Juomat

Viinimatkalla Latviassa: Latvialaiset viinitillalliset panostavat kuohuviineihin

Teksti: Anna.fi

Mārtinš Barkānsia väsyttää ja yskittää. Mies on juuri palannut messuilta Frankfurtista, josta on tuonut mukanaan kultamitalin lisäksi sinnikkään nuhan. Juuri hankittujen uusien tilojenkin remontti vie aikaa ja energiaa. Mutta puhe vain jatkuu. Mārtinš on niin innoissaan aiheestaan: latvialaisesta viinistä.

– Kerran kun hän vauhtiin pääsee, ei siitä loppua tule, nauraa vaimokin. Vaimoa on osaltaan myös kiittäminen Barkānsien Abavas – viinitilan synnystä.

Idea viinitilaan syntyi heidän häämatkallaan Toscanassa. Tila, niinkuin kaikki muutkin viinitilat Latviassa, perustettiin vuoden 2010 alkoholinvalmistusta ja -myymistä säätelevän lakimuutoksen jälkeen. Ensimmäiset köynnökset istutettiin samana vuonna ja ensimmäinen, vielä vähäiseksi jäänyt sato korjattiin vuonna 2014. Lyhyt kasvukausi ja vähäiseksi jäävä auringonvalo viininviljelyn kohdalla tarkoittavat sitä, etteivät rypäleet kypsy tarpeeksi sokeripitoisiksi, minkä seurauksena niistä valmistetun viinin alkoholipitoisuus jää luontaisesti alhaisemmaksi.

Muista viinitiloista Abavas poikkeaa juuri tuossa: heillä ei ole aikomustakaan tyytyä pelkkään hedelmä- ja marjaviiniin, vaan haaveena on tuottaa ihan oikeasti laadukasta, latvialaista rypälekuohuviiniä. Ei mikään helppo urakka ilmastossa, jossa vitis vinifera, käytännössä ainoa maailmassa viininvalmistukseen käytetty viiniköynnös, ei kasva.

Latviassa on tosin kehitetty kylmään ilmanalaan soveltuva hybridirypäle Zilga, mutta sen edellytyksistä viininteossa Mārtinš on kaikkea muuta kuin vakuuttunut. ”Eläintarhakseen” kutsumallaan viljelmällä hän on muun muassa pohjoisessa ilmastossa pärjäävän Solaris-rypäleen lisäksi uhkarohkeasti yrittänyt kasvattaa myös tunnetusti temperamentikasta Pinot Noiria.

– Taisi sitä satoa pari kiloa tulla, hän hymähtää.

Jotain uhkarohkeaa ja hullua näissä latvialaisissa viinintekijöissä on. Vailla muodollista koulutusta he ovat tehneet hyppäyksen täysin uuteen uraan – ja elämään.

Toinen hyvin mielenkiintoinen yrittäjä on koivuihin intohimoisen suhteen omaava Linards Liberts, jonka tausta on  saunavastabisneksessä. Vuoden 2010 lakimuutos sai myös hänet vaihtamaan elämänsä suuntaa ja siitä lähtien hän on keskittynyt koivunmahlan, Latviassa huippusuositun juoman jalostamiseen. Linardsin Libertu-viinitilan käyttämä koivunmahla kerätään muutamaan viikkoon jäävän sesongin aikana omista koivuista – viime vuonna saalis oli 37 000 litraa.

Osa menee luonnonkosmetiikan raaka-aineeksi, mutta suurin osa mahlasta käytetään fermentoituun koivunmahlajuomaan. Juomalla on kovasti kysyntää Aasiassa, jossa koivunmahla ja sen terveysvaikutukset ovat tunnettuja. Tämä, ja eräs juomaan tosissaan hurahtanut taiwanilainen ovat osoittautuneet tilan pelastukseksi ja mahdollistaneet tuotekehityksen seuraavan vaiheen: koivunmahlakuohuviinin.

Ensimmäisenä vuonna kuohuviinin tuotanto jäi 100 pulloon, viime vuonna se oli jo 5000 pulloa.

– Joka kerta se maistuu vähän erilaiselta, Linards virnistää. Kokemuksena se on jännä. Hapokkuus on kohdillaan eikä hiivaisuutta ole. Maku on liki kliinisessä puhtaudessaan melko ohut eivätkä kuplat ole kovinkaan energisiä.  Hän on kehittänyt myös kylmäpuristetuista karpaloista värinsä saavan rosé – version.

– Saa nähdä, mitä siitä tulee.

