Unelmien hevostila olikin hometalo – nyt Miia, 39, polttaa omaisuuttaan sen pihalla
Eteläpohjanmaalaisen Miia Uusi-Rannan, 39, uusi koti paljastui hometaloksi. Hän joutuu luopumaan kaikesta, mitä omisti, myös rakkaista korkokengistä ja mekoista.
Eläimet auttavat Miia Uusi-Rantaa jaksamaan. Hän on asunut yksin yhdeksän vuotta.
Eteläpohjanmaalaisen Miia Uusi-Rannan, 39, uusi koti paljastui hometaloksi. Hän joutuu luopumaan kaikesta, mitä omisti, myös rakkaista korkokengistä ja mekoista.
”Rakastan korkeita korkoja, keräilin kenkiä 20 vuotta. Harrastin pin up -valokuvausmallina oloa ihan omaksi ilokseni. Kuvauksissa sain keimailla sydämeni kyllyydestä.
Harrastus antoi minulle itsevarmuutta. Lapsesta saakka olen jotenkin hävennyt itseäni enkä ole halunnut olla kuvissa. Vaikka pienenä menin kameraa piiloon, aikuisena lopulta hakeuduin kameran eteen. Kuvista on tullut voimaantunut olo.
Kenkien lisäksi minulle kertyi hienoja vaatteita, asusteita ja peruukkeja sekä iso kokoelma irtoripsiä ja meikkejä. Olen joutunut luopumaan niistä kaikista, koska neljä vuotta sitten ostamani talo paljastui hometaloksi.
Kauneimmat kengät ovat vielä varastossa. Niitä en ole pystynyt heittämään pois.”
Myrskyisä lapsuus
”Olen syntyjäni Etelä-Pohjanmaalta Ilmajoelta Koskenkorvan kylästä, missä nytkin asun. Koulussa olin luokkani ainut tyttö. Minulla on ollut huono tuuri kavereiden suhteen. Kaverit ovat vaihtuneet usein – ehkä siksi, että en tykkää olla alkoholin kanssa tekemisissä.
Vanhempani erosivat, kun olin kymmenen vanha. Lapsuuteni oli myrskyisä, ja 16-vuotiaana päätin, että minun on parempi lähteä omilleni.
Opiskelin Seinäjoella kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkinnon, johon kuului muun muassa ruoanlaittoa ja siivoamista. Olisin oikeastaan halunnut lähteä opiskelemaan Kaustiselle hevospuolelle, mutta en malttanut, koska silloinen poikaystäväni oli Seinäjoella.
Eläimet ovat minulle se juttu, jonka vuoksi olen valmis tekemään ihan kaikkeni. Jo lapsena minulla oli useita lemmikkejä, ja kotona on aina ollut koira. Nykyisin minulla on kolme koiraa – kaikki akitoja – ja kolme hoitohevosta.”
Unelmien koti löytyy
”Kymmenisen vuotta sitten aloin haaveilla omasta yrityksestä, hevostallista. Katselin pitkään sivusilmällä, tulisiko myyntiin sopivaa paikkaa sopivaan hintaan, ja pähkäilin, olisiko mahdollista saada lainaa.
Ostin ensin pienen talon, remonttikohteen, jonka kunnostin isäni kanssa kaksin. Myin sen, kun vuonna 2020 tein kaupat nykyisestä talostani. Ennen kauppoja kävin monta kertaa katsomassa taloa isän kanssa enkä huomannut, että sisäilmassa olisi ollut mitään outoa. Kuntokartoituksessakaan ongelmia ei tullut ilmi.
Kyseessä on pientila, maata hehtaarin verran, pihapiirissä aika uusi hevostalli. Asuinrakennus oli juuri remontoitu, ja kaiken piti olla kunnossa. Tuntui siltä, että se oli tarkoitettu juuri minun kodikseni.”
Epäilys herää
”Muuton jälkeen rupesin sairastelemaan. Oli flunssaa ja kuumetta. Laitoshuoltajaopinnot sairaalassa keskeytyivät sairauslomien vuoksi. Tilalla käynnistin toimintaa. Hoidin hevosia ja ehdin kasvattaa yhden varsan.
