Julkkikset

Viime syksynä avioitunut Eero Heinäluoma: ”Olen onnenpekka, kun löysin Aylan kaltaisen kanssakulkijan”

Leskeksi jäätyään kansanedustaja Eero Heinäluoma, 63, ei etsinyt uutta kumppania. Sellainen kuitenkin löytyi yllättäen työpaikalta, eduskunnasta. Ayla Shakir-Heinäluoma, 48, on hyväksynyt sen, että edesmennyt vaimo on yhä osa Eeron perheen elämää.
27.5.2019 Teksti: Miia Siistonen Kuvat: Mirva Kakko

Asiat vain loksahtivat paikoilleen. Se on lause, joka toistuu Eero Heinäluoman ja Ayla Shakir-Heinäluoman kertoessa suhteensa alkuvaiheista.

Istumme Eduskuntatalossa Naisten huoneeksi kutsutussa tilassa. Talo on molempien työpaikka. Eero Heinäluoma valittiin kansanedustajaksi 2003. Äidinkielen opettajana aiemmin toiminut Ayla aloitti kolme vuotta myöhemmin kansanedustaja Tarja Filatovin avustajana.

Yhteiset työmatkat päättyvät keväällä, kun Eero jää pois eduskunnasta ja pyrkii europarlamenttiin.

– Poden jo nyt vieroitusoireita. Olen ollut täällä niin pitkään, että olen tykästynyt ja jopa rakastunut taloon, sen arkkitehtuuriin, taidekokoelmiin ja näihin ihmisiin, Eero sanoo.

Erityisesti hän tykästyi tähän yhteen ihmiseen. Työpaikkaromanssina alkanut seurustelu Aylan kanssa huipentui vihkiäisiin viime marraskuussa.

Tuore onni tuntuu erityisen merkitykselliseltä, sillä sitä edelsivät surun vuodet.

Eero Heinäluoma ei muista juuri mitään viimeisestä syksystä Satu-vaimon kanssa

Ikävät uutiset tulivat elokuussa 2014. Eeron vaimo Satu Siitonen-Heinäluoma sai kuulla sairastavansa paksusuolen syöpää.

Eero Heinäluoma työskenteli tuolloin eduskunnan puhemiehenä, ja edustustilaisuuksissa edellytettiin usein puolison läsnäoloa. Sadun sairaus julkistettiin huhupuheiden hillitsemiseksi miltei saman tien. Eero perui syksyn ulkomaanmatkansa ollakseen vaimonsa tukena.

Satu päätti taistella. Hän ei edes halunnut lääkäreiltä minkäänlaista ennustetta elinpäivistään. Toiveidensa mukaan Satu sai viettää suuren osan ajasta kotihoidossa.

– Se syksy oli kaoottista aikaa. En muista siitä juuri mitään, Eero sanoo.

Joulukuuhun mennessä Sadun kunto oli romahtanut. Ensimmäistä kertaa Eero päästi mieleen sen vaihtoehdon, ettei vaimo ehkä selviäkään.

Joulun koko perhe vietti kuitenkin vielä yhdessä. Hyvänä kokkina tunnetulle Sadulle yhteiset ruokahetket olivat tärkeitä. Tällä kertaa aikuiset lapset, Eveliina, Ida ja Risto, valmistivat jouluaterian äidin ohjeiden mukaan. Satu jaksoi sentään vielä tulla pöytään.

– Emme puhuneet siitä, mitä kenties tapahtuu seuraavaksi, vaan keskityimme nauttimaan hetkestä. Silti kaikkia painoi haikeus. Tiesimme, että tämä olisi Sadun viimeinen joulu.

Sitä läheiset eivät osanneet aavistaa, että loppu oli jo aivan lähellä.

”Synkkyyden hetkinä kaikki tuntui toivottomalta”

Kun Satu kuoli, Eerosta tuntui kuin kotitalo olisi kylmennyt moneksi tunniksi. Oli torstai 8. tammikuuta 2015. Edellisenä lauantaina Satu oli halunnut käydä hyvästelemässä Eeron vanhemmat. Sunnuntaina hän ei tahtonut herätä vaan nukkui yli puolen päivän. Kun hän viimein havahtui, puhekyky oli kadonnut. Päätettiin aloittaa saattohoito.

