Tuoksuherkkyys on vaikuttanut Saija Roinisen elämään monin tavoin.
Tuoksuille altistuminen aiheuttaa Saija Roiniselle monia fyysisiä oireita, jotka hankaloittavat elämää.
Terveys

Saija Roininen, 44, saa rajuja fyysisiä oireita tuoksuista, joita suurin osa ei arjessaan edes huomaa: ”Moni ei tiedä, miten vakavasta asiasta tuoksuherkkyydessä on kyse”

Kun Saija Roininen herkistyi tuoksuille, tavalliset kauppareissut muuttuivat selviytymistaisteluksi. Vaikka tuoksuherkkyys on merkinnyt luopumista työstä ja harrastuksista, se on samalla opettanut huolehtimaan omasta hyvinvoinnista.
Teksti: Terhi Harper Kuvat: Sara Pihlaja

Vuonna 2016 akaalainen Saija Roininen, 44, huomasi ensimmäistä kertaa saavansa oireita hajusteista. Jos jossain tuoksui huuhteluaine, parfyymi tai hiuslakka, Saijan olo muuttui nopeasti pahoinvoivaksi ja ajatus alkoi pätkiä. Lisäksi väsytti niin, että työpäivän jälkeen oli otettava nokoset.

Lapsiin ja nuoriin erikoistuneena lähihoitajana Saija työskenteli varhaiskasvatuksen parissa kouluissa ja päiväkodeissa. Osassa rakennuksista oli todettu olevan sisäilmaongelmia. Saija kärsi jatkuvasti poskiontelotulehduksista ja joutui olemaan sairauslomalla.

Keväällä 2017 oireet pahenivat. Parfyymien ja partavesien tuoksut aiheuttivat Saijalle haavaumia suuhun ja kuorivat ihon nenänpielistä ja silmäluomista. Lehtien lukeminen oli lopetettava painomusteesta lähtevän tuoksun vuoksi. Työpaikalla, kun jonkun vaatteista pelmahti ilmaan huuhteluaineen tuoksua, Saijan kädet alkoivat täristä ja jalat saattoivat lakata kesken kaiken tottelemasta käskyjä laahaten kummallisesti perässä. Tätä kaikkea seurasi aivosumu, ja koko keho vapisi kylmästä.

Joskus oli niitäkin hetkiä, jolloin jalat lähtivät kirjaimellisesti alta.

Parfyymipilvi voi katkaista kauppareissun

Kun lyhyet vapaahetket töissä alkoivat kulua lattialla maatessa ja voimia kerätessä, Saijalle oli selvää, että asialle täytyi tehdä jotakin.

– Samana keväänä hakeuduin lääkärin vastaanotolle. Sain diagnoosin monikemikaaliyliherkkyydestä, jonka yksi oireista on herkistyminen tuoksuille ja hajusteille.

Lääkäri arvioi, että Saijan tapauksessa huonolle sisäilmalle altistuminen oli edesauttanut tuoksuherkkyyden syntymistä, vaikka taustalla vaikuttavatkin yleensä monet tekijät.

Saija oli osannut epäillä samaa diagnoosia itsekin. Hajusteet olivat alkaneet vaikeuttaa elämää paitsi töissä myös muissa arkipäivän tilanteissa, kuten kauppareissuilla. Välttääkseen tuoksuja Saija alkoi käydä kaupassa hiljaisina aikoina, joko aikaisin aamulla tai myöhään illalla.

Sama rutiini on hänellä käytössä edelleen. Huonoja hetkiä voi silti sattua kohdalle, jos kassajonossa tuoksuu voimakkaasti hajusteelta.

– Kerran jouduin kesken kauppareissun jättämään ostokseni niille sijoilleen ja pakenemaan tuoksupilven keskeltä parkkipaikalle autoon istumaan. Haukoin happea avonaisesta autonikkunasta ja mietin, miten pääsen takaisin kotiin. Juttelin tovin ystäväni kanssa puhelimessa, josko hän tulisi hakemaan minut, mutta hetken kuluttua olo helpottui.

