Aivotutkijakaan ei ole immuuni somen koukuttavuudelle – Katri Saarikivi: ”Yritän olla itselleni rehellinen ja miettiä, miten haluan elämäni käyttää”
Aivotutkija Katri Saarikiven mukaan aikuiset ovat älylaitteidensa kanssa kuin isoja lapsia. Puhelinta selaillessa unohtuu helposti, että aivot tarvitsevat lepoa, eivätkä jatkuvaa viriketulvaa.
Aivotutkija Katri Saarikivi on loputtoman kiinnostunut ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja empatian merkityksestä kohtaamisissa.
Aivotutkija Katri Saarikiven mukaan aikuiset ovat älylaitteidensa kanssa kuin isoja lapsia. Puhelinta selaillessa unohtuu helposti, että aivot tarvitsevat lepoa, eivätkä jatkuvaa viriketulvaa.
Kylläpäs meillä synkkaa hyvin. Olemme aivan samalla aaltopituudella. Nämä molemmat sanonnat ovat kaikille tuttuja, mutta harva tietää, että niiden taustalla oleva ajatus on totta.
– Ihmisten välistä rytmiä voidaan mitata aivosähkökäyrillä kohtaamisissa. Mitä paremmassa synkassa ihmisten aivot ovat, sitä paremmin yhteistyö heidän välillään onnistuu, aivotutkija Katri Saarikivi kertoo.
Katri on jo pitkään ollut kiinnostunut siitä, miten ihmisten välinen vuorovaikutus muovaa käyttäytymistämme toisten seurassa. Hän on tutkinut paljon ihmisten välistä vuorovaikutusta ja empatiaa.
Aihepiiri kiehtoo Katria, sillä ihmisten väliselle vuorovaikutukselle on hänen mielestään toistaiseksi olemassa hyvin vähän kattavaa sanastoa.
– Se on kuin epämääräinen möykky, joku fiilis tai energia, joka ihmisten välillä vallitsee. Minua kiinnostaa se, että voidaan mitata ja konkretisoida sitä, mitä ihmisten välillä pitää tapahtua, jotta saamme toisistamme parhaat puolet ja kyvyt esille.
Tekoäly ei voi korvata ihmistä vuorovaikutuksessa
Halu ymmärtää toista on vuorovaikutuksen kannalta erityisen tärkeää. Se erottaa ihmisaivot koneesta. Esimerkiksi ChatGPT-palvelu, jossa tekoäly antaa vastauksia ihmisten esittämiin kysymyksiin, ei siinä mielessä kykene aitoon vuorovaikutukseen.
– Empatia on sitä, että käytän omaa subjektiivista kokemustani tästä maailmasta ymmärtääkseni toisen ajatuksia. Tunteet tarttuvat ja voin kuvitella keskustelukumppanini mielen ja lainalaisuudet.
Samanlainen yhteyden kokemus koneen kanssa edellyttäisi sitä, että koneella olisi tunne-elämä: sen pitäisi voida kokea kipua ja kyetä kuolemaan ja ymmärtää omakohtaisesti ihmisyyttä.
– Ihminen pystyy miettimään omia ajatuksiaan, kone ei. Se ei siis voi korvata ihmiskontaktia.
Tällä hetkellä Katri on mukana Turun yliopiston johtamassa FINSCI-hankkeessa, jossa tutkitaan muun muassa tietoon perustuvaa päätöksentekokykyä ja oppimiseen liittyviä tunteita.
– Siistein juttu tutkimuksen tekemisessä on se, että voi luoda ihan uutta tietoa, jota ei ole vielä maailmassa. Voin keksiä kysymyksen ja etsiä keinon saada siihen vastauksen.
Tärkeä motivaattori Katrin tekemälle tutkimustyölle on myös mahdollisuus auttaa ihmisiä tutkimustuloksista saatujen vastausten avulla. Aina niin ei käy, mutta jo mahdollisuus siihen tuntuu kutkuttavalta.
– Tutkijan työ tarjoaa minulle mahdollisuuden jatkuvaan seikkailuun.
Empatia tökkii somessa ja videoyhteydellä
Kasvotusten. Se on Katrin vastaus, kun häneltä kysytään, haluaako hän sopia tapaamisen toisen kanssa videoyhteydellä vai fyysisesti samaan tilaan.
