Näyttelijä Pihla Viitala: ”En ymmärrä, miksi tasa-arvon edistäminen olisi leima”

Pihla Viitala ei ymmärrä, miksi jotkut pelkäävät feministi-sanaa. – Minusta on vähän sivistymätöntäkin, että joku ei halua kutsua itseään feministiksi.

Näyttelijä Pihla Viitala, 35, pääsee viettämään joulua uudessa kodissa miehensä Alexin ja 5-vuotiaan tyttärensä Astridin kanssa.

– Talomme on ihan viimeisiä viilauksia vaille valmis, Pihla kertoo.

Taloprojektin lisäksi Pihlan syksyyn on kuulunut elokuvan kuvauksia. Pihla on mukana syksyllä 2018 ensi-iltansa saavassa Selma Vilhusen draamaelokuvassa Hölmö nuori sydän. Pihla näyttelee elokuvassa raskaaksi tulevan teinitytön äitiä.

Millainen teini itse olit, Pihla Viitala?

– Kamala. Pyydän anteeksi kaikilta ihmisiltä, joiden kanssa olin silloin tekemisissä. Olin rajoja rikkova, auktoriteetteja kammoksuva ja tosi ääripäinen teini, eikä minulla ollut itsesuojeluvaistoa.

Entä milloin sinulla oli nuorena hölmö sydän?

– Ehkä 14-vuotiaana, kun jätin Figen jotain viisi kertaa. Hän oli minun ensirakkauteni. Kun sitten halusin olla Figen kanssa, hän ei enää halunnutkaan, Pihla nauraa.

Analysoivatko naiset koko ajan tunteitaan tai vertaavatko he itseään jatkuvasti muihin naisiin? Kysyimme Pihla Viitalalta, pitävätkö naiseutta koskevat kliseet paikkansa.

Äidin ja tyttären suhde on haastava kehdosta hautaan.

– Totta. Mielestäni kaikki, mikä on haastavaa, on yleensä myös tärkeää. Minulla on itselläni superäiti, jonka voimia ihmettelen harva se päivä. Hän on niin monitoiminen, älykäs ja tehokas ja jaksanut niin monen lapsen kanssa. Äitini on ihan paras. Olen hänestä kiitollinen.

Tyttärensä Astridin kanssa Pihla haluaa pysyä aina läheisenä.

– Toivon, että suhteemme säilyy sellaisena kuin se on nyt. Tottakai se muuttaa muotoaan, mutta toivon, että hän ei koskaan lipuisi kauas pois.

Hormonit vievät naista teini-iästä lähtien.

– Kaikkia naisia eivät: joihinkin ne eivät vaikuta ollenkaan. Mutta minun kohdallani tämä on totta. Hormonit vaikuttavat omaan mielentilaani joka kuukausi.

Naiset eivät halua leimautua feministeiksi.

– Jotkut eivät halua. En tiedä, miksi ajatellaan, että se olisi leima, että edistetään tasa-arvoa. Minusta on aina yhtä hämmentävää ja jollain tasolla vähän sivistymätöntäkin, että joku ei halua kutsua itseään feministiksi. Feminismi ja sovinismihan eivät ole synonyymeja. Ehkä feministi-sanan tarkoitusperää ei aivan ymmärretä.

Nainen vertaa itseään jatkuvasti muihin naisiin.

– Tarua. En ainakaan minä.

Miehet sanovat asiat suoraan, naiset selän takana.

– Osittain totta. Koen, että miehet saattavat olla suorempia, kun taas naiset voivat puida asioita. Olin tosi poikamainen lapsi ja minulla oli paljon poikia kavereina. Pidin suoruudesta heidän keskuudessaan. Olen myös itse suorasanainen, välillä ehkä liiankin. Voisin joskus pitää suuni kiinni.

Naiset analysoivat tunteitaan koko ajan.

– Voin puhua vain omasta puolestani, naisia on niin monenlaisia, mutta itse en ainakaan analysoi. Olen vain kauhean tunteellinen.