Kolumnit

Kirsi Pihan kolumni: Kurt Cobain -fanitus, Berliinin muurin murtuminen ja John Grishamin Firma – sukupolvikokemukset yhdistävät, mutta älä jää niiden vangiksi

Tunnistan kuuluvani X-sukupolveen, kun puhun töissä lempi-tv-sarjoistani ja nuoret katsovat kuin alienia. Sukupolvikokemukset yhdistävät, mutta boomerius on silti valinta, jota ei tarvitse tehdä, Kirsi Piha kirjoittaa.
Teksti: Kirsi Piha

Koskaan en ole kokenut niin suurta erillisyyden tunnetta kuin silloin, kun aloimme työporukalla puhua tv-sarjoista. Kun hehkutin Matlockia, Murhasta tuli totta -sarjaa tai Tyttökultia, muut katsoivat kuin alienia. Kun on saanut bonusvuosia noin 30 enemmän kuin muut paikalla olijat, voi olla, että sukupolvikokemuksissa on eroa mitä tulee populaarikulttuuriin. Saanko siis esitellä: Olen X.

Kirjainsukupolvet XYZ syntyivät 1990-luvun alussa Douglas Couplandin kirjasta Generation X, suomeksi Tuntematon sukupolvi. X, alkuperäinen kirjainpolvi, on syntynyt 1964–1979, elänyt nuoruuttaan 1980-luvulla ja aikuistunut 1980- ja 1990-luvuilla. Kirjainsukupolvilla katsotaan olevan yhteisiä sukupolvikokemuksia. Omani heijastelevat X:n yleisiä kokemuksia: kylmä sota ja ydinsodan pelko, Neuvostoliiton romahtaminen ja Berliinin muurin murtuminen, 90-luvun lama ja massatyöttömyys, avautunut globaali maail­ma, vanhempien avioero ja sen seurauksena muodostunut sekaperhe, fani-ihastus Kurt Cobainiin.

Coupland itse totesi, että halusi kirjoittaa kirjan vastapainoksi suurille ikäluokille, jotta tunnustettiin se mahdollisuus, että onkin kokonaan uudenlainen tapa hahmottaa maailmaa, tehdä uraa (tai astua ulos urapolulta), luoda kulttuuria ja arvottaa asioita. Couplandin kirjassa X-sukupolvi kapinoi mainosmaailman tuputtamaa tavara- ja urakeskeistä maail­maa ja merkityksetöntä työtä vastaan, ja sen sijaan, että sitoutuisi epäkelpoon järjestelmään ja yhteiskuntaan, valitsee boheemielämän. Todellisuudessa aika harva X-sukupolvesta valitsi grunge-kautensa jälkeen mitään muuta kuin tylsän ja porvarillisen elämän, äänesti ja äänestää tottelevaisesti vaaleissa ja sai lopulta onneksi Twitterin, jossa kapinoida systeemiä vastaan.

”Entä sitten kirjallisuuden sukupolvikokemukset?”

Entä sitten kirjallisuuden sukupolvikokemukset? Lukevatko X, Y ja Z eri kirjoja kuin aiemmat (tai tulevat) ikäluokat? Toisin kuin televisiosarjat, kirjat ovat fyysisinä olemassa ja kiertävät helpommin kädestä käteen. Tolstoi, Jane Austen, Harper Lee tai J. D. Salinger eivät olleet vain aikansa muoti-ilmiöitä. Orwell, Huxley ja Dostojevski ovat edelleen ja uudelleen ajankohtaisia. Brett Easton Ellis, Anja Snellman, Donna Tartt, John Grishamin Firma, Kjell Westön Leijat Helsingin yllä, Anna-Leena Härkösen Häräntappoase iskivät ilmestyessään. Mihaly Csikszentmihalyi toi meille Flow­:n, ja sitä me metsästämme edelleen, niin X, Y kuin Z:kin.

Naomi Klein raivosi vaikuttavasti globalisaatiota vastaan kirjallaan No Logo ja Zadie Smith avasi arkipäivän rasismia Briteissä, ilmiötä, joka nousi Suomessa puheenaiheeksi vasta paljon myöhemmin. Vaikka et olisi lukenut kirjaa tai nähnyt yhtään siitä tehtyä elokuvaa, tiedät todennäköisesti, kuka on Helen Fieldingin luoma Bridget Jones – sukupolvikokemus sekin. Vaikka Jonathan Franzen ei kuulu X-sukupolveen, pidetään häntä yleisesti taitavana sukupolviromaanien kirjoittajana ja X:n tuntojen tulkkina.

Coupland loi tarinassaan käsitteen X ja sitä kautta Y ja Z, mutta nyt tiedämme, että myös ne ovat fiktiota: se, milloin olet syntynyt ei olekaan niin merkittävää. Professori Bobby Duffy avaa aihetta hyvin kirjassaan The Generation Myth. On kolmenlaisia vaikutuksia, jotka muokkaavat ihmistä: aikakausivaikutukset (koskevat kaikkia, jotka sinä aikana elävät), elämänkaarivaikutukset (koskevat elämänvaiheita ja ovat sinänsä universaaleja) ja joukkovaikutukset eli ne asenteet, uskomukset ja käyttäytyminen, jotka ovat yleisiä jollekin sukupolvelle. Sukupolviajattelu on siis laiskaa ja pinnallista analyysiä, joka jättää huomiotta 2/3 vaikutuksista.

”Sukupolvivankilassa ei tarvitse lusia.”

Sukupolvivankilassa ei tarvitse lusia. Kirjallisuus on onneksi siitä hieno asia, että lukemisen avulla voi tutustua koko ajan uusiin ja vanhoihin kirjoihin, tarinoihin ja ilmiöihin, ja sitä kautta laajentaa omaa perspektiiviä. Lopulta voi ymmärtää, että boomerius on valinta, jota ei tarvitse tehdä.

Lukusuositukset:

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto (Eräänlainen elämän ensyklopedia, kiinnostava muoto.)

Rachel Cusk: Toinen paikka (Identiteettiä, elämää, ihmissuhteita, paikkojen ja ihmisen olemusta sekä taidetta käsittelevä ehkä vähän tummasävyinen kirja.)

Rebecca Solnit: Eksymisen kenttäopas (Eksymisen, epävarmuuden, mysteerin ja läsnäolon ylistys.)

P.S. Tyttökullat nyt katsottavissa Disney+:lla.

X