Omissa tutkimuksissaan Katri on huomannut, että vuorovaikutuksen merkitys on korostunut aikana, jolloin etätöiden tekeminen on yleistynyt. Monilla työpaikoilla keskustellaan nyt siitä, miten ihmiset saataisiin palaamaan tiiviimmin lähitöihin.
– Tälle ajalle tyypillistä on se, ettei tunnisteta sitä, milloin on tärkeää kohdata toinen fyysisesti. Palavereja pidetään etäyhteyksillä silloinkin, kun samassa tilassa tapahtuva kohtaaminen olisi yhteistyön kannalta hyvin tärkeää.
Tällaisia tilanteita tulee silloin, kun tarvitaan vahvaa luottamusta ja yhteisymmärrystä asioista, sujuvaa ongelmanratkaisua ja yhteistä ideointia.
– Empatiamekanismimme eivät käy samalla teholla nettiyhteyden välityksellä kuin kasvokkain.
Videokohtaamisissa empatian muodostumista häiritsee viive. Toisen ihmisen eleet eivät välity nettiyhteyden välityksellä juuri oikealla sekunnilla.
Jos kommunikointi tapahtuu tekstin välityksellä viestitellen, osapuolet unohtavat herkemmin sen, että toisessa päässäkin on ihminen. Hyvänä esimerkkinä toimii Katrin mukaan Twitter, jossa ihmiset saattavat arvostella toisiaan hyvinkin rajusti.
– Silloin empatiamekanismit eivät aktivoidu eikä osata asettua toisen asemaan tai havaita toisen ihmisen tunnetiloja. Jos taas kasvotusten käydyssä keskustelussa toinen rupeaa itkemään, toisellekin tulee paha mieli.
Videokohtaamisissa empatian muodostumista häiritsee viive. Toisen ihmisen eleet eivät välity nettiyhteyden välityksellä juuri oikealla sekunnilla. Tällöin aivot eivät saa tarvittavaa informaatiota täysin oikea-aikaisesti.
– Tämän vuoksi videopalavereissa ihmiset keskeyttävät toisiaan ja puhuvat toistensa päälle herkemmin. Kehonkielen täytyy tulla täysin reaaliajassa, jotta siitä on jotain hyötyä. Muuten se on vain turhaa informaatiota.
Älylaite koukuttaa kuin karkkipussi – aivotutkijankin
Aivot tarvitsevat lepoa eivätkä jatkuvaa viriketulvaa. Katrin mielestä se tuntuu unohtuvan monelta valitettavan usein. Aikuiset ovat hänen mukaansa älylaitteidensa kanssa kuin isoja lapsia. Sosiaalinen media tarjoaa jatkuvasti pikapalkintoja ja nopeaa mielihyvää – vähän kuin söisi jatkuvasti makeisia.
– Mutta jos syö karkkia joka päivä, banaani ei maistukaan enää miltään ja koko ajan mieli tekee aina vaan parempia herkkuja ja enemmän. Riippuvuuden myötä toleranssi kasvaa koko ajan.
Sama pätee hänen mukaansa älylaitteisiin ja niiden sisältöihin. Kun puhelimen näyttö hehkuttaa koko ajan jotain uutta ja jännää, kirjan lukeminen ei enää innosta samoin kuin ennen. Tiskaamisen ja ruoanlaitonkin aikana tuntuu, että oma mieli tarvitsisi jotain stimulaatiota. Kaikenlaiset peruspuuhat tuntuvat tylsiltä.
Nyt Katri yrittää tietoisesti hallita älylaitteilla viettämäänsä aikaa. Usein hän muistuttaa itselleen, että ratikassa voi vaan istua näpläämättä puhelinta tai kuuntelematta äänikirjoja.
Katri myöntää itsekin koukuttuneensa liikaa puhelimeensa. Aika ajoin hän yrittää koulia itseään siitä irti. Yhden kesän ajan hän piti kokonaan taukoa Facebookista. Joskus hän unohtuu huomaamatta katsomaan Instagramin reels-videoita turhan pitkäksi aikaa.
– Tällaisissa tilanteissa yritän olla hereillä ja itselleni rehellinen ja miettiä, miten haluan elämäni käyttää.
Totta kai joskus on kiva nollata selailemalla somea, mutta esimerkiksi kovasti stressaantuneena somen selaaminen lisää aivan turhaan ahdistusta.
