Julkkikset

Uusperhearkea elävä Anna Puu: ”Viihdyn parisuhteessa, koska siinä rakastuminen on muuttunut rakastamiseksi”

Joidenkin mielestä laulaja Anna Puu on sarjaseurustelija, itse hän sanoo olevansa parisuhdeihminen. Sinkkuna hän on ollut pisimmillään muutaman kuukauden. Ravistelevan avioeron jälkeen Anna elää tyytyväisenä uusperhearkea 8-vuotiaan tyttärensä ja avopuolisonsa kanssa.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Niclas Mäkelä/Otavamedia

– Pahimmat ruuhkavuodet ovat nyt onneksi takana. On tosi erilaista olla kahdeksanvuotiaan kuin taaperon äiti, Anna Puu sanoo.

Joidenkin mielestä laulaja Anna Puu on sarjaseurustelija, itse hän sanoo olevansa parisuhdeihminen. Sinkkuna hän on ollut pisimmillään muutaman kuukauden. Ravistelevan avioeron jälkeen Anna elää tyytyväisenä uusperhearkea 8-vuotiaan tyttärensä ja avopuolisonsa kanssa.

Kolmekymppisenä Anna Puu joutui pyörremyrskyyn.

Siihen asti Anna oli elänyt niin kuin muut – ja hän itsekin – odottivat hänen elävän. Valkolakin jälkeen sukellus aikuisuuden putkeen: opiskelu, avioliitto, lapsi, omistusasunto. Kaikki oli tapahtunut luonnollisesti, pakottamatta. Menestys Idols-kisassa vuonna 2008 oli vieläpä sysännyt hänet toiveuralleen muusikoksi. Silti Anna tunsi olevansa itselleen vieras.

Sitten tuli myrsky, joka ravisteli elämän perustukset ja rikkoi tutut kuviot. Tuli avioero ja uusi parisuhde. Kun kovimmat puhurit olivat laantuneet, ystävät totesivat Annan palanneen entiseksi itsekseen. Spontaaniksi ja pulppuilevaksi. Ei ihan niin aikuiseksi.

Ei ikääntyminen silti Annaa pelota. Päinvastoin, hän melkein odottaa reilun kolmen vuoden päässä häämöttävää 40-vuotispäiväänsä.

– Uskallan jo nyt sanoa ja tehdä melkein mitä tahansa. Nelikymppisenä minua ei pidättele enää mikään!

”Avioero oli valtava sisäinen paini”

”En ole koskaan varsinaisesti etsinyt parisuhdetta, ne ovat vain osuneet kohdalle. Ja joka kerta on kolahtanut kovaa. En voisi alkaa seurustella sillä periaatteella, että katsotaan nyt, kun ei ole muutakaan näköpiirissä.

Olen onnekas, että tielleni on osunut niin hyviä miehiä. Pisimmillään olen ollut sinkkuna nelisen kuukautta. Jotkut kutsuvat minua sarjaseurustelijaksi, itse kuvailen itseäni parisuhdeihmiseksi.

Avioero ei todellakaan ollut helppo päätös. Kävin läpi valtavan sisäisen painin ja käsittelen asiaa yhä. Se kuuluu teksteissäni.

Eroamiseen liittyi valtavasti tunteita. Mietin, kuinka moni suuttuu, pettyy ja loukkaantuu, kun en toimikaan niin kuin on totuttu. Jouduin rikkomaan sen kuvan, joka minusta oli luotu ja joka minulla oli itsestäni. Käyttäydyin välillä uhmakkaasti ja jopa maanisesti. Päätin, että vien tämän läpi, vaikka muut sanoisivat mitä.

Tuotin pettymyksen myös vanhemmilleni: en pystynytkään samaan kuin he. Heidän pitkän liittonsa salaisuus lienee se, että he ovat osanneet valita taistelunsa. Kaikkeen ei kannata puuttua. Äitini ei ikinä nalkuta, enkä minäkään. Olen pyrkinyt karsimaan sanavarastostani ilmaisut ’sä et koskaan’ ja ’mikset sä ikinä’. Mitä siitä, jos toinen laittaa haarukat aina väärään paikkaan? Asiahan on korjattu yhdellä käden liikkeellä.

– Elämäni ei varmaan koskaan asetu ”uomilleen”. Seuraan intuitiotani ja impulssejani, enkä usko, että se ominaisuus katoaa minusta ikinä, Anna Puu sanoo.

”Kun kiukun oksentaa ulos, se yleensä katoaa”

Nalkuttamattomuuden kääntöpuoli on tunteiden patoaminen. Vaikeista asioista puhuminen on minulle hankalaa. Kaikki parisuhteeni ovat oikeastaan päättyneet siksi. Nykyisessä suhteessani pyrin purkamaan harmitukseni heti. En ala rakentaa niistä iisakinkirkkoa sisälleni. Kun kiukun oksentaa ulos, se yleensä katoaa.

Elämme uusperhearkea: tytär asuu vuoroviikoin isänsä ja meidän luonamme. Lapsi oli kaksivuotias erotessamme, joten hän ei edes muista aikaa ennen kahta kotia. Tietysti ikävöin lasta hänen poissa ollessaan, mutta nautin myös omasta ajasta. Voin mennä jumppaan tai leffaan kelloa vilkuilematta.

Viihdyn parisuhteessa, koska siinä rakastuminen on muuttunut rakastamiseksi. Rakastuminen nostaa pintaan epävarmuuksia ja tekee ihmisestä haavoittuvan, vaikka kuinka kuvittelisi olevansa vahva ja itsenäinen. Sitä alkaa miettiä, miten tuo toinen näkee minut. Se on hyvin kuluttavaa. Vakaassa parisuhteessa tunteista viestitään pienin elein ja teoin. Kun toinen tuo kaupasta lempimysliäni, tiedän hänen ajatelleen minua.”

Luit lyhennelmän Anna-lehden 42/2018 Tässä iässä -haastattelusta. Millainen Anna Puu on kasvattajana ja miksi hän ei vastoin omia odotuksiaan halunnutkaan kuin yhden lapsen? Mistä asiasta hän kadehtii nuoria mallityttöjä? Mikä tilaisuus viime kesänä sai hänet jännittämään enemmän kuin koskaan elämässään? Lue lisää numerosta 42/18 tai tilaa lehden lukuoikeus täältä!

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Anna (@anna_lehti) jakama julkaisu

X