Työ ja raha

Ellien tentissä kansainvälinen Suomalainen

Teksti: Anna.fi

Nina SuomalainenHarkitsetko kansainvälistä uraa tai muuttoa ulkomaille? Ellit tapasi yli kymmenen vuotta ulkomailla työskennelleen Nina Suomalaisen, 43.

Tällä hetkellä Kirkon Ulkomaanavussa kehityspolitiikan asiantuntijana työskentelevä Nina kertoo kokemuksistaan muun muassa Keski-Euroopasta, Balkanilta ja Afrikasta, sekä siitä, miltä tuntui palata takaisin Suomeen. Nina antaa myös vinkkejä kansainvälisestä urasta kiinnostuneille.

1. Missä kaikissa maissa olet työskennellyt?

Ulkomaan työurani alkoi Euroopan yhteisöstä Brysselistä. Belgiasta muutin Latviaan, kun sain töitä YK:n toimistolta Riikasta. Latvian jälkeen työskentelin noin seitsemän vuotta asiantuntijana ja neuvonantajana Ety-järjestössä. Asuin ensin Sarajevossa ja sitten Varsovassa. Kävin työni puolesta lähes kaikissa Etyj-maissa, joista meille tuntemattomampia ovat sellaiset maat kuten Ukraina, Moldova, Kirgisia ja Kazakhstan. Elisabeth Rehnin neuvonantajana matkustin myös Balkanilla ja Palestiinassa.

Etyj:n jälkeen tein töitä muun muassa YK:lle Ruandan ihmisoikeusohjelman arvioijana. Tässä työssä Afrikka tuli tutuksi. Viimeisin ulkomaan työni oli Etyj:llä Haagissa, jossa olin erityisneuvonantajana kansallisten vähemmistöjen kysymyksissä. Nyt olen töissä Suomessa Kirkon Ulkomaanavun kehityspolitiikan vanhempana asiantuntijana.

Nina Suomalainen

2. Miksi halusit lähteä töihin ulkomaille?

Kiinnostus kansainväliseen politiikkaan sekä tietynlainen uteliaisuus olivat päällimmäisinä syinä. Politiikka alkoi kiinnostaa minua jo nuorena, ja teini-ikäisenä päätin, että minusta tulee joko diplomaatti tai poliitikko. Valtiotieteen opinnot Åbo Akademissa olivat luonnollinen jatke haaveilleni.

Parikymppisenä olin aika seikkailunhaluinen ja matkustelin paljon myös yksin. Matkarahat tienasin tarjoilijana Ruotsin laivoilla. Opiskeluaikanani  tein useita pitkiä matkoja, kuten kaksi interrailia Välimeren maihin sekä junamatkan Siperian halki Kiinaan, jonne saavuttuani reppumatkailin usean kuukauden ajan Kiinassa, Thaimaassa ja Malesiassa. Tuohon aikaan, 80- ja 90-lukujen vaihteessa, ei vielä ollut kännyköitä, joten yksin reissaaja oli todella eristyksissä kotimaastaan. Huomasin, että pärjään ulkomailla aika hyvin yksinkin, joten ulkomaille töihin lähteminen ei ollut siinä mielessä pelottavaa.

3. Miten pääsit töihin ulkomaille?

Valmistuin valtiotieteiden maisteriksi vuonna 1993 ja onnistuin pääsemään harjoittelijaksi Euroopan yhteisön komissioon Brysseliin. Puolen vuoden harjoittelujakson jälkeen jäin töihin Brysseliin vielä kahdeksi vuodeksi. Työskentelin ensin brittiläisen eurokansanedustajan avustajana, Suomihan ei tuolloin ollut vielä EU:n jäsen. Tämän jälkeen toimitin Eurooppa-politiikkaa koskevia julkaisuja amerikkalaisessa kauppakamarissa, joka teki EY:lle lobbausta. Olin myös vähän aikaa konsulttina hollantilaisessa yrityksessä. Sitten palasin vielä Euroopan unionin komissioon hallintoavustajaksi. Brysselin aikani perehdytti Euroopan poliittisiin kysymyksiin  ja antoi hyvän pohjan tulevaisuudelleni.

