Ihmiset ja suhteet

Virpi Vesanen-Laukkanen kohautti karkkipapereista tehdyllä mekolla, ja siitä tuli hänen tunnetuin taideteoksensa

Turhamaisuutta pidettiin turmiollisena Virpi Vesanen-Laukkasen lapsuudenkodissa. Silti Virpi rakasti prinsessaleikkejä. Aikuisena niistä jalostui taidetta, jossa hän on hyödyntänyt muun muassa karamellipapereita.

Teksti:
Piia Sainio
Kuvat:
Tommi Anttonen, Virpi Vesanen-Laukkasen Kotialbumi

– Kauneus ei ole turhaa, taiteilija Virpi Vesanen-Laukkanen sanoo. Hänen töissään turhamaisuudella on tärkeä rooli.

Turhamaisuutta pidettiin turmiollisena Virpi Vesanen-Laukkasen lapsuudenkodissa. Silti Virpi rakasti prinsessaleikkejä. Aikuisena niistä jalostui taidetta, jossa hän on hyödyntänyt muun muassa karamellipapereita.


Hienot kynnet sai, kun keräsi korkit talteen limonadipulloista. Taiteilija Virpi Vesanen-Laukkasen lapsuudessa 1960-luvulla limsapulloissa oli heleän pastelliset, vedettävät korkit. Ohuesta metallista pystyi taittelemaan terävät tekokynnet pikkutytön prinsessaleikkeihin.

Ei ollut automarketteja siihen aikaan. Nykyään Virpi asuu Helsingissä, ison Prisman lähellä. Siellä hän kävi juuri pojantyttäriensä kanssa tekokynsi­ostoksilla.

– Näen lastenlapsissani toteutumattomia unelmiani. Jokin sellainen, josta minä pystyin vain haaveilemaan, on heille aivan mahdollista. Se tuntuu ihanalta, Virpi kertoo, kun istumme junassa matkalla Helsingistä Jyväskylään.

Tilaa Anna ja jatka lukemista

Tämä artikkeli on tilaajille varattua maksullista sisältöä.

Tilaa Anna Kirjaudu

X