Julkkikset

Eero Heinäluoma: ”Näin tytär opetti minut puhumaan tunteistani”

Eveliina, 28, ja Eero, 61, Heinäluoman suhde joutui koetukselle, kun perheen äiti Satu kuoli puolitoista vuotta sitten.
29.10.2016 Teksti: Pirjo Kemppinen Kuvat: Pekka Nieminen/Otavamedia

Vuoden alussa Heinäluoman perheessä kuohui. Tytär Eveliina itki ja raivosi isälleen Eerolle.

Eero tiesi tyttärellä olevan vaikeaa, mutta ei ollut ymmärtänyt, kuinka ahdistunut tämä oli.

– Ja minä tarvitsin isää, Eveliina selittää.

Isä ja tytär ovat keskustelleet aina paljon. Tähän vuoteen asti aiheina olivat useammin yhteiskunnalliset asiat kuin henkilökohtaiset tunteet. Sitten tilanteeseen oli tultava muutos – sen tajusi kumpikin.

Eeron puoliso ja Eveliinan äiti Satu Siitonen-Heinäluoma kuoli tammikuussa 2015. Sen jälkeen Eveliinan ja Eeron suhde etsii uutta uomaa.

”Kieltäydyin työstä perheen vuoksi”

Eero valmistautui esikoistyttären syntymään vuonna 1988 huolellisesti. Hän keskusteli mielellään kasvatusperiaatteista ja kävi neuvolan perhevalmennuksessa Sadun kanssa.

Tytär sai nimekseen Rosa Eveliina puolalais-saksalaisen vasemmistopoliitikon Rosa Luxemburgin mukaan. Vauvan hoitaminen tuntui Eerosta luontevalta alusta alkaen.

– Taidan kuulua ensimmäiseen sukupolveen, jonka miehetkin vaihtoivat vaippoja.

Sen sijaan valvominen oli rankkaa. Eveliina oli koliikkivauva. Kului kuukausia, jolloin Eero nukkui vain pari tuntia yössä.

Eveliinan sisko Ida syntyi vuonna 1990 ja veli Risto-Matti vuotta myöhemmin. Satu hoiti lapsia kotona, kunnes Eveliina lähti kouluun.

Eerokin asetti lapset uran edelle. Hän oli aloittanut Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestössä SAK:ssa vuonna 1983 nuorisosihteerinä ja edennyt tiedottajaksi, osastopäälliköksi ja johtajaksi. Vuonna 1991, kuopuksen syntymävuotena, hän kieltäytyi tarjotusta SDP:n puoluesihteerin paikasta.

– Kävin Sadun kanssa pitkän keskustelun, jonka jälkeen tein päätökseni. Työ olisi ollut liian sitova. Kieltäydyin siitä perheen vuoksi.

Päätöstään hän pitää yhä yhtenä parhaistaan. Se antoi hänelle aikaa olla lasten kanssa.

– Luottamus ja läheiset välit syntyivät noina vuosina arjen leikeissä ja askareissa, Eero arvioi.

Tiukkisisä ja rento äiti

Lasten ohjauksessa keskeisimpiä periaatteita oli oivallus, jonka Eero ja Satu noukkivat Eveliinaa odottaessaan Anna Wahlgrenin Lapsikirjasta (suom. Pirkko Talvio-Jaatinen):

– Lapsen ei tarvitse olla tapahtumien keskipiste, mutta hänen pitää olla tapahtumien keskipisteessä. Meillä se tarkoitti, että tiskatessa lastenkin kädet olivat vedessä ja fairyssa, Eero kuvaa.

Televisiota oli vanhempien mielestä hyvä katsoa mahdollisimman vähän. Kun Eveliina oli murrosikäinen, laitetta ei avattu iltayhdeksän jälkeen. Kotikatu oli sallittu ohjelma. Kiellettyjä olivat Salaiset kansiot ja Salatut elämät.

– Salattujen elämien kieltämistä en ymmärrä vieläkään. Isä ei edes tiennyt, mitä sarjassa käsiteltiin, Eveliina sanoo.

Eero on eri mieltä.

– Sarja arkipäiväisti elämän nurjia puolia, kuten huumeiden käyttöä. Pidin Eveliinaa liian nuorena miettimään sellaisia juttuja.

Perusteluksi ei riittänyt se, että Eveliina olisi halunnut tietää, mistä ikätoverit puhuivat.

– Sen sijaan Eero tivasi, mikä kehittävä tai hyödyllinen näkökulma siinä on, Eveliina hymähtää.

Eveliina ja Ida katsoivat Salkkareita Eerolta salaa. Äidin kanssa keskusteltiin, jos jokin nähty jäi askarruttamaan mieltä.

– Vanhemmilla oli yhteiset periaatteet, mutta isän olivat äitiä ehdottomampia. Opettajana äiti oli kiinni nuorten maailmassa. Hänen kanssaan pystyin neuvottelemaan ja häneltä hain poikkeuksia sääntöihin, kertoo Eveliina.