Nyt Katri yrittää tietoisesti hallita älylaitteilla viettämäänsä aikaa. Usein hän muistuttaa itselleen, että ratikassa voi vaan istua näpläämättä puhelinta tai kuuntelematta äänikirjoja.
Aivoterveydestä huolehtiminen ei vaadi ihmetemppuja
Kunnon hikijumppa, jonka jälkeen vaatteet ovat läpimärät. Se on Katrille paras tapa huolehtia omien aivojen hyvinvoinnista. Ryhmäliikuntatunnit ovat hänen suosikkejaan samoin kuin nykytanssi yli 36-vuotiaiden kilparyhmässä.
Nuorempana Katri työskenteli muutaman vuoden ajan joogaohjaajana. Enää hän ei opeta eikä käy ohjatuilla tunneilla, mutta saattaa joogata kotioloissa itsekseen. Kaunokirjallisuuden lukeminen on myös hänelle mieluisa keino lepuuttaa mieltään.
– Omasta aivoterveydestä huolehtiminen ei vaadi mitään ihmetemppuja. Kaikki mikä tukee terveyttä, tukee myös aivojen hyvinvointia.
Työnsä puolesta Katri kohtaa jatkuvasti ihmisiä ja puhuu paljon. Se on introvertille kuluttavaa: vapaa-ajalla Katrilla ei oikein riitä energiaa sosiaalisuudelle.
Riittävä uni, monipuolinen ravinto, liikunta ja sosiaaliset suhteet, stressin hallinta ja uuden oppiminen. Jos ne ovat hyvissä kantimissa, aivotkin voivat hyvin.
Työnsä puolesta Katri kohtaa jatkuvasti ihmisiä ja puhuu paljon. Se on introvertille kuluttavaa: vapaa-ajalla Katrilla ei oikein riitä energiaa sosiaalisuudelle.
Kahdenkeskiset kohtaamiset ystävien kanssa tekevät Katrille hyvää, mutta hän ei voisi kuvitella rentoutuvansa lähtemällä baariin isomman kaveriporukan kanssa. Jos seurueessa on enemmän kuin viisi ihmistä, hän huomaa vaikenevansa ja jättäytyvänsä taka-alalle.
– Näen ystäviäni melko harvoin, mutta he ovat siitä ihania ja uskomattomia tyyppejä, että he ymmärtävät sen eikä asia ole ongelma.
Lepo korjaa stressin aiheuttamat tuhot aivoissa
Stressin ja sen aiheuttaman unettomuuden kierre on pahin arkinen asia, mitä Katrin mielestä ihminen voi tehdä omille aivoilleen. Aivot kuormittuvat jatkuvasti, jos luppoaikaa ei juuri ole ja tarkkaavuus on jatkuvasti jossakin asiassa. Kun arkielämästä puuttuu väljyys, stressi kasaantuu ja uni heikkenee.
– Erään tutkimuksen mukaan krooninen työstressi johtaa kudostuhoon aivoissa. Onneksi aivot ovat plastiset, ne muotoutuvat ja palautuvat. Stressi kuuluu elämään, mutta se tarvitsee vastaparikseen myös lepoa.
Katri on rajannut aikansa niin, ettei tee enää mitään töitä iltakahdeksan jälkeen.
”Elämä on itsensä jatkuvaa kouluttamista ja hyvien valintojen opettelua. Aikuisena ihmisen pitää olla vähän kuin vanhempi itselleen.”
– Minulla on taipumusta potea huonoa omaatuntoa, jos en tee töitä aina silloin kun voisin. Olen viime aikoina yrittänyt opettaa itselleni vapaa-ajan olemassaolon ja merkityksen.
Hän pyrkii nukkumaan yli kuusi tuntia yössä. Jos määrä jää vähemmäksi, aamiaiseksi saattaa maistua kaksi valtavaa rasvaista croissantia eikä liikkuminenkaan innosta.
– Sellaisina päivinä yritän olla armollinen itselleni ja muistuttaa hyvistä elintavoista jatkossa. Elämä on itsensä jatkuvaa kouluttamista ja hyvien valintojen opettelua. Aikuisena ihmisen pitää olla vähän kuin vanhempi itselleen.
Juttu on julkaistu Kotilääkärin numerossa 5/2023.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous