Työ ja raha

Turun yli 50-vuotiasta kenkäkauppaa pitävät siskokset ovat enää viisi päivää viikosta töissä – ”Puuduttavinta on istuminen”

Mikä saa sitkeät kauppiaat pysymään tiskin takana vaikeinakin aikoina?

Teksti:
Maria Mäkelä
Kuvat:
Suvi Elo

Siskokset Tiina Juhajoki (vas.) ja Kirsi Lehtonen sekä perustajat Pirkko ja Jyrki Lehtonen.

Mikä saa sitkeät kauppiaat pysymään tiskin takana vaikeinakin aikoina?

Tänään on hiljaista. Oikeastaan koko viikon liikkeen ovi on käynyt niin harvakseltaan, että yrittäjä Tiina Juhajokea, 52, turhauttaa.

– Kaikkein puuduttavinta on istuminen ja odottaminen. Aina tarttis tietysti pölyjä pyyhkiä, mutten viittis tehdä sitäkään.

Hyvä puoli on se, että sitten kun ovi viimein käy, yleensä syntyy myös kaupat. Yli 50 vuotta samalla paikalla Turun Yliopistonkadulla sijainneen Kenkä Lehtosen asiak­kaat tietävät, mitä haluavat ja ovat siitä valmiita maksamaan.

Keskimäärin parista kenkiä kassaan kilahtaa 100–150 euroa.

– Asiakkaillemme muoti ei ole ykkösasia, eikä raha. Kun sopivat kengät löytyvät, ne ostetaan. Parhaimmillaan siinä menee muutama minuutti, Tiina kertoo.

Silloin hän aina muistaa, miksi jaksaa istua ja odottaa.

– Asiakkaiden auttaminen on palkitsevaa. Se lämmittää sydäntä joka kerta.

Liikkeen asiakaskunta ei ole Tiinan yli 30 vuotta kestäneen uran aikana muuttunut. Asiakkaat ovat yli viisikymppisiä, enimmäkseen naisia, moni huonojalkainen.

Osa on käynyt liikkeessä vuosikymmeniä.

– Tämä on paitsi kenkäkauppa myös terapiatoimisto. Päivittelemme terveyshuolia, Marinin touhuja, Turun kaupungin päätöksiä… Moni taputtaa olkapäälle, että älkää vaan lopettako, tänne on niin kiva tulla. Ihan kuin kotiin tulisi.

”Olemme pärjänneet, koska olemme pitäneet linjamme.”

Lopettaminen ei ole käynyt liikkeen perustaneen Jyrki Lehtosen mielessä kertaakaan. Ei, vaikka Kenkä Lehtonen on viimeinen vuosikymmeniä palvellut yksityinen kenkäkauppa Turussa.

– Olemme pärjänneet, koska olemme pitäneet oman linjamme. Emme ole lähteneet mukaan muotihärveleihin.

Jyrkin linja tarkoittaa sitä, että myyjän tärkein tehtävä on löytää asiakkaalle kenkä, joka on tukeva, mukava ja käyttötarkoitukseen sopiva. Hänen mielestään nykyajan tossukulttuuri on vienyt kengältä sille kuuluvan arvon.

– Ennen joka tilanteeseen oli omat kenkänsä. Nykyään painellaan puku päällä ja tossut jalassa. Minusta sellainen ei vetele.

Yrittäjyys kulkee Lehtosilla veressä. Jyrkin isä perusti Lehtosen Kenkä -nimisen suutarinliikkeen Hämeenkadulle vuonna 1963. Nuorelle Jyrkille ei koulunkäynti maistunut, mutta yrittäjyys isän jalanjäljissä tuntui luontevalta. Hän perusti Kenkä Lehtosen vaimonsa kanssa parikymppisenä. Viime viikolla yritys vietti 52-vuotispäiviään.

”Lapset ovat nähneet, mitä yrittäjän arki on”

Lihavat vuodet olivat 1980-luvulla, jolloin liikkeitä oli kolme. 1990-luvun laman jälkeen Jyrki sulki niistä kaksi ja keskittyi pyörittämään yhtä oman perheen voimin.

Apuna olivat Pirkko-vaimo sekä tyttäret Tiina ja Kirsi Lehtonen, jotka vastaavat nykyään liikkeen toiminnasta.

Kunnon kenkä sen olla pitää. Vuosikymmenten kokemuksella Tiina Juhajoki näkee asiakkaan kengänkoon yhdellä vilkaisulla.
Kunnon kenkä sen olla pitää. Vuosikymmenten kokemuksella Tiina Juhajoki näkee asiakkaan kengänkoon yhdellä vilkaisulla.

Viime vuodet ovat kurittaneet kivijalkakauppaa tavalla, jota Tiina ei yli 30-vuotisen kauppiasuransa ajalta muista. Yhteen syssyyn iskivät koronapandemia ja Turun kauppatorin jättiremontti, joka laittoi uusiksi myös keskustan katujen liikennejärjestelyt.

Tiinan arvion mukaan ohikulkijoiden määrä on pudonnut kolmivuotisen toriprojektin aikana noin 80 prosenttia.

– Meille täytyy osata tulla. Juuri kukaan ei pysähdy tässä sattumalta.

Verkkokauppaa yrityksellä ei ole eikä tule.

– En näe sitä lainkaan tärkeänä. Asiakkaamme eivät shoppaile netissä vaan tulevat meille palvelun perässä, Tiina uskoo.

Kovin pitkälle tulevaan Tiina ei katso. Hän on juuri käynyt Kirsin kanssa messuilla tilaamassa ensi kevään malliston, ja siinä on riittävästi tulevaisuuden suunnittelua.

– Elämme yhden kauden kerrallaan. Kaikki muuttuu kuitenkin koko ajan.

Se vaikuttaa varmalta, ettei liike siirry enää seuraavalle sukupolvelle.

– Lapseni ovat nähneet, mitä yrittäjän arki on, ja arvostavat ihan liikaa vapaa-aikaansa ryhtyäkseen tähän, Tiina nauraa.

Vaikka päävastuu on tyttärillä, kokonaan Jyrki ja Pirkko eivät malta pysyä poissa kaupalta. He käyvät siellä vähintään kerran viikossa, usein lauantaisin. Jyrki maksaa myös liikkeen laskut.

– Maailma tuntuisi synkältä, jos en voisi käydä kaupalla. Kun tapaan tuttavia siellä, pysyn ajassa kiinni. Se on kuin terapiaa.

Aikoinaan Jyrki hieroi kenkäkauppoja puku päällä ja solmio kaulassa.

– Myönnetään, että nykyään­ omakin tyyli on rennompi. Mutta tossuja en käytä!

X