Julkkikset

Henri Alén on aina hemmotellut itseään tekemällä töitä: ”Tuntuu vaikealta herätä aamulla siihen, ettei ole päämäärää”

Henri Alén nauttii kiireestä ja tekemisen vimmasta. – Ongelma on siinä, että olen 22 vuotta tehnyt pelkästään töitä ja hirveällä draivilla. Tuntuu vaikealta herätä aamulla siihen, ettei ole päämäärää. Se on jotenkin tosi vaikeaa, koska työ on määritellyt niin ison osan elämästä tähän saakka.

Teksti:
Annan Toimitus
Kuvat:
Sampo Korhonen

– Aina pitää pyrkiä eteenpäin.

Henri Alén nauttii kiireestä ja tekemisen vimmasta. – Ongelma on siinä, että olen 22 vuotta tehnyt pelkästään töitä ja hirveällä draivilla. Tuntuu vaikealta herätä aamulla siihen, ettei ole päämäärää. Se on jotenkin tosi vaikeaa, koska työ on määritellyt niin ison osan elämästä tähän saakka.

Vaikka tilanne ravintoloissa on koronan vuoksi ollut jo pitkään stressaava ja epämääräinen, huippukokki Henri Alén ei ole suunnitellut alanvaihtoa.

– Eihän minulla ole mitään muuta ammattitaitoa. Uskon siihen, että ihmiset haluavat syödä hyvin ja kaipaavat elämyksiä, aina. Ei sellainen tarve koskaan katoa. Jokainen kaipaa hemmottelua.

Henkalle rutiinit ovat omanlaistaan hemmottelua. Ne suovat mahdollisuuden elää hetkessä. Hänelle ei sovi elämän suunnitteleminen kuukausiksi eteenpäin.

Miksi ei?

– Mielipiteeni vaihtuvat niin hemmetin nopeasti. Minun on turha tehdä järjestelmällistä vuosisuunnitelmaa, koska kahden kuukauden päästä se on mielestäni ihan susi ja ajattelen, että voisin tehdä paljon paremman, Henkka sanoo naurahtaen.

Sovitut työmenot hän raapustaa sähköisen kalenterin sijaan paperikalenteriin, jonka merkinnöistä hän ei saa aina selvää. Useinkaan hän ei pysty suunnittelemaan tekemi­siään päivää pidemmälle.

– Jos vaimo kysyy minulta aamulla ennen töihin lähtöä, mitä minulla on ohjelmassa huomenna tai ylihuomenna, vastaan, etten tiedä. En ole vielä katsonut.

Pandemiaan saakka päivät täyttyivät rutiineista ja käsille riitti tekemistä.

– Kaipaan rutiineja, koska minun pitää koko ajan tehdä jotain, Henkka sanoo.

Taustalla sihisee taas jokin laite.

– Nyt mikään ei rytmitä päivää, ja se on minulle hirveän vaikeata. Tuntuu, että yritän uida jossain tahmassa, mutten tiedä, mihin suuntaan.

Ehkä samalta voi tuntua eläkepäivien alkaes­sa, Henkka pohtii.

– Ongelma on siinä, että olen 22 vuotta tehnyt pelkästään töitä ja hirveällä draivilla. Tuntuu vaikealta herätä aamulla siihen, ettei ole päämäärää. Että jaahas, juon tässä aamukahvia neljä tuntia. Se on jotenkin tosi vaikeaa, koska työ on määritellyt niin ison osan elämästä tähän saakka.

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Piia Sainio. Jutussa Henri Alén kertoo siitä, miksei hän halua pysähtyä. Ja siitä miksi epäonnistumista ei kannata pelätä.  Lue koko juttu Annasta 19/2021 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X