Kun lapset kasvoivat, Eero otti lisää vastuuta työelämässä. Puoluesihteeri hänestä tuli lopulta vuonna 2002. Vuotta myöhemmin hänet valittiin ensimmäisen kerran kansanedustajaksi. Siitä tie vei puolueen puheenjohtajaksi ja valtiovarainministeriksi. Työ piti hänet 2000-luvulla yhä enemmän poissa kotoa. Se ei ollut Eveliinasta yksinomaan huono juttu.

– Kotiintuloaika oli kymmeneltä, mutta pystyin usein luottamaan siihen, ettei Eero olisi itsekään vielä silloin kotona. Äidiltä sain puoli tuntia lisäaikaa.

Eero ei oli halunnut, että Eveliina lähtee Etelä-Amerikkaan

Kun Eveliina oli lukiossa, hän halusi lähteä tyttökavereidensa kanssa kielikurssille Irlantiin. Eero ei ilahtunut. Kielikursseilla oli maine biletyspaikoina.

Vaihtoehdoksi Eero järjesti Eveliinalle paikan Englannissa sijaitsevasta Riversdown House -kartanosta, jossa kielikoulutetaan poliitikkoja ja liike-elämän vaikuttajia.

– Olin ylpeä keksimästäni ratkaisusta. Eveliina sai olla yksin mutta vastuullisessa ympäristössä. Hän sai kielitaitoa ja oppi kansainvälisyyttä ilman riskejä, Eero sanoo.

Eveliina piti ratkaisua hyvänä.

– Paikka sopi rauhalliselle luonteelleni.

Syksyllä 2013 vaihtoehdon tarjoaminen ei onnistunut. Tuolloin jo 25-vuotias Eveliina oli hankkinut kolmen kuukauden työharjoittelupaikan Brasiliasta kertomatta aikeistaan isälleen etukäteen. Tytär ei osannut arvata isän järkyttyvän hänen aikeestaan.

– Olen aina ollut itsenäinen ja matkustanut paljon yksin. Kuvittelin Eeron luottavan minuun ja harkintakykyyni, Eveliina toteaa.

Eero olikin aina kannustanut Eveliinaa matkustamaan. Hän ei kuitenkaan halunnut tämän lähtevän yksin Etelä-Amerikkaan.

– Ilman Satua olisin ehkä yrittänyt estää Eveliinan lähdön. Brasiliassa on edelleen vahva machokulttuuri ja paljon rikollisuutta. Pidin sitä vaarallisena yksin matkustavalle nuorelle naiselle. Pelkäsin, että Eveliinalle sattuisi jotain.

Eveliina pudistelee päätään ja hymyilee:

– En olisi edes neuvotellut aiheesta. Minusta on tullut yhtä ehdoton kuin sinusta.

Heinäluoman perheessä tiukat säännöt eivät ole ulottuneet henkilökohtaisiin ratkaisuihin.

– Emme kuuluneet kirkkoon, mutta lapset olisivat halutessaan voineet liittyä. He olisivat voineet myös valita jonkin muun liikkeen kuin sosiaalidemokraatit, Eero vakuuttaa.

Koko perhe oli läsnä äidin kuoleman hetkellä

Elokuussa 2014 Sadun todettiin sairastuneen syöpään.

Eveliina vietti sinä syksynä lähes kaiken vapaa-aikansa äidin luona.

– Syksy oli selviytymistä päivästä toiseen. Kävin päivittäin lenkillä tai kuntosalilla. Ne olivat henkireikiä, jotka pitivät minut kasassa, Eveliina kertoo.

Eero perui syksyn virkamatkat Lähi-Itään ja Yhdysvaltoihin.

– Yritimme kaikki pärjätä arjessa sekä tukea ja hoivata äitiä. Toisiamme emme miettineet. Sellaisen aika tuntui olevan jossain toisessa hetkessä, Eveliina sanoo.

Joulukuun alussa Eveliina muutti takaisin lapsuudenkotiinsa. Myös Ida ja Risto-Matti olivat siellä joka päivä.

Vielä joulukuussa Sadun toivottiin parantuvan, mutta tauti ei talttunut. Hoidot lopetettiin 4. tammikuuta. Sadun toiveesta myös saattohoito annettiin kotona.

Eero tiesi Sadun murehtivat sitä, miten perheenjäsenet pärjäisivät hänen kuolemansa jälkeen. 7. tammikuuta Eero, Eveliina, Ida ja Risto-Matti lausuivat Sadulle tärkeät sanat.

– Lupasimme pitää toisistamme huolta. Annoimme Sadulle myös luvan lähteä, Eero kertoo.

Seuraavana aamuna Eero suunnitteli ääneen lähtevänsä parturiin. Hän ei ehtinyt toteuttaa aikeitaan. Muutaman minuutin kuluttua Sadun hengitys muuttui katkonaiseksi. Hetken päästä se loppui kokonaan.

Eero uskoo, että se ei ollut sattumaa.

