Palkka-asiat Pariisissa
Täällä Sami Sykkö, Pariisi. Tulin kaupunkiin muotiviikkojen vuoksi, mutta näinä aikoina Pariisissa joutuu kohtaamaan vakavampia ilmiöitä kuin uusimmat trendit.
Kun olin syömässä erään tyylikkään pariisittaren kanssa, ylistimme toki Pariisia, sen kauneutta ja nerokkaita muodinluojia, mutta valveutunut seuralaiseni halusi puhua myös terroristien murhaamista pilapiirtäjistä.
”Me ranskalaiset aloitimme aikoinaan suuren vallankumouksen. Yksi sen peruskiviä oli liberté – vapaus”, hän selitti juhlallisesti.
”Täällä ihmiset saavat sanoa, ajatella ja tehdä mitä haluavat, kunhan se ei vahingoita muita.”
Pariisittaren mukaan monisatavuotista vapautta ei pari terroristia pysty muuttamaan. Hän aikoi käydä ostamassa uusimman Charlie Hebdo -lehden, mutta halusi sitä ennen esitellä ravintolan viinikaupan.
Niin ranskalaista: ensin nautinnot, sitten vasta poliittiset demonstraatiot.
Putiikki olikin näkemisen arvoinen. Kalleimmat pullot olivat kaarevan lasiseinän takana kuin holvissa, jonne pääsi vain myyjän seurassa. Ei ihme, sillä yksikin pullo maksoi 23 000 euroa, eikä se tainnut edes olla kalleimmasta päästä.
Kenellä on varaa näihin, utelin pariisittarelta, joka tuntee työnsä takia hyvin rikkaita ihmisiä.
”Oi, monille 30 000 euroa viinipullosta ei ole mikään hinta.”
En kehdannut sanoa, että Suomessa moni mies joutuu ottamaan nitron jo kuultuaan, että naisten kengät voivat maksaa 1 000 euroa.
Ja kun kerran raha-asioihin päästiin, yhdistetäänpä eurot toiseen suuren vallankumouksen teemaan eli tasa-arvoon – égalitéhen.
Kysyin pariisittarelta, paljonko ranskalaisnaisen euro on. Surkeat 92 senttiä, kuului vastaus.
Hän suorastaan järkyttyi kuultuaan, että Suomessa euro on vain 83 senttiä. Mutta, puolustelin, Hollywoodin unelmatehtaassa asiat ovat vieläkin huonommin. Siellä égalitésta ei ole tietoakaan!
American Hustle oli viime vuoden puhutuimpia elokuvia. Sen tähtikaartiin kuuluivat Hollywoodin ykkösnimet Jennifer Lawrence, Christian Bale, Bradley Cooper ja Amy Adams.
Kun hakkerit kaivoivat esiin elokuvasta vastanneiden Columbia Pictures ja Sony Pictures Entertainment -yhtiöiden välisen kirjeenvaihdon, selvisivät myös tähtien palkat.
Viestien mukaan Jennifer Lawrence yritettiin saada töihin lähes puolet pienemmällä korvauksella kuin elokuvan miestähdet. Neuvottelujen jälkeen summa nousi samaan kuin Amy Adamsilla, eli seitsemään prosenttiin elokuvan nettotuotoista. Miestähtien prosentti oli yhdeksän.
Naisen euro on siis Hollywoodissa vain 77 senttiä.
Aihe nousi esiin äskettäin myös Oscar-gaalassa, Patricia Arquetten kiitospuheessa. Kun Arquette vaati naisille samaa palkkaa kuin miehille, yleisössä lennähti kannatuksen merkkinä ylös kolme merkittävää kättä: Meryl Streepin, Jennifer Lopezin ja Shirley MacLainen. Heillä taisi olla asiasta omakohtaisempaakin kokemusta.
Entä miten Lawrencen miehiä huonomman palkan voi selittää? Ei mitenkään. Hän oli ennen palkkaneuvotteluita voittanut Oscarin ja Golden Globe -palkinnon ja noussut Hollywoodin ylimpään tähtikategoriaan. Myös Bradley Cooper oli Oscar- ja Golden Globe -ehdokkaana samasta elokuvasta kuin Lawrence, mutta ei voittanut kumpaakaan.
Palkkaerossa ei siis ollut kyse taidoista, meriiteistä eikä edes julkisuusarvosta.
Kyse oli ihan vaan sukupuolesta.
Jos olisin nainen, nostaisin Jennifer Lawrencen nimen esiin kaikissa tulevissa palkkaneuvotteluissa.
