Lopeta turha huolehtiminen

Oletko sinäkin ammattihuolehtija, jonka haaviin tarttuvat niin omat kuin toisten murheet? Kuorman alle ei tarvitse nääntyä, sillä voit opetella tervettä suhtautumista huoliin.

Normaali huolehtiminen on osa vastuullista elämää. On selvää, että lapsista, töistä, kodin kunnostuksesta ja auton huollosta kannetaan vastuuta. Hyvään elämään kuuluu paljon tarpeellista huolehtimista, jota voisi kutsua myös vastuullisuudeksi ja välittämiseksi.

Mutta missä menee terveen ja sairaan huolehtimisen raja? Milloin huolestuneisuus muuttuu itseä ja muita kalvavaksi kontrolloinniksi ja ahdistavaksi murehtimisen tilaksi, jonka psykiatrinen diagnoosi on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.

– Huolestuneisuus on liiallista, jos ihmisellä on vaikeus hallita ahdistuneisuutta, ja se aiheuttaa merkittävää haittaa arjessa, ihmissuhteissa ja työssä. Häiriötasoisesta ahdistuksesta puhutaan, kun se on toistuvaa ja jatkunut vähintään kuusi kuukautta. Toisaalta raja terveen ja sairaan huolehtimisen välillä on kuin veteen piirretty viiva, koska kyseessä on myös ihmisen subjektiivinen kokemus, toteaa dosentti, psykiatrian erikoislääkäri Ulla Lepola.

Yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön liittyy aina somaattisia oireita, kuten lihasjännitystä, sydän- ja vatsaoireita, univaikeuksia, väsymystä, ärtyneisyyttä, keskittymisvaikeutta ja levottomuutta.

Huoliharavalla riittää murheita

Sanotaan, että huolten summa on vakio. Ainakin näin on ylihuolehtijan elämässä. Hän huolehtii omista ja toisten todellisista ja mahdollisista tulevaisuuteen liittyvistä uhkista tai märehtii menneitä tapahtumia. Kun aurinko paistaa rahakukkaroon, suurhuolehtija kääntää haukan katseensa muille elämänalueille.

– Huolestuneella on taipumus ottaa koko maailman murheet kantaakseen. Hän toimii kuin huoliharava. Hän saattaa murehtia jopa olemattomia asioita, kuten ympäristön epäystävällisiä vihjeitä, joiden hän kuvittelee johtuvan itsestään.

Huolestuneen elämässä tyypillisimpiä huolikohteita ovat raha-asiat, terveys, lasten ja lastenlasten pärjääminen, vanhenevien vanhempien selviäminen, ystävien tai naapureiden pulmat ja jopa globaalit katastrofit. Viimeisin on Haitin tilanne, joka huolestuttaa ketä tahansa, mutta saattaa nostaa murehtijan huolikäyrän kohti taivasta.

– Huolten kohteet ovat muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Sodankäyneellä sukupolvella riitti huolta maan jälleenrakentamisessa ja taloudellisessa selviämisessä. Silloin lasten kasvatukseen ja tekemisiin ei ehditty kiinnittää suurta huomiota, eikä niistä kannettu paljon huoltakaan, Lepola muistelee lapsuuttaan 1950-luvulla.

Varsinkin lapsiin kohdistuva huolten määrä on lisääntynyt. Puheet internetin vaaroista, koulukiusaamisen yleisyydestä ja paljastuneet pedofiliatapaukset ovat tuoneet pintaan uusia uhkakuvia, jotka nostavat suojelun tarvetta.

Äidiltä tyttärelle

Ahdistuneisuus on tavallinen vaiva. Noin neljännes väestöstä saa jonkin ahdistuneisuushäiriön elämänsä aikana. Häiriö puhkeaa yleensä nuorella aikuisiällä, mutta ahdistumistaipumuksen juuret ovat jo lapsuudessa ja biologisissa tekijöissä.

-Taustalla on geneettistä alttiutta, mutta myös monenlaiset elämäntapahtumat voivat altistaa ahdistuneisuudelle. Merkitystä on esimerkiksi puutteellisella huolenpidolla, hylkäämiskokemuksilla, vanhempien päihdeongelmilla ja avioerolla. Ahdistuneet kärsivät usein huonosta itsetunnosta, perusturvallisuuden puutteesta, eroahdistuksesta ja riippuvuusongelmista.