Keskiviikkona Satu vielä sinnitteli. Silloin Meilahden syöpähoidon ylilääkäri antoi perheelle neuvon. Hän totesi, että kuoleva pitkittää usein lähtöään läheistensä takia ja huolehtii, miten he pärjäävät. Siksi hänelle kannattaa sanoa: saat lähteä, me huolehdimme kyllä toisistamme.

Perhe kokoontui Sadun vuoteen ympärille ja lausui nämä sanat. Seuraavana iltapäivänä hän oli poissa.

– Uskon hänen halunneen lähteä niin, että olimme kaikki vieressä saattamassa. Mitään tärkeää ei ollut jäänyt sanomatta. Saatoimme päästää hänestä irti rauhallisin mielin.

Eero ja lapset pukivat Sadun tämän lempivaatteisiin, mukavaan kotitakkiin ja raidallisiin villasukkiin. He sytyttivät kynttilän ja viettivät vielä tovin sängyn ääressä muistellen vainajaa. Sitten hänet vietiin pois. Myös lapset lähtivät koteihinsa, ja Eero jäi isoon taloon yksin. Jo seuraavalla viikolla hän palasi työhönsä eduskuntaan.

Kevät oli lohdutonta aikaa. Aamuisin Eeron avattua silmät hänellä oli hetken hyvä olo. Sitten todellisuus iski tietoisuuteen: Satua ei enää ole. Nähdessään leikkiviä lapsia tai nauravia ihmisiä Eero miltei loukkaantui. Miten kukaan voi leikkiä tai nauraa, kun Satu on poissa?

– Tuli synkkyyden hetkiä, jolloin kaikki tuntui toivottomalta. Ei ollut juuri näköaloja eteenpäin.

Eero Heinäluoma huomasi, että paras lääke suruun on puhua siitä. Hän kävi läpi kokemaansa kymmenien ihmisten kanssa. Se ei ollut edes vastenmielistä tai vaikeata.

– Samalla mieli järjestyi uuden todellisuuden mukaan ja sen oppi pikkuhiljaa hyväksymään.

”Kaikki välillämme tuntui jotenkin niin luontevalta”

Ayla kuuntelee Eeron tarinaa vaiti. Se on hänelle tuttu. Ayla oli yksi niistä ihmisistä, joille Eero kevensi sydäntään suruvuonna. He olivat tutustuneet vuonna 2008, jolloin Ayla tuli Helsingin kaupunginvaltuuston SDP:n ryhmän sihteeriksi.

Eeron ensimmäinen mielikuva Aylasta oli sympaattinen, valoisa ja vaatimaton, mukava työkaveri. Erilaisista taustoista huolimatta heillä riitti juteltavaa.

63-vuotias Eero vietti nuoruusvuotensa Vantaan Korsossa. Isä työskenteli konepajalla, äiti sivellintehtaalla. Ayla, 48, syntyi Istanbulissa ja varttui Joensuussa. Hänen isänsä on Suomen tataari, äiti turkkilainen. Hän eli pitkään avoliitossa ja sai kaksi nyt jo aikuista lasta, tytön ja pojan. Ero tuli muutama vuosi sitten.

Eero ei ollut tehnyt mitään tietoisia päätöksiä tulevaisuudestaan. Hänellä ei ollut pakonomaista tarvetta löytää uutta kumppania, vaikka Satu oli kehottanut häntä jatkamaan elämäänsä.

– Päätin hyväksyä asiat sellaisina kuin ne tulevat. Olisin hyväksynyt myös yksin elämisen.

Sitten hän alkoi nähdä Aylan uusin silmin. Jonkinlainen alkusykäys suhteessa koettiin vuonna 2016 eduskunnan kuppilassa. Aylan oli määrä opettaa Eerolle some-toimintaa.

– Äkkiä tuli sellainen tunne, että tuon naisen katseessa on muutakin kuin ammatillista kiinnostusta, Eero muistelee.

Usein kestää aikansa, kun toisistaan kiinnostunut pari tutustuu ja alkaa hahmottaa toistensa maailmankuvaa. Eero ja Ayla olivat jo ystäviä, ja se nopeutti suhteen kehittymistä.

