– Vanhempien on vaalittava lasten herkkyyttä. Maailma tarvitsee herkkiä jätkiä, jotka pitää meidän tyttäristä hyvää huolta, sanoo Lauri Tähkä.
Julkkikset

Terapia avasi Lauri Tähkän solmut: Kyky olla herkkä kertoo vahvuudesta

Lauri Tähkä haki apua, kun julkisuus kävi liian raskaaksi. Vuonna 2012 Annalle antamassaan haastattelussa laulaja kannustaa suomalaisia miehiä puhumaan tunteistaan.
Teksti: Juha Heinisuo Kuvat: Pekka Holmström/Otavamedia

Millaista on olla Lauri Tähkä?

Esimerkki muutaman vuoden takaa. Rankan keikkarupeaman jälkeen Suomen suosituimpiin kuuluva laulaja on päässyt vihdoin kesämökkinsä rauhaan Turun saaristoon. Muutaman askeleen päässä odottaa virkistävä pulahdus lämpimään veteen.

Hetkinen. Mitäs tuolla pusikossa näkyy? Aamuinen idylli katkeaa lyhyeen, kun Tähkä huomaa jonkun kiikaroivan hänen touhujaan. Pohjalainen veri kuohahtaa. Tällaisina hetkinä hän toivoisi olevansa ihan tavallinen Jarkko Suo, jolle listamenestys ja täyteen pakatut festarikeikat ovat vasta kaukaisia haaveita.

Tyytyväinen omissa oloissaan

Menestys on kaksiteräinen miekka. Ihailun mukana tulee myös suuri määrä negatiivista vyörytystä. Facebookin Lauri Tähkä -viharyhmään kuuluu yli kymmenentuhatta ihmistä, jotka ruotivat kovin sanankääntein kaikkea musiikista ulkoiseen olemukseen.

Tähkä jättää moiset purkaukset omaan arvoonsa. Hän on viettänyt yli puoli vuotta täydellistä mediapaastoa. Pannassa ovat olleet internetin lisäksi lehdet, televisio ja radio. Hiljattain Tähkä erehtyi seuraamaan itseään koskevaan nettikeskustelua.

– Tuli heti sellainen olo, ettei tämä ole mistään kotoisin. Mutta olen siinä mielessä melko jääräpäinen, että muhun ei vaikuta se, mitä muut ajattelevat.

Tähkä on oppinut immuuniksi itseään koskeville huhuille. Hän tietää senkin, että julkisuusmylly saa energiaa kärjistyksistä. Myös positiivisessa mielessä. Avioeron läpikäynyttä miestä on jo ehditty tituleerata muun muassa ”kesän halutuimmaksi sinkuksi”.

– Jos alkaa uskoa julkiseen minäänsä, menee pahasti metsään.

Totuus lienee jotain vähemmän raflaavaa. Lauri Tähkä -taiteilijanimen ja julkisen roolin takaa löytyy ihminen, joka viihtyy omissa oloissaan ja jolle suurinta juhlaa on seurata telkän pesintää. Hän puhuu viihdemaailmasta sirkuksena, jossa voi vierailla, mutta jonne ei saa jäädä asumaan.

Vaaditaan sopivassa suhteessa jääräpäisyyttä ja herkkyyttä, että pystyy olemaan Lauri Tähkä ja pysymään samalla selväjärkisenä. Eikä hyvästä terapeutista haittaakaan ole.

Jos itkettää, itketään

Ennen muusikonuraansa Tähkä opiskeli kokiksi ammattikoulussa. Tekniikkapuolen pojat irvailivat boheemille tyypille, joka kulki kirppikseltä hankituissa vaatteissa.

– Omalla tavallaan se valmisti minua julkiseen myllytykseen, joka seurasi myöhemmin. Tuli jo varhain sellainen olo, että perhana, mähän teen mitä huvittaa muista välittämättä.

Tämä pätee myös tunteiden ilmaisemiseen. Siinäkään Lauri Tähkä ei voi sietää teeskentelyä. Jos itkettää, niin hemmetti soikoon, sitten itketään.

Voice of Finlandin tähtivalmentajana hän ei peitellyt tunteitaan, vaan antoi hyvien laulajien kohdalla liikutuksensa näkyä. Herkkä puoli tuli
varmasti monelle yllätyksenä.

– Ehkä siinä samalla karisi osa median kautta muodostuneista ennakkoluuloista. Moni on varmasti luullut, ettei tolla ole mitään järkeä päässä. Olen pennusta lähtien ollut herkkä kundi, laulaja sanoo.