Alkuvuodesta 2023 verenpaine ja leposykkeet olivat korkealla. Yhtenä yönä joka ikinen lihas kramppasi niin, että kävelykyky meni neljäksi päiväksi. Lääkäri epäili MS-tautia ja lähetti lisätutkimuksiin.
Isän kanssa juttelin sitten, etten jaksa enää sairastaa enkä pysty pitämään hevosista huolta. Minun pitäisi luopua tilasta. Samoihin aikoihin kävin pitkästä aikaa pikkuveljeni luona kylässä. Hän huomautti, että vaatteeni haisevat tunkkaisilta. Hän on joskus altistunut homeelle eikä pystynyt istumaan vieressäni. Tilasin talolle homekoirat. Ne merkkasivat heti 18 paikkaa, mikä on huomattava määrä.
Sen jälkeen olin enää yhden yön talolla.”
Elämää hometalopakolaisena
”Kesällä 2023 lähdin, otin koirat mukaani ja jätin kaiken muun. Pääsin evakkoon tuttavani taloon, joka oli tyhjillään. Nyt asun pienessä vuokrakaksiossa.
Tutut keräsivät minulle vaatteita, tavaroita haalin lahjoituksina. Olen ulosoton asiakkaana, koska en ole pystynyt maksamaan kaikkia laskuja. En ole saanut taloudellista tukea enkä pysty käymään kokopäivätöissä väsymyksen vuoksi.
Vakuutus ei korvaa mitään, eikä Kela anna tukia. Maksettavana on sekä kaksion vuokra että talon lämmityskulut. Mitään lisävahinkoa taloon ei saa tulla, jotta kaupanpurku on mahdollinen. Prosessi on vielä kesken.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Sofia Virran koti osoittautui hometaloksi ja vei kaiken omaisuuden
”Ajattelin, että nyt en enää jaksa”
”Talossa on sädesientä ja homemyrkkyjä, jotka vaikuttavat keskushermostoon ja aiheuttavat lihaskouristuksia. Väsymystä lukuun ottamatta oireet helpottivat poismuuton jälkeen. Ensimmäiseksi huomasin hajuaistin palanneen. En ollut kahteen vuoteen haistanut mitään!
Henkistä tukea olen saanut psykiatrian poliklinikalta, jossa käyn viikoittain keskustelemassa. Viime vuoden puolella olin kyllä ihan loppu. Silloin ajattelin, että nyt en enää jaksa tätä taistelua. Jos minulla ei olisi ollut eläimiä, olisin todennäköisesti tehnyt jotain itselleni. Välillä ei ole rahaa oikein ruokaankaan, ei mihinkään.
Moni on sanonut, että onneksi ei ollut tulipalo. Minä taas toivon, että olisi koko talo palanut, niin vakuutus olisi korvannut menetetyn omaisuuden”.
Lue myös: Susanna Makaroffin viiden vuoden hometalotaistelu
Kenkien kanssa on tullut itku
”Joka aamu lähden tilalle hoitamaan hevosia, koska talli on siellä. Taloon en pysty edes astumaan sisälle. Joka päivä poltan pihalla tavaroitani, laitan metallitynnyriin palamaan huonekaluja ja muuta. Suhteeni tavaraan on muuttunut. Aiemmin minulla oli sitä paljon, mutta nyt en enää halua kiintyä siihen.
Varastossa olevien kenkien kanssa on tullut monet itkut. Olen yrittänyt puhdistaa niitä, mutta huonolta näyttää. Niissä on edelleen vahva haju. Kerran toin kämpilleni pussillisen vaatteita talosta. Heti illalla nousi lämpö. Kun vein vaatteet pois, kuumeilu loppui.
Kovasti odotan, että pääsen hometalosta eroon. Haluaisin jatkaa töitä hevosten parissa. Kuvausjuttujakin aion jatkaa. Pikkuhiljaa olen ruvennut katselemaan uusia mekkoja roskalavaryhmistä. Yhden mekon olen jo löytänyt. Pitää miettiä, minkälaiset kengät siihen voisi yhdistää.”
Juttu on julkaistu Matka naiseksi -juttusarjassa Anna-lehdessä 13-14/2024.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous