Miehekkäiden maa

Suomen naiset ja miehet! Tietoon on tullut kansaamme koskevia väitteitä, jotka vaativat pohdiskelua ja punniskelua.

Ehkä pientä painiskeluakin.

Jokin aika sitten haastattelin televisiojuontaja Mark Levengoodia HSTV:n ohjelmaani. Kysyin Ruotsin suosituimmalta suomalaiselta, millainen mies on hänestä komea.

Kukapa olisi parempi vastaaja? Levengood on valittu Ruotsin tyylikkäimmäksi mieheksi, ja lisäksi hänen puolisonsa Jonas Gardell on varsin vetävän oloinen mies.

Levengood selitti, että suomalaismiehet uskovat näyttävänsä hyviltä, kun heillä on yllään harmaat vaatteet. Mutta silloin kuulemma muistutammekin tuhkakuppeja.

”En ymmärrä, mitä suomalaiset naiset näkevät suomalaisissa miehissä. Jos miehet ovat alasti, silloin ymmärrän.”

Oli aivan oikein, että asiasta nousi pieni kohu. Väitehän oli pöyristyttävä! Mekö kulkisimme vain harmaissa?

Käytämme esimerkiksi sinistä (poliisit ja Finnairin stuertit), vihreää (maastopukuiset sotilaat ja Tampereen Ilveksen pelaajat) ja punaista (pukit joulun aikaan).

Mutta niin tyypillistä: kun ulkomailla asuva arvostelee kansaamme, menemme nöyrästi itseemme.

Yksi mies tunnustautui oikein Helsingin Sanomien etusivuilla tuhkakupiksi. Muut pohtivat netissä tai kaikessa hiljaisuudessa, muistuttavatko hekin tumppilootia.

Olennaisempi teema jäi itsensä ruoskijoilta kuitenkin käsittelemättä. Levengoodhan ihmetteli myös, mitä naiset ylipäätään näkevät täkäläisissä miehissä – kun meillä on vaatteet yllämme.

Onko Suomen naisissakin siis vikaa, jos he tyytyvät tuhkakuppeihin?

Ja onko heidänkään ulkonäkönsä ihan kohdillaan?

Istuimme australialaisen ystäväni kanssa kahvilassa Helsingin keskustassa. Kolmekymppinen nainen seurasi ohi vilisevää ihmisvirtaa.

Hän, Sydneyssä asuva taskuvenus, oli pukeutunut naiselliseen mekkoon ja korostanut uumaansa vyöllä. Hän kieritti pitkiä kiharoitaan sensuellisti sormiensa ympärille samalla kun hämmästeli, mikseivät suomalaiset naiset käytä lähes ollenkaan meikkiä. Ja miksi niin monilla on lyhyet hiukset.

Eikä hän jättänyt asiaa siihen. Ihan kuin täkäläiset haluaisivat näyttää lesboilta tai miehiltä, nuori neito päivitteli. Ja mitä suomalaiset miehet heissä oikein näkevät?

Kakkuhaarukkani pysähtyi ilmaan.

Hämmästyin. Hihitin. Hohotin. Mykistyin.

Miten tuo australialaisneito, vaikkakin rakas ystäväni, kehtaa tulla haukkumaan meidän naisiamme!

Oli vähällä, etten kantanut häntä saman tien Venäjän rajalle. Naistemme parjaajat on muilutettava maasta pikimmiten!

Hiukan rauhoituttuani selitin, että meillä on ohut hiuslaatu, joten ehkä siksi moni luulee lyhyiden hiusten näyttävän tuuheammilta. Ja että ehkäpä taannoisten pulavuosien, sotien ja ylipäätään pakkasten takia tänne syntyneessä ilmastossa arvostetaan käytännöllisyyttä, ei koristautumista.

Mutta että naisemme näyttäisivät miehiltä. Ei tainnut taskuvenus käydä entisessä Itä-Saksassa. Siellä niitä olisi ollut viiksekkäitä naisia kuulaa työntämässä.

Vasta myöhemmin aloin pohtia, miten ulkomaalainen voi nähdä naisemme näin oudossa valossa. Ja tosiaan, mikseivät monet aikuiset suomalaiset naiset laittaudu?

Juuri kun mietin asiaa Starbucksissa kiharapilvien ja irtoripsien alla notkuvien teinien keskellä, paikalle käveli entinen opiskelukaverini. Kaunotar kertoi tulleensa kahville ilman meikkiä ja tukka laittamatta, koska hänellä on muutakin tekemistä ja hänen miehensä tykkää saunapuhtaasta rouvasta.

On johtopäätösten aika. Vaikka ulkomailla asuvat (tutkimuksen otos kaksi ihmistä) olisivat oikeassa, miksi miesten edes tarvitsi käyttää muita värejä kuin harmaata, jos juuri se näyttäisi iskevän suomalaiseen naiseen?

Ja miksi naisten kannattaisi meikata tai laittaa tukkaa, jos suomalainen mies kerran haluaa emäntänsä suoraan suihkusta?

Meihin kohdistuneesta kritiikistä huolimatta voimme siis jatkaa elämäämme juuri niin kuin ennenkin. Meillä menee todella hyvin näinkin! Toki edellyttäen, ettemme poistu maasta.

Sillä kuten eräs viisas ystäväni, maailmallakin matkustellut lyhyttukkainen suomalainen nainen totesi: kelpaamme sentään toisillemme.