Erikoisen Linardsin kotipihan toisella puolen sijaitsevassa maakellaritehtaasta tekee se, että hän on yksi kolmesta Latviassa kuohuviiniä tekevästä viiniyrittäjästä, jotka käyttävät valmistukseen perinteistä shampanjamenetelmää, johon Abavasillakin on tulevaisuudessa tarkoitus siirtyä. Viinin pullokäymisprosessia hellitään muun muassa soittamalla niille klassista musiikkia.

Ei se helpoin tai halvin tapa ole missään nimessä, kuten menetelmää myös käyttävän Zilver-viinitilan vasta 28-vuotias Jānis Zilvers on kantapään kautta oppinut. 2000-luvun puolivälin taloudellisessa romahduksessa työttömäksi joutuminen pakotti hänet monen muun latvialaisen lailla etsimään keinoja työllistää itsensä yrittäjänä. Jo sukupolvien ajan perheessä ollut hedelmätila sai hänet hakeutumaan viininvalmistukseen.

Painopiste on Zilverillä hedelmä- ja marjaviineissä, jotka ovat latvialaiseen makuun sopivia eli makeita. Jānis on kuitenkin rohkeasti tehnyt kokeiluja ja nyt käymässä on kolmas erä ruusun terälehdistä valmistettua kuohuviiniä.

Ensimmäisen erän pilasi korkkivika, toisen erän kohdalla toinen käyminen ei lähtenytkään käyntiin. Ainakin aromikkuus on kolmannessa erässä kohdillaan, mutta vain aika näyttää.

Jānis on muutenkin etsinyt vaihtoehtoja perinteisille tuotteille, ja ranskalaisissa tammitynnyreissä on  kypsymässä Calvados-tyyppistä omenabrandyä. Vielä siinä menee isännän mukaan ainakin vuosi ellei kaksikin, mutta jo tämänhetkisen perusteella ovat odotukset oikeutetusti korkealla.

Vahva alkoholi onkin tällä hetkellä jotain, mikä kaikilla kolmella on hallussa. Abavasin toistaiseksi ainut rypäletuote heidän 17 tuotteen valikoimassaan on grappamainen rypäleviina, joka yllättää pehmeydellään. Myös Libertulla kuohuviiniksi kelpaamaton raaka-aine kierrätetään grapan tyyppiseksi viinaksi, joka pieksee monen aidonkin grapan.

Ongelmallisena koetaan myös paikalliset markkinat. Toisin kuin Suomessa, jossa kuohuviini on yksi myyntiään jatkuvasti kasvattavia segmenttejä – ja jossa mieltymykset kehittyvät koko ajan kuivempaan suuntaan – on Latviassa kuluttajien maku hyvin erilainen. Kuohuviiniä kyllä ostetaan, mutta kaikista parhaiten kaupaksi menee Liettuasta tuotu makea ja halpa versio.

Abavas on saavuttanut mainetta raparperistä tehdyllä kuohuviinillään, jonka rakenne ja hapokkuus on juuri kohdillaan. Sen lisäksi kansainvälistäkin tunnustusta on kerännyt myös heidän omenasiiderinsä, joka sen kultamitalin Frankfurtissa voittikin. Mutta senkin eteen on työtä tehtävänä: myös siiderin suhteen paikallinen maku suosii makeita ja esanssisia ruotsalaisversioita.

Zilverin Jānis vaikuttaa tyytyväiseltä nykytilanteeseen, mutta niin Abavasin kuin Libertun kohdalla viennin käynnistäminen olisi hyvinkin looginen vaihtoehto. Kyseessä on kuitenkin vakavissaan rakennettu bisnes.

– Ei tätä harrastuksena tehdä – tässä on perheen elanto kyseessä, toteavat molemmat. Venäjän markkinoilla olisi kiinnostusta Libertun koivunmahlatuotteisiin, mutta niille markkinoille pääseminen edellyttäisi paikallisen agentin hankkimista, mikä puolestaan vaatisi kymmenientuhansien eurojen investointia. Siihen ei perheyrityksellä ainakaan tällä hetkellä ole resursseja.

Alussahan kaikkien viinitilojen ura vielä toki on. Englannin kuohuviiniteollisuuden viime vuosikymmeninä kokema nousu on esikuvana heille kaikille. Libertun Linards on jopa käynyt hakemassa Englannista oppia. Abavasin Mārtinš myöntää haikeana, ettei hänen unelmansa latvialaisesta rypälekuohuviinistä tule välttämättä hänen elinaikanaan toteutumaan.

-Sanotaan, että kolme sukupolvea siinä viinin kehittämisessä menee, hymyilee puolestaan Linards.

-Ehkä se minun lapsenlapsieni myötä on jo kohdallaan.

Teksti ja kuvat: Erja Säkkinen

X