Naiset ovat miehiä taipuvaisempia ahdistumaan. Se voi johtua perimästä, joka vaikuttaa aivojen välittäjäaineiden toiminnan häiriintymiseen. Myös ylihuolehtiva käyttäytymismalli voi siirtyä sukupolvelta toiselle. Moni nainen sanookin, että äiti oli samanlainen huolehtija.

– Usein päävastuu lapsista ja muista läheisistä jää naisen harteille. Raskaimmassa huolehtimisvastuussa ovat 50−60-vuotiaat naiset, jotka kantavat huolta sekä teini-ikäisistä tai aikuistuvista lapsistaan että ikääntyvistä vanhemmistaan ja lisäksi vielä oman kehon muutoksista. Samaan aikaan voivat syntyä lisäksi ensimmäiset lapsenlapset, joiden kasvusta aletaan ottaa paineita.

Kohti huolettomuutta

Liiallinen huolestuneisuus on mahdollista saada kuriin, mutta taipumus ylihuolehtimiseen on elinikäistä.

– Se on kuin allergia, joka pysyy hyvällä hoidolla oireettomana, mutta antaa aika ajoin merkkejä itsestään, Lepola vertaa.

Ahdistuneisuushäiriön ennuste on kuitenkin hyvä. Pitkittyneet oireet tosin paranevat harvoin ilman hoitoa, joten Lepola patistaakin huolista uupunutta puhumaan ammattilaiselle tai ainakin avautumaan jollekin läheiselle ystävälle.

– Tosin kukaan ystävä ei jaksa loputtomasti olla jätesäiliönä, joten arkea haittaavassa häiriössä on parempi ottaa yhteys lääkäriin.

Ahdistuneisuuden hoidossa käytetään ensisijaisesti serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavia masennuslääkkeitä ja kognitiivista psykoterapiaa, jolla pyritään muuttamaan vääristyneitä ja mustavalkoisia uskomuksia realistisempaan suuntaan. Ihminen voi oppia tunnistamaan liioitellut huoliajatuksensa ja elämään huolettomampaa elämää.

– Häiriöstä kärsivä voi hakeutua lääkärin lähetteellä myös Kelan kustantamalle kuntoutumiskurssille. Se on hyvä vaihtoehto psykoterapialle. Yksi apukeino ovat erilaiset työkirjat, joiden harjoitukset auttavat eroon ylihuolehtimisesta, Ulla Lepola neuvoo.

Mistä sinä huolehdit?

1. Ylihuolehtija: häärää toisten kimpussa, ei luota muiden osaamiseen, ylisuojelee, katsoo aina perään, ajattelee tarkoittavansa hyvää, mutta herättääkin ärsyyntymistä toisissa.

2. Murehtija ja märehtijä: haluaa säästää muut ikävyyksiltä, murehtii toisten kuullen ja puolesta, vatvoo ongelmia ja näkee niitä kaikessa, ei usko omiin eikä toisten onnistumisiin.

3. Varmistelija ja jossittelija: yrittää varautua kaikkeen, laatii turva- ja pakoreittejä, varmistaa ettei kukaan jäisi pulaan, pyörittelee mielessään menneisyyden ja tulevaisuuden ratkaisuja, on epävarma ja kokee syyllisyyttä päätöksistään.

4. Kyttääjä: ei salli itselleen eikä muille laiminlyöntejä, kyttää onko jossain jotain huomautettavaa, haluaa pitää kaikki langat käsissään ja hallita elämää.

5. Hössöttäjä ja hermoilija: hätäilee, ei siedä toimettomuutta, haluaa saada vauhtia muihinkin, usein kireä ja pahantuulinen marttyyri, peloissaan tai huolissaan, että asiat eivät ole järjestyksessä, vaatii kaiken onnistumista, jännittää epäonnistumista.

6. Taakankantaja: nappaa toisten huolet harteilleen, huomaa tekemättömät työt ja vaaranpaikat, hoitaa toistenkin asioita, kontrolloi ja vahtii.

Lähde: Anna-Liisa Valtavaara: Huolena huolehtiminen. Kirjapaja 2009.

Teksti: Ritva-Liisa Sannemann