Kipulääkettä gradun synnytykseen

Gradut ovat hiipineet kahvipöytiimme kuin salaa. Yliopiston kuppilassa oli vuosia niin mukavaa ja rauhallista, ja NAPS – nyt melkein kaikki opiskelukaverit ovat Sen kimpussa.

”En ole koskaan aiemmin pelännyt tulipaloa, mutta nyt ajattelen sitä usein – mitä jos kovalevy ja kaikki disketit tuhoutuisivat? Tietokoneellani ei ole koskaan ennen ole ollut mitään näin arvokasta!” Hämärästi aavistan, miltä lasta toivovasta tuntuu kuunnella ystävättärien synnytystarinoita. Minäkin haluan päästä graduntekoon, vaikka vähän pelottaa!

Suomen yliopistoissa oli 1998 kirjoilla 7000 opiskelijaa, jotka olivat aloittaneet opiskelunsa 1980-luvulla ja suorittaneet kaikki muut opinnot, mutta gradu oli tekemättä. Ei kovin lohdullinen tieto opinnäytetyötään aloittavalle. Eikä niille, joiden gradu tuntuu polkevan paikallaan.

Merja Kinnusen ja Olli Löytyn toimittama Iso Gee – Gradua ei jätetä! lievittää gradupelkoa.

Gradukuumeisille ja -kammoisille on koottu lukuisia rohkaisupaketteja, joista tuoreimmat lienevät Merja Kinnusen ja Olli Löytyn toimittama Iso Gee – Gradua ei jätetä! sekä Juha T. Hakalan Graduopas: melkein maisterin niksikirja.

Käytännön niksejä työelämään ajautuneille

Kuten nimestäkin voi päätellä, Hakalan opus tarjoaa varsin käytännönläheisiä ohjeita opinnäytetyötään aloittaville. Kirja on oikea verbaalinen rautalankamalli. ”Jos et vieläkään ymmärrä, soita minulle”, Hakala kirjoittaa oppaan alkupuheessa.

Hakala on ammentanut Graduoppaaseensa kokemuksistaan Maisterihautomossa Jyväskylän yliopistossa. Hautomon tarkoitus on auttaa juuri niitä, joiden gradut ovat jääneet syystä tai toisesta syntymättä. ”Hautomon asiakkaat ovat enimmäkseen työelämässä mukana olevia tai siellä olleita naisia”, Hakala kertoo. ”Opintojen jossain vaiheessa on siirrytty tekemään enemmän tai vähemmän säännöllistä työtä, perustettu perhe ja ajateltu toiveikkaasti, että tehdäänpä kaiken tämän keskellä gradu valmiiksi. Mutta elämä on ottanut osansa ja toiveikkaalla oraalla ollut opinnäyte on hyytynyt johonkin hellan ja jääkaapin välimaastoon.”

Opas rohkaisee työelämään ajautuneita ottamaan vaikka kuukauden graduvapaan – kerrankin olisi aikaa omalle projektille!

Ikään kuin Hakalan käytännön niksien vastapainoksi Löytyn ja Kinnusen Iso Gee lähestyy aihetta filosofisemmin – kirjassa on 15:n eri kirjoittajan tekstejä, joista voi hakea lohtua, kun tuska iskee kesken puurtamisen. Selviytymistarinoita voi lukea vaikka iltaisin ennen nukahtamista ja nähdä unta oman gradun valmistumisesta. Hereillä ollessa kannattaa käyttää hyväkseen oppaan kirjallisuusluetteloita, joista saa hyviä vinkkejä esimerkiksi metodioppaiden etsintään.

Huumori helpottaa gradutuskassa

Tuskan kourissa on lohdullista muistaa, että aika moni on pärjännyt elämässä ilman graduakin. Iso Gee -opuksessa graduton freelance-toimittaja-muusikko Pasi Heikura lähestyy aihetta huumorin avulla. Hän kirjaa 10 hyvää (ja ilmeisesti itse koeteltua) syytä siirtää graduntekoa tuonnemmaksi. Neljäs esimerkiksi kuuluu seuraavasti:

”Vain hullu alkaa tehdä pro gradu -tasoista tutkimusta sivutyönään. Ei siitä tule mitään. Kunnon tiedettä voi tehdä vain, kun olosuhteet ovat kunnossa. Pelkkä opintotuki ei mitenkään korvaa kirkasjärkisen ajattelun edellytyksiä. Ja voisitko tehdä riippumatonta tutkimusta, jos antaisit pankin lainata sinulle rahaa sitä varten?! Odota siis perintöä tai mene töihin säästämään rahaa graduntekoa varten. Jos teet gradusi huolella, siihen menee vuosi. Gradubudjetin minimiksi voi siis laskea pyöreät 150 000 markkaa. Jos laitat jokaisesta kuukausipalkastasi tuhat markkaa sivuun graduntekoa varten, voit aloittaa opinnäytteen työstämisen jo 12,5 vuoden kuluttua!”

Mitään takuuvarmoja lisää-vain-vesi-tyyppisiä ohjeita graduoppaat eivät voi antaa, eivätkä ne sitä edes yritä. Parhaimmillaan opas voi vain lievittää synnytystuskia. Tosin muutama vuosi sitten ilmestyi Kai Ekholmin graduopas, jossa kirjan mukana tulee disketillä valmis ”gradupohja”. Lisää vain gradu!

Sanna Koskinen / A4 Media Oy

Lisätietoa Maisterihautomosta