Ihmiset ja suhteet

Näyttelijä Matti Ristinen porhalsi ansaitulle etelänlomalle – sitten hiipi syyllistävä vääryyden tunne

Matti Ristinen ei pidä pimeästä vuodenajasta. Hän muistelee kaiholla marraskuuta, jolloin pakeni pimeyttä Espanjaan.

Teksti:
Riikka Heinonen
Kuvat:
Matti Ristisen kotialbumi, Otavamedia

Näyttelijä Matti Ristinen haaveilee taas pitkästä lomareissusta.

Matti Ristinen ei pidä pimeästä vuodenajasta. Hän muistelee kaiholla marraskuuta, jolloin pakeni pimeyttä Espanjaan.

“Kymmenen vuotta sitten haaveilin tavallista pidemmästä työtauosta ja kunnon lomasta. Marraskuussa 2014 lähdin tuolloin 4- ja 6-vuo­tiaiden tyttärieni kanssa viideksi viikoksi Espanjaan.

Vaimoni Sari ehti lomailla kanssamme viikon, ja hänen vanhempansa ja minun isäni viettivät siellä myös viikon. Tässä kuvassa perheemme istuu polkuautossa Madridissa.

Ennen reissua olin tehnyt koko vuoden töitä tauotta. Olin tottunut pitämään vain viikon lomia, joten toisella lomaviikolla mieleeni alkoi hiipiä kummallinen tunne, että teen jotain väärin. Tunsin syyllisyyttä siitä, että olin auringon lämmössä. Vasta kolmannen viikon jälkeen aloin rentoutua.

Harrastin tuolloin vielä kalliokiipeilyä, joten meillä oli kiipeilyvälineet mukanamme. Etsimme helppoja reittejä, ja kiipeilin niitä pikkumimmien kanssa. Reissu lujitti suhdettamme entisestään, vaikka olenkin aina ollut aktiivisesti tyttöjen elämässä ja arjessa mukana.

Matti Ristinen vietti syksyn pimeimmän ajan Espanjassa tyttäriensä ollessa alle kouluikäisiä.
Matti Ristinen vietti syksyn pimeimmän ajan Espanjassa tyttäriensä ollessa alle kouluikäisiä.

Olen viime aikoina katsellut elämääni taaksepäin, sillä täytin juuri viisikymmentä. Tajusin, että olen elänyt pitkälti työni ehdoilla. Nautin töistäni, mutta tärkeintä on kuitenkin yhteinen aika perheen kanssa.

Nykyään sisäistän ajan kulumisen aiempaa konkreettisemmin: päivät seuraavat toisiaan, ja hiekka valuu tiimalasissa. Kuvanoton aikoihin en välttämättä ajatellut aikaa samalla tavalla.

Ei minun silti tarvitsisi muistuttaa nelikymppistä Mattia siitä, että hän ymmärtäisi tuon hetken arvon. Kyllä minä sen ymmärsin ja osasin arvostaa yhteistä reissuamme.

Loppusyksy on aina ollut minulle raskasta aikaa, ja iän myötä se on muuttunut entistä raskaammaksi. Haaveilen, että voisin taas jossain vaiheessa lähteä pitkäksi aikaa ulkomaille.

Tuosta lomamatkasta on kohta jo kymmenen vuotta, mutta perusyksikkömme on edelleen sama. Elämä kulkee samoja raiteita, ja ne tuntuvat mukavilta raiteilta kulkea.”

Matti Ristinen, 50, on mukana Syke: Särkynyt sydän -elokuvassa. Hän kiertää seurantaloja 50-vuotisjuhlaesityksellään Runonlausuntaa ja haitarimusiikkia.


Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 5/2024.


X