Nina Suominen

4. Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimpia kokemuksiasi?

Ensimmäinen kenttätyöpaikkani Latvia on jäänyt vahvasti mieleeni. Olin töissä YK:lla Latvian Riikassa vuosina 1995–1997. Latvia oli tuohon aikaan täysin erilainen kuin tänä päivänä: katuvaloja oli vain vähän, talojen lämmitykset toimivat huonosti ja ruokakaupat olivat neuvostohenkisiä.

Merkittävin tapaamani henkilö on ehkäollut Palestiinan edesmennyt presidentti Jasser Arafat, jonka tapasin vuonna 2004 työskennellessäni Elisabeth Rehnin neuvonantajana.  Arafat oli jo heikossa kunnossa ja menehtyi vain muutama viikko tapaamisemme jälkeen. Mieleen on jäänyt myös Azerbaidzanin presidentti, vanha neuvostoajan politrukki Aliev. Aina Azerbaidzanissa käydessäni seurueemme vietiin paikallisen torin pikkukojuun, jossa meille tarjottiin ostettavaksi vanhasta jääkaapista tuoretta kaviaaria litran lasipurkeisssa. Etyj:ssä työskennellessäni tapasin myös silloisen YK:n pääsihteerin Kofi Annanin sekä  monia Etyj-alueen presidenttejä ja ministereitä.

5. Onko sinulle sattunut ulkomailla mitään vaaratilanteita?

Varsinaisia vaaratilanteita ei ole sattunut, mutta muutamia hurjia kokemuksia kylläkin. Ruandassa ensimmäistä kertaa käydessäni yövyin italialaisen lehtikuvaajaan aidatussa ja vartioidussa talossa. Nukkuessamme taloon murtauduttiin ja olohuoneesta ryöstettiin televisio ja videot. Myöhemmin ilmeni, että talon vartija oli ollut juonessa mukana. Meille ei onneksi käynyt kuinkaan, vaikka tällaiset ryöstöt saattavat olla hengenvaarallisia.

Tshetsheniassa evakkojen tilannetta arvioidessani asuin paikallisen tshetsheenikuvernöörin kotona Vladikavkazissa. Yöllä bandannahuivipäiset venäläissotilaat kulkivat ikkunan alla, enkä oikein tiennyt, tunsinko oloni turvalliseksi vai en. Aika nopeasti turvallisuustilanne Tshetsheniassa alkoi heiketä. Noin vuosi vierailuni jälkeen Groznyin uusi hallintorakennus, jossa olin käynyt, räjäytettiin kahdella rekka-autolla.Meitä isännöinyt kuvernööri surmattiin väijytyksessä tiellä.

Burundi

6. Miten työskentely ulkomailla eroaa työskentelystä Suomessa?

Omalla ulkomaanurallani olen päässyt tekemään töitä demokratia- ja ihmisoikeuskysymysten kanssa käytännön tasolla enkä pelkästään paperilla, mikä on palkitsevaa. Toisaalta, jos työhön liittyy paljon matkustamista, voi arki olla haastavaa, kun olosuhteet vaihtuvat jatkuvasti.

Toisinaan olen asunut loisteliaissa paikoissa, toisinaan erittäin vaatimattomissa. Esimerkiksi Burundissa ollessani yövyin muutamia öitä syvällä maaseudulla.  Yöpymispaikassa sai aamiaista ja ruokaa vain, jos maksoi etukäteen,  jotta omistaja saattoi mennä torille ja hankkia ruokatarvikkeet. Heillä ei ollut mahdollisuutta hankkia ruokatarvikkeita varastoon.Illalla saimme syödä viereisen epämääräisen kuppilan takahuoneessa. Etuhuoneessa paikalliset pojat avasivat olutpulloja pistoolin perällä.