Tapailussa edettiin silti varovasti. Valtakunnan leskimiehen piti miettiä, kenen seurassa hän voi näyttäytyä. Kuinka ollakaan, kun pariskunta palasi syksyllä 2016 yhteiseltä ulkomaanmatkalta, vastassa oli viikkolehden paparazzi. Seuraavan viikon lehdessä komeili yhteiskuva, jossa Aylan kasvot oli sentään peitetty.

– Olihan se aika järkytys. Emme olleet kertoneet vielä edes läheisille tapailustamme. Ei meillä mitään salailtavaa ollut, olimmehan molemmat vapaita ihmisiä. Emme vain itsekään vielä oikein tienneet, mikä tämä juttu on, Ayla toteaa.

Katkaistakseen juoruilta siivet pari antoi yhteishaastattelun, jossa he kertoivat suhteestaan.

– Asiat vain loksahtivat paikoilleen. Kaikki meidän välillämme tuntui jotenkin niin luontevalta, Eero kuvaa.

”Hääjuhlasta tuli ihana ja rento”

Kosinta tuli morsiamelle täytenä yllätyksenä. Se tapahtui keväällä 2017 viikonloppureissulla Roomassa. Ensimmäisenä iltana Ayla olisi halunnut nähdä Espanjalaiset portaat, mutta Eero johdatti hänet määrätietoisesti kohti Fontana di Trevin suihkulähdettä. Sen hän oli valinnut tärkeän kysymyksen näyttämöksi. Vastaus tuli viipymättä, mutta sormukset ehdittiin vaihtaa vasta syksyllä Budapestissa.

Naimisiinkin mentäisiin, se oli selvää. Mutta tapahtuisiko se kahden kesken maistraatissa vai järjestettäisiinkö oikein häät?

– Totesimme, että näin ison elämänmuutoksen haluamme jakaa läheistemme kanssa. Se oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Siitä tuli ihana, rento juhla, Eero toteaa.

Ayla napsauttaa läppäriltään esiin muutaman minuutin mittaisen koosteen häävideosta. Siinä näkyy vilaukselta, kuinka Eeron poika Risto pitää puheen vastavihityille, kuinka ”bestman” Maarit Feldt-Ranta nappaa ilmaan heitetyn morsiuskimpun ja kuinka Ayla esittää bändin solistina Sata kesää, tuhat yötä -biisin.

Siihen on pyritty. Yhteisymmärrys on niin suuri, että yhtäkään riitaa pariskunta ei ole vielä saanut aikaiseksi.

– En tiedä, onko se edes tervettä. Eihän riiteleminen sinällään ole pahasta. Sehän osoittaa, että jokin asia on tärkeä, Eero toteaa.

– Meidän molempien luonteeseen vain kuuluu riidan karttaminen. Jos toisella on huono päivä, annamme tilaa, Ayla jatkaa.

Ayla Shakir-Heinäluoma ja Eero Heinäluoma

– Meidän ei ole tarvinnut miettiä ja jännittää, mitä toiselle voi sanoa. Kaikki on ollut alusta asti helppoa ja luontevaa, Ayla Shakir-Heinäluoma ja Eero Heinäluoma toteavat.

”Menneisyys on osa polkua, joka on tuonut Eeron luokseni”

Lähes joka sunnuntai ainakin osa Aylan ja Eeron lapsista kokoontuu Heinäluomien kotiin lounaalle. Pöydän ympärillä vaihdetaan kuulumisia ja puidaan yhteiskunnallisia kysymyksiä. Sunnuntailounas oli Sadun aloittama perinne, jota Ayla nyt jatkaa.

– En silti koe olevani mikään äitihahmo Eeron lapsille, hän sanoo.

– Tuskin lapseni sellaista haluaisivatkaan. Äidin paikka säilyy ikuisesti Sadulla. Ayla on heille aikuinen ystävä, Eero toteaa.

Eveliina Heinäluoma, Eeron esikoinen, on kertonut julkisuudessa, ettei heti ollut varauksettoman innostunut isänsä seurustelusta. Se toi mieleen äidin menetyksen: unohtuisiko äiti nyt? Ayla ymmärsi tilanteen herkkyyden.