– Hän halusi, että olimme kaikki läsnä hänen lähtönsä hetkellä.

Tytöstä oli vähällä tulla äiti

Sadun kuolema jätti valtavan aukon perheeseen. Eveliinan lapsuudesta alkaen perhe oli kokoontunut syömään yhdessä viikonloppuisin. Ruokailun lomassa kerrottiin elämän sen hetkiset kuulumiset. Tapa jatkui, vaikka lapset aikuistuivat ja muuttivat pois. Enää säännöllisiä kokoontumisia ei ole.

– Äiti kokosi meidät yhteen. Meidän on nyt tehtävä tietoisesti töitä, jotta järjestäydymme uudelleen. Perhe ei säily, jos jokainen jatkaa elämäänsä omilla tahoillaan. Läheiset ja lämpimät välit eivät ole itsestäänselvyys, Eveliina miettii.

Hän yrittää Sadun tavoin koota perheenjäsenet yhteen muistuttamalla, että on tärkeää osoittaa toisista välittämistä.

– Mutta tiedostan, ettei ole tervettä yrittää sujahtaa täysin äidin rooliin, hän lisää.

Eero on oivaltanut perheen säännöllisten tapaamisten merkityksen entistä paremmin, kun niitä ei enää ole.

– En ole hyvä ruoanlaittaja, joten käymme toisinaan yhdessä syömässä ravintoloissa.

Tyttären kipu: ”Etkö todellakaan näe, että minulla on paha olo”

Eveliinan pitkä parisuhde päättyi ennen joulua 2014. Äidin kuolemaa seuranneen kevään ajan hän työsti graduaan ja viime vuoden kesäkuussa hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Työpaikan löytyminen vei aikaa.

– Lähetin hakemuksia ja kävin haastatteluissa. Koko ajan mietin, mikä minussa on vikana tai mitä teen väärin, kun en saa töitä. Miksi en kelpaa? Eve sanoo.

– Kaikki asiat yhdessä aiheuttivat Eveliinalle ahdistusta, jonka suuruutta en huomannut, Eero myöntää.

Lopulta Eveliina hermostui isälleen. Eikö tämä todellakaan nähnyt, että hänellä oli paha olo?

– Ajattelin rationaalisesti, että työpaikan löytyminen oli vain ajan kysymys. Vasta Eveliinan purkaus havahdutti huomaamaan hänen tunteensa, Eero toteaa.

Eveliina ei epäröi käyttää kipakkaakin kieltä, kun hän haluaa kiinnittää Eeron huomion tärkeänä pitämiinsä asioihin.

– Se kertoo suhteemme syvyydestä. Voin ilmaista mielipiteeni hyvin vahvasti, Eveliina sanoo.

Eveliina on usein saarnannut Eerolle toisesta ihmisestä välittämisen ja sen osoittamisen tärkeydestä.

– Isässä parasta ovat rauhallisuus ja tasapainoisuus. Voin luottaa häneen täysillä, käyttäydynpä itse miten tahansa. Pahinta hänessä on rationaalisuus. Toivon hänen elävän välillä tunteissani mukana sen sijaan, että hän perustelee aina järjellä, miksi minun ei tarvitse murehtia.

Eero nyökyttelee vieressä. Surutyö on opettanut hänelle, miten tärkeää on puhua tunteistaan.

– Puhuessa tuska tulee ulos ja sen kanssa oppii elämään. Jos en puhu, möykky jää sisälle.

Eveliina aloitti työn vaikuttajaviestinnän suunnittelijana huhtikuussa 2016. Hän ja Risto-Matti asuvat lähellä Eeroa Helsingissä, Ida puolestaan asuu Tampereella.

Eero ja Eveliina juttelevat puhelimessa useita kertoja viikossa ja tapailevat usein. Kuulumisia vaihdetaan myös WhatsApp-viestein. Sellaisella Eero kertoi lapsilleen, ettei aio asettua ehdokkaaksi seuraavassa presidentinvaalissa.

Hän saa päätökselleen Eveliinan kannatuksen:

– Tekee hyvää isälle, mutta myös minulle, jos meillä on aikaa käsitellä asioita yksityisesti.

Surutyö on monin tavoin vielä kesken.

– Suhteemme hakee yhä uutta muotoaan, sanailee Eero.

Kummankin haave on, että se säilyy yhtä läheisenä kuin on nyt.

Juttu on ilmestynyt Annassa 28/2016.

Lue lisää:

Rintasyöpään sairastunut Kirsti Wallasvaara, 73: ”En erityisesti pelkää kuolemaa”

Syövän sairastanut Hidasta elämää -sivuston perustaja Pekka ”Pequ” Nieminen: ”Vastoinkäymiset eivät ole sattumaa”

Kati Tervo rintasyövän jälkeen: ”Kumppanin on pakko hyväksyä, ettei potilaalla ole kuukausiin seksihaluja”

Häirikön piinaama kansanedustaja Krista Kiuru: ”Olin täysin voimaton”