Kotilääkäri pyöräilee lähiruuan puolesta

Ravitsemustoimittajamme Soili Soisalo pyöräilee lähiruokaviestin viejien mukana halki Suomen. Viesti starttasi Nurmeksesta ja perjantaina presidentti Tarja Halonen saa Helsingissä tuliaisiksi pettuleipää.

Sunnuntai-ilta 21.8. klo 23.30

lähiruokaviestiPyöräilijät kokoontuivat Valtimoon Majatalo Puukarin Pysäkille. Meitä  oli  30 lähiruoasta innostunutta pyöräilijää, toimittajia, kotitalousopettajia, keittiömestareita ja MTK:n väkeä. Aluksi meitä helliittiin savusaunalla ja karjalaislla herkuilla. Savusauna lämpeni riihessä joen rannalla. Pitopöydässä notkui ohrapiirakoita, sienisalaattia, salaattia, muikkupataa, juureksia, lihapataa, emännän leipomaa ruisleipää ja mustikkakukkoa. Puukarin Pysäkin emäntä Anita Ovaskainen haluaa vaalia karjalaista ruokaperinnettä. Tilan vieraille tarjotaan luomuruokaa ja heillä on kesällä mahdollisuus marja- ja sieniretkiin. Me saimme opetusta leivän  leipomisesta Anita-emännältä ihan kädestä pitäen. Talon erikoisuus on  pettuleipä. Yhden pakkaamme mukaamme ja viemme tuliaisiksi perjantaina viestin suojelijalle Tarja Haloselle Helsinkiin.

Huomenna lähdetään matkaan Nurmeksen torilta viemään eteenpäin lähiruoan ilosanomaa paikallisten pyöräilijöiden kanssa. Mukana polkevat maakuntajohtaja Pentti Hyttinen, kaupunginjohtaja Pertti Vainionpää, kansanedustaja Eero Reijonen, MEP Riikka Manner sekä ruokapalvelupäälliköitä kunnista ja sairaaloista. Päivän aikana polkee Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon alueella 70 viestinviejää.

Maanantai 22.8.2011

pettuleipäPohjois-Karjala valittiin Lähiruokaviestin aloituspaikaksi, koska se on hyvä esimerkki muulle Suomelle paikallisen ruuan hyödyntämisestä. On huomattu, että lähiruuan käyttö kouluissa ja muissa kunnan laitoksissa lisää alueen työllisyyttä ja hyvinvointia (mikä tärkeää, myös henkistä hyvinvointia). Nurmeksen kaupunginjohtaja Pertti Vainionpää kertoi ylpeänä, että kunnassa pystytään tuottamaan itse melkein kaikkea ruokaa. Ruokapalvelupäällikkö Leena Tuupanen luetteli tuotteita, joissa ollaan omavaraisia, kuten leipä ja leivonnaiset, marjat, sienet ja juurekset. Ainoastaan paikallista järvikalaa on vaikea saada suurtalouksiin. Samaa valitteli Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin ruokahuoltopäällikkö Hannele Heikkinen-Ritala. Toivottavasti kunnassa herää lähiruokaviestin myötä halu ottaa myös paikalliset kalansaaliit hyötykäyttöön.

Päivän pyöräilyurakka kulki Nurmeksesta Rautavaaran kautta Nilsiään upeiden vaaramaisemien halki. Saimme nauttia auringosta ja lempeästä tuulesta sekä ihanista ruuista, joita paikalliset olivat varanneet pyöräilijöiden evääksi. Rautavaaran Ylä-Luostan kyläkaupalla nautimme vahvanmakuista ja herkullista hirvikeittoa sekä mustikkarahkaa lähimetsän mustikoista. Kunnannvaltuutettu Ilkka Roininen tarjoili virkistykseksemme kotitekoista viinimarjamehua ja nokipannukahvia. Roininen on innokas lähiruokaihminen, hän on saanut valtuustossa läpi aloitteen, joka lisää lähi- ja luomuruuan käyttöä julkisissa ruokapalveluissa.

Nilsiän kaupunki oli järjestänyt viestin kunniaksi lähiruokatorin, joka oli täynnä hyörinää pyöräilijöiden saapuessa etappiin.

vihanneksiaLähiruuan ilosanomaa levitti tänään noin 70 pyöräilijää, 30 kilometriä mukana polki myös Ylä-Luostan koulun kehdeksasluokkalaisia poikia, jotka toteisvat minut ”hitaaksi mummoksi”, kun eivät kapealla tiellä päässeet heti ohittamaan. Reippaimmat ajoivat 80 kilometriä, minä hyppäsin autoon 50 kilometrin kohdalla. Nilsiässä siirryimme kaikki autoihin ja ajoimme Kannonkoskelle Piispalan leirikeskukseen. Pienen haeskelun jälkeen kaikille löytyi petipaikka. Pitkän päivän päätteeksi meille maistuivat perinnesaunan makeat löylyt ja useimmat pulahtivat vielä uintilämpöiseen järveenkin.