Matkastaan kaupalta autolle Saija ei vieläkään muista mitään, mutta ostokset hän palasi maksamaan kassalle.

Lue myös: Monikemikaaliyliherkkyyttä sairastava Mari Vesala: ”Raskainta sairaudessani on se, että minut leimataan usein hulluksi”

Tuoksuherkkyys johti siihen, että Saija joutui luopumaan työstään lasten parissa.

Saijan työ varhaiskasvatuksen parissa oli altistanut hänet suurelle määrälle kemikaaleja ja hajusteita. Hän joutui luopumaan työstään lasten kanssa.

Tuoksuherkkyys: diagnoosi johti elämänmuutokseen

Lääkärin antama diagnoosi neljä vuotta sitten nosti päällimmäiseksi tunteeksi helpotuksen. Oireille löytyi syy, ja Saija koki tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Samalla se merkitsi käännekohtaa omassa elämässä. Lääkäri oli kehottanut Saijaa ottamaan herkkyysoireet vakavasti, mikäli tämä mielisi tehdä töitä vielä tulevaisuudessakin.

– Ymmärsin, että työtehtäväni oli järjesteltävä uudestaan. Työskentely isoissa lapsiryhmissä oli altistanut minut suurelle määrälle kemikaaleja ja hajusteita aivan liian pitkään.

Sinnittelijäluonteena Saija pureksi jonkin aikaa lääkärin sanoja.

– Olin viihtynyt hyvin työssäni lasten ja nuorten parissa. Koin myös syyllisyyttä siitä, että sairauteni vuoksi aiheutin erikoisjärjestelyjä työnantajalleni. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että jatkuvasti sairaana minusta ei olisi pian hyötyä kenellekään.

Saija on kiitollinen työnantajalleen, joka on suhtautunut hänen sairauteensa vakavasti. Erilaisten kokeilujen kautta työt ovat tällä hetkellä vaihtuneet toimistotöihin omassa kodissa.

Kotiapteekki kulkee mukana

Tuoksuherkkänä Saija kantaa kodin ulkopuolella mukanaan reppua, johon on pakattu pienen kotiapteekin verran täsmälääkkeitä: astmapiippu, antihistamiini ja nenänvuotoa hillitsevää lääkettä. Myös adrenaliinikynä on pakattuna mukaan. Illanviettoihin ja tapaamisiin Saija varautuu etukäteen ottamalla tupla-annoksen allergialääkettä.

Tuoksuherkkyys herkistää keskushermoston varoittamaan niistäkin ympäristötekijöistä, joihin muut eivät tule kiinnittäneeksi huomiota.

– Monelle tuoksuherkkyydestä kärsivälle käynti huoltoaseman hotelli helpotuksessa voi vaihtua tuskaisaksi piipahdukseksi, kun wc-tiloihin on suihkutettu raikasteita. Muutamia kertoja olen joutunut turvautumaan hädässä puskapissaan.

Oma auto on tuoksuttomana silti turvallisin kulkuväline. Toistaiseksi viimeisen junamatkansa Saija teki muutama vuosi sitten palatessaan Tampereelta kotikulmilleen Akaaseen.

– Junan vaunut tuoksutetaan muun muassa koivun ja kukkien tuoksuisilla aineilla asiakasviihtyvyyden vuoksi, mutta hajusteherkille se on kaikkea muuta kuin viihtyisää.

Pienikin määrä hiuslakkaa on liikaa

Saija on kertonut tuoksuherkkyydestään avoimesti niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Hän kutsuu mielellään kylään ystäviä ja tuttavia, joista suurin osa tietää jo saapua paikan päälle tuoksutta.

Vuosien myötä Saija on huomannut, että etenkin nuoremmat suhtautuvat tuoksuherkkyyteen varsin ymmärtäväisesti. Eräänkin kerran teini-ikäiset sukulaispojat kylään tullessaan riisuivat jo eteisessä vaatteet pyykkiin ja vaihtoivat lainavaatteisiin, kun tekstiileissä tuoksui voimakas huuhteluaine.

