kenttää. Viereisessä talossa Ojakadulla asui aikoinaan Jyrkin lempirunoilija Eeva-Liisa Manner.
Tarkoitus olisi puhua tunteista. Jyrkin Tunteista-esseekokoelma käsittelee nykyajassa vallalla olevaa tunnepuhetta. Tehtävä ei ole helppo, ja hän tietää sen itsekin.
– Kun 19-vuotias tyttäreni soitti minulle äsken, sanoin hänelle, ettei tästä haastattelusta taida tulla mitään. En tiedä mitään kiusallisempaa kuin sen, että minun pitäisi istua alas puhumaan tunteistani. En tee sitä edes vaimoni kanssa, Jyrki naurahtaa.
Silti juuri tunteet kirvoittivat hänet kirjoittamaan kirjansa. Esseekokoelman keskiössä on tunnepuheen runtelema maailma, jossa ei elä muita kuin äänekkäästi tunteva minä. Sosiaalisessa mediassa minäkeskeisyys kuuluu tavallaan asiaan, mutta esimerkiksi sanomalehtien kulttuurisivujen kolumneista tunteellisen minän olisi Jyrkin mielestä syytä pysyä poissa.
– Minäkeskeisyys hukuttaa alleen muita kiinnostavampia ilmaisu- ja ajattelutapoja. Korona-aika on supistanut kokemusmaailmaa entisestään niin, että kolumnin tai esseen aiheeksi riittää jo sekin, millaisia tuntemuksia huonon televisio-ohjelman katsominen on herättänyt kirjoittajassa.
”Kaikki tunteet eivät todellakaan ole samanarvoisia”
”Nykyajan suuri keksintö on se, että jokainen tunne on yhtä arvokas, ja siksi kaikki tunteet on tuotava esiin, jotta itsekin kasvaisi arvoa niiden avulla”, Lehtola kirjoittaa esseekokoelmassaan. Mutta onko jokainen tunne yhtä arvokas?
– Kaikki tunteet eivät todellakaan ole samanarvoisia. On esimerkiksi olemassa täysin eri kategorioissa olevia menetyksiä. Tunnen kolmekymppisiä, jotka itkevät vuoden seurustelun jälkeen päättynyttä suhdettaan. Sellaista on vaikea ottaa vakavasti, koska se kuuluu elämään, Jyrki napauttaa.
Jyrkin vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa hänen ollessaan kolmekymppinen. Pelko on siksi tunne, jonka kanssa hän on itse joutunut painiskelemaan eniten.
”Omat pelot on syytä laittaa oikeisiin mittasuhteisiin.”
– Olen tainnut hieman liian usein soittaa tyttärelleni ja vaimolleni, jos he ovat olleet ajamassa autoa ihan vain kysyäkseni, onko heillä kaikki hyvin. En kuitenkaan päivitä peloistani sosiaaliseen mediaan, vaan käsittelen ne itsekseni. Voimakkaat tunnekuohut vievät mukanaan ja alkavat tuottaa harhoja, siksi omat pelot on syytä laittaa oikeisiin mittasuhteisiin.
Jyrki Lehtola: ”Minulla ei ole tarvetta todistaa olevani mies, jolla on tunteet”
Omia tunteita ei Jyrkin mielestä pidä tukahduttaa. Silti niitä ei tarvitsisi jakaa kahdenvälisiä kohtaamisia laajemmalle joukolle.
– Tunteiden tukahduttamisen ja jakamisen välissä on sekin vaihtoehto, että pitää tunteet itsellään. Ihmisiltä tuntuu kadonneen vanha käsitys, jonka mukaan on arvokasta pitää tunteet sisällään.
Tunteista puhuminen ystävien kesken tai parisuhteessa on eri asia kuin niiden julistaminen tuntemattomille.
– Minulla ei ole tarvetta todistaa olevani mies, jolla on tunteet. Puhun tunteistani lähinnä sivulauseissa. Tunnehan on vain assosiaatio, joka tulee mieleen jostain muusta asiasta. Siitä voi olla keskustelukumppanille iloa, jos muistaa yhtäkkiä, että kas, minullakin oli joskus tuollaisia tunteita. Ne menivät onneksi ohitse, ja niin menevät sinultakin, eli vaihdetaan puheenaihetta, niin ketään ei huomenna hävetä.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous