– Aikaisemmat kokemukset varmaan merkitsivät minut. Minusta näki päälle, millaista taakkaa kannan.
Julkkikset

Koulukiusatun Antti Ervastin tärkein puolustaja oli äiti, joka sanoi tärkeät sanat: ”Tietoisuus siitä antoi turvaa”

Psykoterapeutti Antti Ervastin piti ensin korjata omat haavansa, ennen kuin hän saattoi alkaa auttaa muita. 
Teksti: Annan toimitus Kuvat: Sampo Korhonen

Katse nauliutuu Yksi näistä hetkistä – 100 ajatusta yksinäisyydestä ja yksinolosta kirjan kuvaan, jossa pikkuleijona seisoo reppu selässä alakuloisena tiiliseinän vieressä. Se vilkuilee pelokkain silmin jonkin matkan päässä seisovia, häijyn näköisiä jengiläisiä.

Piirros voisi kuvata Antti Ervastin lapsuutta. Vanhempien avioero ei jättänyt traumaa. Mutta vähän myöhemmin, ala-asteen puolivälissä alkanut koulukiusaaminen jätti. Se viilsi sieluun haavoja, joiden paraneminen vei pitkään.

Miksi juuri Antti valikoitui uhriksi? Ehkä siksi, että hän oli hieman ylipainoinen eikä osannut sanoa ärrää. Jännittäessä puhevika vielä korostui. Lisäksi hän oli herkkä poika, joka ei kyennyt peittämään tunteitaan. Uhrin pärähtäminen itkuun oli kuin bensaa kiusaajien moottoreihin.

Koskelan teinisurman yhteydessä on keskusteltu siitä, miten järkyttäviin mittoihin kiusaaminen voi edetä. Antti ei joutunut kokemaan satunnaisia lumipesuja pahempaa fyysistä väkivaltaa. Häntä retuutettiin lähinnä henkisesti. Haukkuminen ja häpäisy jatkuivat vuodesta toiseen, vaikka äiti ja opettajat yrittivät puuttua asiaan. Edes koulun vaihtamisesta ei ollut apua. Antti valikoitui uhriksi yhä uudelleen.

– Aikaisemmat kokemukset varmaan merkitsivät minut. Minusta näki päälle, millaista taakkaa kannan.

Kiusaaminen ei ollut jokapäiväistä. Mutta joka päivä piti jännittää, selviääkö koulutunneista joutumatta naurunalaiseksi. Antin suojamekanismi oli vetäytyminen. Hän pakeni mielikuvitusmaailmaansa: sarjakuviin ja tietokonepeleihin.

Varhaiset kiusaamiskokemukset vaikuttivat vahvasti ammatinvalintaan. Lapsena Antti ei tuntenut olevansa erityisen taitava juuri missään – paitsi tunteiden käsittelyssä. Hän pohdiskeli kiusaajien motiiveja ja pyrki ymmärtämään heitä ehkä liikaakin. Onneksi ympärillä oli aina myös ihmisiä, jotka puolustivat: ystäviä, opettajia ja sukulaisia. Tärkein heistä oli äiti.

– Vaikeina teinivuosina äiti totesi, että voi tulla tilanteita, joissa en hyväksy käytöstäsi. Mutta rakastan sinua aina. Tietoisuus siitä antoi turvaa.

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Miia Siistonen. Jutussa Antti Ervasti kertoo muun muassa siitä, miksi kuntosalille meneminen oli hänestä pelottavaa, ja mitä rohkenemisesta seurasi. Lue koko juttu Annasta 39/2021 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X