7. Mitä olet saanut työskentelystä ulkomailla?

Opin paljon kansainvälisten järjestöjen, kuten EU:n, Etyj:n ja YK:n, toiminnasta sekä demokratia- ja ihmisoikeuskysymyksistä ruohonjuuritasolla. Ulkomaan työkokemus on mielestäni ollut minulle tärkeää sekä uran että oman henkisen kasvuni kannalta. Se on myös antanut minulle kansainvälistä perspektiiviä kotimaan kysymyksiin. Englannin kielellä työskentely on tullut luonnolliseksi, olen oppinut kansainvälistä smalltalkia ja luonut kansainvälisiä verkostoja.  Olen myös saanut monia hyviä ystäviä ja mielenkiintoisia kokemuksia.

8. Miksi halusit palata takaisin Suomeen?

Olin töissä ulkomailla yhtäjaksoisesti kymmenen vuotta, ja töihini liittyi jatkuvaa eri maissa matkustamista. Kiertolaisen elämä on kaiken hyvän ja hauskan lisäksi myös raskasta. Kun viimeisin pestini maailmalla päättyi, päätin palata takaisin Suomeen. Halusin päästä hyödyntämään kansainvälistä osaamistani Suomen politiikassa. Nyt olen kotikuntani Helsingin kaupunginvaltuutettu ja Kehityspoliittisen toimikunnan puheenjohtaja. Jatkossa toivon pääseväni hyödyntämään kansainvälistä osaamistani Suomen hyväksi eurokansanedustajana.

Nina Suomalainen

9. Millaista oli palata Suomeen?

Kotimaahan palaaminen ei ollut aivan helppoa, koska olin suorittanut opintoni ruotsiksi ja sen jälkeen työskennellyt englanniksi.  Minulla ei myöskään ollut Suomessa valmiita verkostoja. Suomessa ollaan myös vähemmän sosiaalisia, ja tuntui oudolta mennä töiden jälkeen suoraan kotiin. Kului noin vuosi, ennen kuin aloin oikeasti nauttia elämästäni Suomessa. Nyt nautin todella paljon mökkeilystä ja luonnossa liikkumisesta novascotiannoutajani Tuulin kanssa.

10. Mitä kannattaa tehdä, jos työ ulkomailla kiinnostaa?

Aluksi kannattaa pyrkiä hakemaan työkokemusta harjoittelun tai vapaaehtoistyön kautta. Palkka on pieni, mutta kokemus hyödyllinen. Kun pääsee sisälle järjestöihin, on helpompi saada myös niitä niin sanottuja oikeita töitä. Erityisesti EU-maissa harjoittelu ja työnteko on helppoa, silläEU:n ansiosta pääsemme vapaasti liikkumaan ja tekemään töitä EU:n jäsenmaissa.

Harjoittelu- ja työpaikkojen etsiminen kannattaa aloittaa omasta oppilaitoksesta ja Ulkoministeriöstä. Töitä löytyy myös Cimon maailmalle.net- ja työvoimatoimistojen mol.fi-sivustoilta sekä nuoremmille hakijoille esimerkiksi Allianssista. Kansainväliset järjestöt, kuten YK ja EU, ottavat myös harjoittelijoita. Vapaaehtoiseksi voi lähteä muun muassa Kepan ja opiskelijajärjestöjen kautta. Myös vaihto-oppilas- tai Au Pair -vuosi sekä opiskelijavaihto ovat hyviä ulkomaankokemuksia.

Lisätietoja Nina Suomalaisesta:

Nina Suomalaisen kotisivut

Lisätietoja vapaaehtoistyöstä, harjoittelusta ja työskentelystä ulkomailla:

Ulkoministeriö
global.finland.fi
formin.fi

YK:n työpaikat
jobs.un.org

Euroopan parlamentin harjoittelupaikat
europarl.fi

Allianssi
alli.fi

Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO
cimo.fi
maailmalle.net

Kehitysyhteistyön palvelukeskus KEPA
kepa.fi

Kansainvälinen vapaaehtoistyö KVT
kvtfinland.org/

Työhallinnon avoimet paikat
 
mol.fi

Teksti ja kuvat: Mirkka Lehtismäki

X