Tähkän mielestä on väärin ajatella, että tunteiden paljastaminen olisi merkki heikkoudesta. Asia on juuri päinvastoin: kyky olla herkkä kertoo vahvuudesta. Tähkän mukaan Suomessa mieheltä vaaditaan hyvää itsetuntoa, että pystyy itkemään julkisesti.

Tähkän synnyinseudulla Etelä-Pohjanmaalla miehet eivät tunnetusti liikoja vetistele. Pohjalaiset miehet ovat enemmän taipuvaisia uhoamiseen kuin herkistelyyn. Tähkä muodostaa tässäkin suhteessa poikkeuksen.

– En tiedä, miksi tunteista puhuminen on aina ollut mulle niin helppoa. Se voi johtua siitä, että olen saanut ystävikseni hyviä naisia. Heille on ollut tämän tyylisen jätkän helppo puhua.

Herkkyys on osittain myös kotikasvatuksen ansiota. Suhde vanhempiin on aina ollut hyvä. Isänsä kanssa Tähkä on pystynyt puhumaan tunteista, eikä kotona olla koskaan hävetty itkemistä.

Tämän hän haluaa välittää eteenpäin omille lapsilleen. Kahdelle tyttärelleen Tähkä on jämäkkä mutta kuuntelevainen isä. Hänen mielestään vanhempien pitäisi vaalia lasten herkkyyttä, olivat he sitten poikia tai tyttöjä.

– Maailma tarvitsee herkkiä jätkiä, jotka pitää meidän tyttäristä hyvää huolta.

Enempää Tähkä ei lapsistaan puhu, sillä hän haluaa näiden kasvavan suojassa julkisuudelta.

– Eiväthän linnutkaan tee pesäänsä moottoritielle. Vain suojaisessa paikassa voi opetella lentämään.

Erikoisen tyypin maine

Isältään tähkä on perinyt herkkyyden lisäksi myös äkkipikaisuutensa. Pohjalaisen miehen tapaan molemmat kiihtyvät helposti nollasta sataan.

– Se on kuin salamanisku. Kun leimahdan, pöydässä tulee hiljaista, Tähkä virnistää.

Mikä sitten saa Tähkän raivostumaan?

– Epäoikeudenmukaisuus, turha paskanjauhaminen ja kyttääminen. Se, että ihmiset eivät osaa keskittyä omaan elämäänsä.

Laulaja korostaa, että suurin osa ihmisistä lähestyy häntä ystävällisesti. Hänestä on pelkästään mukavaa, kun kaupungilla lapsiperheet tulevat innoissaan pyytämään nimmaria. Nälvijät Tähkä tunnistaa jo kaukaa.

– Toisaalta mun hahmossa on myös jotain sellaista, ettei tulla kovin helposti lähelle.

Tähkä vaalii mielellään kuvaa itsestään hieman erikoisena tyyppinä.

– Kannattaa olla tarpeeksi hullun maineessa, että saa työrauhan.

Aina Tähkä ei ole ollut näin sinut saamansa huomion kanssa. Kun julkisuusmylly kävi liian raskaaksi, Tähkä hakeutui terapiaan.

– Läheiset ja ystävät eivät voi siinä tilanteessa auttaa. He eivät tiedä, millaista se on, kun jokaista liikettä tarkkaillaan – minkä perunapussin se hyllystä ottaa.

Tähkän mukaan varsinkin miehillä on usein ennakkoluuloja terapiaa kohtaan. Pelätään sitä, että leimaudutaan hulluksi. Tähkä kuitenkin suosittelee terapiaa kaikille kollegoille, jotka kamppailevat julkisuuden paineiden kanssa.

– Asioita on hyvä käydä läpi ajoissa, ettei sitten kuusikymppisenä tarvitse tilittää katkeruuttaan.

Suurten muutosten aika

Maaliskuussa 2011 Lauri Tähkä ilmoitti jättävänsä Elonkerjuu-yhtyeen ja suuntaavansa kohti uusia haasteita. Alkoi julkinen spekulointi, jossa yritettiin kehittää suurta draamaa eron ympärille. Tähkä kuitenkin oli tehnyt asiat itselleen selviksi jo kauan ennen päätöksen julkistamista.

– Asia paisui paljon isommaksi kuin se todellisuudessa oli, Tähkä sanoo nyt.

Jälkeenpäin ajatellen hän on tyytyväinen tekemiinsä päätöksiin. Vaikka kyllä soolouralle lähteminen myös jännitti. Mitä jos kukaan ei pidäkään uudesta levystä?