– En halunnut loukata kenenkään tunteita. En silti kokenut, että minun olisi tarvinnut olla erityisen varovainen ja varpaillani. Eeron lapset ovat fiksuja. Meidän välillämme ei ole ollut jännitteitä.

Yhteinen koti perustettiin Eeron luokse Helsingin Mellunmäkeen. Sadun kuoleman jälkeen Eero harkitsi ison omakotitalonsa myymistä, mutta hän huomasi, että se oli lapsille tärkeä. Heillä on siellä yhä omat huoneensa, joihin on helppo palata vierailulle.

Aylan vanhemmat asuvat nyt tämän entisessä kodissa Vuosaaressa. Mukanaan Eeron luo Ayla toi oikeastaan vain vaatteensa. Tuore aviopari elää siis talon entisen emännän valitsemien huonekalujen, esineiden ja tekstiilien ympäröimänä. Esillä on myös paljon kuvia Sadusta.

Eeron mukaan Ayla ei ole pyytänyt saada tehdä muutoksia. Eikä Eero ole siihen kehottanut. Suunnitelmissa on muuttaa pienempään asuntoon lähivuosina, ja kalusteet on järkevää uusia vasta silloin.

Aylan mukaan pariskunnan elämä on niin liikkuvaa, että kotona ehtii olla vain harvoin. Sitä aikaa hän ei halua käyttää sisustamiseen. Mieluummin laitetaan ruokaa ja kestitään vieraita.

– Sitä paitsi eletty elämä on osa Eeroa. Ei sitä saa pois tavaroita vaihtamalla, eikä ole tarvettakaan. Menneisyys on osa polkua, joka on tuonut Eeron luokseni.

”Elämän tarkoitus on kulkea eteenpäin”

Sitten kun. Kiireisen elämän keskellä Eero ja edesmennyt Satu-vaimo suunnittelivat, mitä kaikkea he tekisivät sitten, kun pääsisivät eläkkeelle. Käytäisiin konserteissa, teatterissa ja näyttelyissä, matkusteltaisiin ja nautittaisiin. He oikein odottivat aikaa, jolloin työ ei enää sanelisi päivärytmiä. Se aika ei koskaan koittanut.

Nyt tilanne on toinen. Eero täyttää kesäkuussa 64, mutta eläkkeelle jäämisen sijaan hän pyrkii uuteen työhön, eurokansanedustajaksi.

– Halusin ottaa vielä vastaan uuden haasteen. Olen Eurooppa-asioista innostunut ja uskon, että minulla riittää virtaa työelämässä ainakin seuraavat viisi vuotta. Olisi mukava päästä eläkkeelle suunnilleen samoihin aikoihin puolison kanssa.

Viisitoista vuotta nuoremmalla Aylalla tosin lienee edessä vielä pitkä työura. Ikäeroa ei pariskunnan mukaan huomaa arjessa oikeastaan ollenkaan. Ulkopuolisetkaan eivät ole sitä ihmetelleet.

Paavo ja Päivi Lipposen sekä Niinistöjen liitot ovat varmaan tasoittaneet tietä. Niin, ja tietysti Antti Lindtman ja Kaija Stormbom, joilla ikäero on toisinpäin, Eero huomauttaa.

– Joskus myöhemmin ikäero voi tietysti tuntua isommalta. Mutta ikävuodet eivät aina sanele sitä, kumpi mahdollisesti joutuu ensin autettavaksi. On turha pelätä ennalta sellaista, mikä ei välttämättä koskaan tapahdu. Mieluummin mietimme, mitä kaikkea mukavaa voisimme kokea yhdessä lähiaikoina. Yritämme olla onnellisia tässä ja nyt, Ayla toteaa.

Kuluneiden neljän vuoden aikana Eero Heinäluoma sanoo oppineensa, että vaikeasta elämänvaiheesta ei tarvitse vaieta eikä yrittää sulkea sitä pois. Mutta siihen ei myöskään pidä jäädä vellomaan.

– Elämän tarkoitus on kulkea eteenpäin. Olen onnenpekka, kun löysin rinnalleni Aylan kaltaisen kanssakulkijan.

Juttu on julkaistu Annassa 9/2019.

Lue myös

Suosittelemme