Saija on joutunut kohtaamaan sairautensa vuoksi myös vähättelyä. Erityisen kurjalta se tuntuu silloin, jos juhlista täytyy lähteä kotiin kesken kaiken oireiden ilmaantuessa.

– Vaikka kutsuvieraita tai osallistujia olisi pyydetty tulemaan tuoksutta, kaikki eivät ymmärrä, että pienikin määrä kotona lähtiessä suihkutettua tuoksulakkaa on minulle liikaa. Moni ei tiedä, miten vakavasta asiasta on kysymys.

Korona-aika on tuonut tuoksuherkän Saijan arkeen helpotusta, kun julkisilla paikoilla juuri kukaan ei ole käyttänyt hajuvesiä tai hajusteita ylipäätään. Lisäksi kokoustaminen ja palaverien pitäminen etäyhteyksien avulla on ollut suuri helpotus. Nyt, kun rajoituksia on alettu höllentää, Saija on alkanut jälleen törmätä tuoksuihin.

Saijan lapsenlapsi Elias Hallberg, 7, tuo vauhtia arkeen.

Saijan lapsenlapsi Elias Hallberg, 7, tuo vauhtia arkeen.

”Tuoksuherkkyys ei määritä minua”

Tuoksuherkkyys on tuonut Saijan elämään monenlaisia luopumisia. Rankin paikka on ollut jättäytyä pois kunnallispolitiikasta 25 aktiivisen vuoden jälkeen. Saija kuitenkin toivoo, että altistuksen vähentymisen myötä väsymys, pahoinvointi ja jalkojen toiminta paranisivat niin, että paluu vaikuttamistyöhön voisi taas joskus olla mahdollista.

Saijaa harmittaa sekin, että pitkäaikainen harrastus lasten tanssiryhmien ohjaajana on täytynyt hajusteiden vuoksi lopettaa. Vuosittaiset osallistumiset kilpailuihin ovat olleet niin ohjaajien kuin lastenkin arjen kohokohtia. Tanssikisoissa käytetyt hajusteet ja hiuslakat kuitenkin pahensivat jalkojen oireita ja hengittäminen kävi raskaaksi.

Teatterissa Saija käy edelleen satunnaisesti, kiitos ystävän, joka teatterin työntekijänä on ajanut tuoksuherkkien asiaa. Naapuripaikkakunnista Valkeakosken teatteri ja Tampereen teatteri järjestävät myös tuoksuttomia näytöksiä. Oman kylän harrasteteatterin katsomoon Saijalle on pyritty järjestämään muusta yleisöstä erillään sijaitseva kulmapaikka.

Elämä tuoksuherkkänä on Saijan mukaan herättänyt tarkastelemaan maailmaa uusin silmin.

– Olen joutunut pohtimaan, voisimmeko pärjätä vähemmilläkin tuoksuilla ja kemikaaleilla. Isoäitinä kannan huolta myös tulevista sukupolvista. Toivoisin, että he saisivat elää arkea, jossa ei tarvitsisi altistua nykyisille hajustemäärille, Saija pohtii.

– Omassa elämässäni vältän ylenmääräistä kodin puunaamista. Laitan mielelläni kädet multaan – se on parasta terapiaa. Tuoksuherkkyys on opettanut minulle omasta hyvinvoinnista huolehtimisen merkityksen, ja pystyn elämään suhteellisen normaalia elämää sairaudesta huolimatta. Tästä olen kiitollinen, sillä tiedän muita tuoksuherkkiä, joiden elämänpiiri on kutistunut varsin pieniksi. Koen myös tärkeäksi sen, että en anna sairauden määritellä itseäni. Siksi olen erityisen kiitollinen niistä ystävistä, jotka ovat kulkeneet vierellä ja näkevät minut samana Saijana kuin ennenkin.

Juttua korjattu 30.11.2021 klo 14:48: korjattu haastateltavan ikä.

X