– Olisin kai mennyt Hesburgerille lattioita pesemään ja noussut sitä kautta pihvinpaistajaksi, laulaja veistelee.

Toistaiseksi joku muu saa hoitaa hampurilaisten paistamisen. Lokakuussa 2011 julkaistu Polte-albumi myi jo vuoden 2012 keväällä tuplaplatinaa, eli yli 40 000 kappaletta. Tähkä ei pidä menestystä itsestäänselvyytenä. Uusia artisteja tulee koko ajan lisää ja pitkään alalla olleet joutuvat hekin kamppailemaan pysyäkseen pinnalla.

– Musiikkibisnes on mennyt todella julmaksi, eikä kenelläkään ole varaa hengähdystaukoihin.

Silti laulaja suhtautuu nyt työhönsä huomattavasti rennommin kuin vielä muutama vuosi sitten. Vuonna 2009 hän tahkosi Elonkerjuun kanssa peräti neljäkymmentä keikkaa kuukaudessa.

– Siitä kesästä mulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Mentiin ihan laput silmillä.

Monet lievittävät ahdistusta alkoholilla.

– Kun palaa pitkältä kiertueelta, pudotus arkielämään on todella iso. Siinä alkaa helposti täyttämään yksinäisyyttä juomisella.

Tähkä itse on lopettanut alkoholinkäytön kokonaan. Sen sijaan hän palautuu rankoista keikkamatkoista viettämällä aikaa itsekseen ja tekemällä arkipäiväisiä asioita. Hän vetäytyy omiin oloihinsa aina silloin, kun ”ihmisämpäri alkaa olla täynnä”.

– Kesäisin vietän aikaa mökillä. Siellä pääsen täydellisesti eroon viihdesirkuksesta. Lämmitän takkaa, tarkistan kalaverkot ja tuijottelen siivekkäiden soidinmenoja.

Hiljaisuuden keskellä Tähkällä on tapana pohdiskella elämäänsä. Pakottoman olemisen lomassa asiat saavat oikeat mittasuhteet.

– Yksin ollessa eheytän itseni ja käyn mielessä läpi tapaamiani ihmisiä. Laitan asiat oikeisiin lokeroihin ja selvitän itselleni, miksi olen tässä ammatissa.

Rakastaminen on vaikea juttu

Laulaja on viihtynyt jo jonkin aikaa sinkkuna. Silti on pakko kysyä, millainen Lauri Tähkä on silloin, kun hän rakastuu.

– Siitä on niin pitkä aika…

Lause jää kesken. Tähkä nojautuu eteenpäin ja miettii pitkään.

– Rakastuminen on voimaannuttava stressitila, jonka aikana ihminen jaksaa olla energinen yötä päivää. Vasta huumavaiheen jälkeen voi nähdä, onko tunteessa totuuden perää. Rakastaminen… Se onkin jo vaikeampi juttu.

Esiintyjän ammatin vaatimukset heijastuvat väistämättä parisuhteeseen. Keikkailu vetää laulajan tien päälle useana iltana vuodessa.

Lauluntekovaiheessa ymmärrystä vasta vaaditaankin. Silloin Tähkä sulkee muun maailman kokonaan ulkopuolelle ja keskittyy vain musiikkiin. Parisuhteessa sellainen itsekkyys vaatii toiselta osapuolelta enemmän kuin ymmärrystä.

Ja jos parisuhteen pitäminen hengissä on vaikeaa, vielä haastavampaa on tutustua ihmiseen, jolla ei olisi minkäänlaista ennakko-odotuksia tyypistä nimeltä Lauri Tähkä. Julkisuuden myötä Tähkä sanoo tulleensa skeptiseksi uusia ihmissuhteita kohtaan.

– Mihin toinen ihminen rakastuu, julkiseen kuvaan vai aitoon persoonaan? Tällaisia asioita tulee joskus pohdittua.

Uusi parisuhde tulee, jos on tullakseen. Sillä välin Tähkä keskittyy elämänsä tärkeimpiin kulmakiviin.

– Juuri nyt elämä on tasapainossa. Mulla on maailman ihanimmat tyttäret, ja saan tehdä työtä, jota rakastan.

Artikkeli on alun perin julkaistu Anna-lehdessä 21/2012.

Vain elämää, Nelonen pe klo 20.

Lue myös:

Michael Monroe: ”Yksikään nainen ei voi väittää, että hänellä olisi minun lapseni”

Erja Häkkinen: ”Terapia auttoi perhettämme”

Laulaja Jippu alkoholismistaan: Jään asioihin helposti koukkuun

X