Mutta kun olen mies, ajattelin unohtaa nämä vakavat ja vielä Atlantin takaiset asiat, sillä Pariisin aamu sinisine taivaineen viekoittelee tätä matkailijaa.
Taidan laittaa uuden kevättakin ylleni ja lähteä katsomaan seuraavaa muotinäytöstä.
Pariisissa tasa-arvokin on kohdillaan ainakin muotiviikon ajan. On nimittäin yksi ammattikunta, jossa naisten palkat ovat monta kertaa suuremmat kuin miesten: valokuvamallit.
Vive l’égalité!
Entä miksei tässä kirjoituksessa käsitellä Ranskan vallankumouksen kolmatta suurta ajatusta eli veljeyttä – fraternitéta.
Käsitellään kyllä. Juuri veljeyttä voinemme kiittää siitä, että Meryl Streep joutui Oscareissa nostamaan merkittävän kätensä.
Sami Sykkö on vapaa kirjoittaja ja muotikommentaattori, jonka mielestä taitava räätäli on ihmiselle yhtä tärkeä kuin pätevä lääkäri.
Anna Samille palautetta: sami@samisykko.com
Samin aiemmat kolumnit löydät täältä
Kommentit
En ensimmäiseksi ajattele Hollywoodin miljonäärejä, kun mietin palkkauksen epätasa-arvoa. Heille – niin miehille kuin naisillekin – pitäisi maksaa huomattavasti vähemmän. Miljonäärejä ei käy sääliksi. Tavallisten naisten palkkaloukkuja sen sijaan miettiessä viha nostaa päätään. Jos minulla olisi eri värkit haarojen välissä, niin palkka nousisi automaationa eikä työnantaja syrjisi minua työpaikkahaastattelussa sen pelossa että joskus päättäisin haluavani jälkikasvua.
Kommentit
Sanot: ”Hän suorastaan järkyttyi kuultuaan, että Suomessa euro on vain 83 senttiä.”
Kai muistit kertoa, että ne samat naiset tekevät Suomessa vain 83 % miehen vuosityötunneista?
Muuten et kertonut totuutta. Totuuteen kun kuuluu myös ne tosiasiat, jotka jättää kertomatta.
Pauli on oikeassa.
Muutenkin vähän nurinkurista puhua tasa-arvosta, kun on jotenkin hävettävää, että kotipuolen ihmisistä 1000€ on paljon naisten kengistä. Jotkut ovat taitavat Sykön maailmassa olla tasa-arvoisempia kuin toiset.
Hyvä Pauli Sumanen, en ymmärrä kommenttianne. Itse olen esimerkiksi lapseton nainen, ja ollut töissä taatusti pitempiä päiviä kuin monet mehet. Silti naisvaltaisten alojen palkkaus pitää meidät naiset siellä 83 sentissä. Pitääkö meidän täyttä päivää puurtavien naisten siis sisarellisesti saada perhevapaiden (hups, monissa perheissähän on myös isä, mutta silti äiti on se velttoilija, joka tekee lyhyemmän työuran – paha, paha, paha!) vuoksi välillä poissa töistä olevien naisten vuoksi pienempää palkkaa? Anteeksi vain, mutta en ymmärrä logiikkaasi, koska stä ei ole.
Ps. Jos saan 83 sentistäni riivittyä rahat tonnin kenkiin, se on ihan minun asani mikäli haluan ne hankkia. Sitten voin nauttia joka askeleesta ajattelemata teitä miesraasuja, jotka raadatte töissä kartuttamassa eläkettänne sillä aikaa, kun vaimo hoitaa kotona yhteisiä lapsia ”itsekkäästi”.
”Pariisissa tasa-arvokin on kohdillaan ainakin muotiviikon ajan. On nimittäin yksi ammattikunta, jossa naisten palkat ovat monta kertaa suuremmat kuin miesten: valokuvamallit.
Vive l’égalité!”
Ei tuokaan ole tasa-arvoa.
Tuossakin sukupuoli on ainoa syy palkkaeroon.
En ensimmäiseksi ajattele Hollywoodin miljonäärejä, kun mietin palkkauksen epätasa-arvoa. Heille – niin miehille kuin naisillekin – pitäisi maksaa huomattavasti vähemmän. Miljonäärejä ei käy sääliksi. Tavallisten naisten palkkaloukkuja sen sijaan miettiessä viha nostaa päätään. Jos minulla olisi eri värkit haarojen välissä, niin palkka nousisi automaationa eikä työnantaja syrjisi minua työpaikkahaastattelussa sen pelossa että joskus päättäisin haluavani jälkikasvua.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous