Yllätyspotkut saanut teatterinjohtaja Otso Kautto: ”Väistämättä tuli mieleen, etten kelpaa”
Viime syksynä Otso Kautto putosi tyhjän päälle: hän sai potkut teatterinjohtajan pestistään. Se loukkasi ja kolhi itsetuntoa. Nyt kuusikymppinen mies odottelee, mitä hyvää elämä kenties vielä tarjoaa.
– Potkujen jälkeen tuli ensin outo, riipaiseva tyhjyys. Mutta pöydän täytyy välillä antaa tyhjentyä, jotta se voi taas täyttyä, Otso Kautto sanoo.
Viime syksynä Otso Kautto putosi tyhjän päälle: hän sai potkut teatterinjohtajan pestistään. Se loukkasi ja kolhi itsetuntoa. Nyt kuusikymppinen mies odottelee, mitä hyvää elämä kenties vielä tarjoaa.
Marraskuussa 2023 Tampereen työväenteatterin johto vapautti Otso Kauton taiteellisen johtajan ja toimitusjohtajan tehtävästä. Hänen suunnittelemaansa ohjelmistoa pidettiin taloudellisesti liian riskaabelina: vuodesta 2024 näytti tulevan pahasti tappiollinen.
Pitkän uran ohjaajana ja kirjailijana tehnyt mies on vastikään ilmoittautunut TE-keskukseen. Hän on ensimmäistä kertaa elämässään, 62-vuotiaana, työtön työnhakija.
Irtisanominen tuli Otsolle täysin puun takaa. Olo oli loukattu.
– Hyvin nopeasti aloin kuitenkin ajatella, ettei minulla ole syytä katkeroitua tai uhriutua. Jos olisin jatkanut TTT:ssa eläkeikään saakka, olisin kontannut sieltä ulos lopen uupuneena ja marinoinut itseäni terasseilla loppuelämäni.
Menneitä on turha jäädä märehtimään.
– Keskityn miettimään nyt sitä, mitä jaksan vielä haluta. Kaikki, mitä ehkä vielä saavutan, on bonusta.
Potkut toivat tahran kilpeen ja kolhun haarniskaan
Lähes koko aiemman uransa Otso työskenteli freelancerina. Kun lapset olivat pieniä, perheen tukikohta sijaitsi seitsemän vuoden ajan pienessä kylässä Pyreneillä.
Sieltä Otso teki keikkahommia juuri sen verran, että perhe pysyi leivänsyrjässä. Muutoin retkeiltiin vuorilla ja rannoilla ja lekoteltiin. Kummallakaan puolisolla ei ollut tarvetta tarkkoihin suunnitelmiin. He sopeutuivat ja improvisoivat.
Sitten muutama sovittu työkeikka peruuntui ja rahat loppuivat. Oli palattava Suomeen. Se ei ollut mikään katastrofi:
– Vapaus, josta ei voi luopua, on kamalin vankila. Silloin se on vain mielikuvan orjuutta.
Usein kuultu lause ”mä haluun vaan olla vapaa” on Otson mielestä pöljä.
– Yleensä se tarkoittaa sitä, ettei halua ottaa vastuuta. Olen pyrkinyt järjestämään elämäni niin, että pystyn tekemään mitä haluan vahingoittamatta läheisiäni. Saan olla kiitollinen perheelle, joka on antanut minulle tilaa toteuttaa itseäni.
Lue myös Kotiliesi.fi: Kilpauimari, nomadi ja surffari – Otso Kautolla on kiehtova tausta
Potkuja seuraa usein häpeä, vaikka irtisanottu ei olisi toiminut mitenkään väärin. Myös Otso sanoo saaneensa tahran kilpeen ja kolhun haarniskaan.
– Väistämättä mieleen tulee ajatus, että en kelpaa. Haavojen täytyy nyt antaa parantua. Eivätkä ne parane, jos niitä koko ajan ronkkii ja räplää.
Ammattiapuun turvautuminen ei ole tuntunut omalta. Itsetutkiskelua Otso on toki harjoittanut käymällä yksinpuheluita:
– Olinko ihan paska? En. Viisivuotisjakso TTT:ssa oli monin tavoin onnistunut. Teinkö virheitä? Tein, mutta jos virheiden pelossa toimii aina samoin kuin on toimittu ennen, ei saa aikaan mitään uutta. Toimisinko nyt toisin? En.
Kolhittua itsetuntoa voisi paikata muistelemalla menneitä mainetekoja. Otso on tehnyt lukuisia ohjauksia muun muassa Kansallisteatteriin, johtanut Pieni Suomi -teatteria ja perustanut kiertävän teatteriryhmän Quo Vadiksen. Hän ei kuitenkaan identifioidu historiaansa vaan tuleviin tekemisiinsä. Kuusikymppiselle se on hieman huono juttu, sillä tulevaisuus hupenee koko ajan.
Vielä aikaa sentään on, ja se pitäisi osata käyttää taiten.
Juttu on lyhennelmä Miia Siistosen kirjoittamasta artikkelista, joka on julkaistu Anna-lehdessä 17/2024.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous