Julkkikset

Syke-sarjan tähti Matti Ristinen: ”Minun on vaikea tulkita tunteiden nyansseja tai edes kiinnostua niistä”

Näyttelijä Matti Ristinen purkaa ahdistuksensa mieluummin puuhastelemalla kuin puhumalla. – Yksin tekeminen on hyvin rauhoittavaa ja puhdistavaa.

Teksti:
Sanna Wirtavuori
Kuvat:
Heli Hirvelä

– 24 vuoden parisuhde Sarin kanssa on opettanut minua juttelemaan ja kuuntelemaan, enkä nykyään vetäydy riitatilanteessa heti kuoreeni, Matti Ristinen sanoo.

Näyttelijä Matti Ristinen purkaa ahdistuksensa mieluummin puuhastelemalla kuin puhumalla. – Yksin tekeminen on hyvin rauhoittavaa ja puhdistavaa.

Näyttelijä Matti Ristinen vastasi Annan Totta vai tarua -kysymyksiin. Juttusarjassa tunnetut miehet pohtivat, pitävätkö mieheyttä koskevat väitteet paikkansa.

Miehellä ei ole tarvetta puhua tunteistaan.

Tavallaan totta, tavallaan ei. Voin kyllä puhua tunteistani, mutta ajattelen suoraviivaisesti enkä jaksa kuvailla tai vatvoa tunteita.

Naiset pystyvät usein näkemään asian eri kanteilta, mutta minun on vaikea tulkita tunteiden nyansseja tai edes kiinnostua niistä. Tunteita voi näyttää myös teoilla. Kun laitan perheelle hyvän aterian, se toimii vilpittömänä rakkaudentunnustuksena.

Kun mies on ahdistunut, hän on hiljaa.

Pitää paikkansa. Minun on vaikea purkaa ahdistustani puhumalla, minua auttavat tekeminen ja yksinolo. Yksin tekeminen on hyvin rauhoittavaa ja puhdistavaa, esimerkiksi rakentaminen, muu puuhastelu tai juoksulenkki helpottaa kummasti.

Mies haluaa ratkaista ongelman, ei puhua siitä.

Totta. Ainakin minun kohdallani. Kun on selvää, miten ongelma ratkeaa, en ymmärrä, mitä auki puhumista siinä sen jälkeen enää on.

Tosin 24 vuoden parisuhde Sarin (vaimo Sari Haapamäki) kanssa on opettanut minua juttelemaan ja kuuntelemaan, enkä nykyään vetäydy riitatilanteessa heti kuoreeni. Joskus tunne ottaa kuitenkin vallan ja saatan vieläkin mököttää yön yli, en enää enempää.

Me too -aikana on vaikeaa olla kunnon mies.

Ei ollenkaan. Mies voi olla kunnon mies milloin vain. Mielestäni ihmiset ovat lähtökohtaisesti hyviä, ja loukkaamisissa voi olla kyse myös ajattelemattomuudesta. Olen nähnyt tosi vähän sitä, että joku todella haluaisi satuttaa toista.

Häirinnästä keskustelu on mielestäni aiheuttanut sen, että yleinen huomioonottavuus työyhteisöissä on parantunut. Äänekkäät tyypit, sekä miehet että naiset, ovat aina pitäneet puolensa ja rohkeat ovat edelleen rohkeita, mutta ehkä nyt myös herkät ja hiljaiset ihmiset uskaltavat korottaa ääntään. Uskon, että heitä on myös herkistytty kuulemaan.

Luit juuri lyhennelmän Matti Ristisen Totta vai tarua -haastattelusta, joka on ilmestynyt Annan numerossa 31/2019.

X