Keskivikko 24.8.2011

Aamu valkeni sumuisena, mutta leutona. Seinäjoelta lähdettiin juhlavasti poliisisaattueessa. Ajoimme viljavien maisemien halki kohti Ilmajokea, Kurikkaa ja Kauhajokea. Sumu hälveni vähitellen ja paljasti tuleentuneet viljapellot, siisteissä riveissä seisovat heinäpaalit, huolellisesti hoidetut pihapiirit ja komeat eteläpohjalaistalot. (Yllättävä tieto tipahti muuten viljan tuleentumisesta. Suomalalainen vilja saa tuleentua itsekseen, mutta esimerkiksi Keski-Euroopassa vilja pakkotuleennutetaan rikkaruohomyrkyn avulla.)

Ilmajoen ammattioppilaitoksella tankkasimme ihanaa, jääkylmää tankkimaitoa. Kurikassa saimme kuulla, että 85 prosenttia koulujen ruuista on lähiruokaa (eli kotimaista). Etelä-Pohjanmaa on vahvaa maatalousaluetta, joten muu ei tulisi kyseeseen!

Matka Kauhajoelle jatkui aurinkoisessa ilmassa kevyesti tasamaata polkien, hyvinvoivaa maatalousmaisemaa ihaillen ja Kyrönjokea seuraillen. Minäkin jaksoin pyöräillä yli 70 kilometriä, kun puolimatkasta isokyröläinen maitotilan emäntä tupsahti pyörällään viereeni juttusille. Ajatuksia vaihtaessa aika kului rattoisasti. Uskoni suomalaisen maaseudun elinvoimaisuuteen vahvistui reippaan, nuoren, neljän lapsen äidin kanssa jutustellessa. Ruuantuotannon arvostuksesta ja jatkuvuudesta seudulla kertoi myös se, että paljon lapsia ja nuoria oli mukana päivän viestitapahtumissa.

Kauhajoella levähdimme Hämes-Havusen perinnetilan pihalla, ruokamessuista tutulla paikalla. Kauhajoki onkin edelläkävijä lähiruoka-asioissa.

Maakunta vaihtui toiseen vahvaan maatalousalueeseen, Satakuntaan. Pienen kunnan joustavuudesta saatiin kuulla Karvian lehdistötilaisuudessa. Siellä on jo pitkään osattu käyttääkin oman alueen juureksia, marjoja, maitoa ja leipää esimerkiksi kouluruokailussa ja kotitalousopetuksessa.

Etelä-Pohjanmaan maakuntajohtaja Asko Peltola kiteytti päivän annin mainiosti, että lähiruuan käyttö osoittaa vastuun kantamista omasta terveydestä, yhteisön hyvinvoinnista ja myös globaalisesti, se on ”ihmisen näköistä ruokaa”.

Vielä matkustimme autoilla Pirkanmaalle, Vesilahdelle. Illan jo pimennyttyä Ala-Orvolan maatilalla meitä odotti herkkupöytä: peuran palapaistia, Pyhäjärven kuhaa, uunijuureksia, salaattia, kuminakaalia, uunijuustoa, täytettyä kesäkurpitsaa sekä omenapiirakkaa. Ja tietenkin sauna järven rannnassa. Päivä oli pitkä, mutta tuloksekas.

lähiruokaviestiäTorstai 25.8.2011

Sää todella suosi tänä vuonna viestin viejiä. Aamulla saimme vetää hihattomat paidat ylle ja pyöräilyshortsit jalkaan. Polkaisimme vauhtiin Vesilahden Ylämäen koulun pihasta torvisoiton tahdissa. Edelleen suomalainen ruuantuotanto näkyi hyvin tiemme varrella, joka kulki Vesilahdelta, Viialan, Kylmäkosken ja Koijärven kautta Forssaan. Viljanpuinti oli käynnissä, leikkuupuimurit pöllyttivät viljapelloilla ja kullankeltainen sänki tuoksui.

Välipalaksi haukkasimme kotimaisia omenoita, marjamehuja ja -piirakoita sekä vastanostettuja porkkanoita Vinnikaisen tilalla, jossa toimii kyläläisten vilkas tuoretori. Urjalan kirkonkylän koululla meille tarjottiin luomulihasoppaa. Koulun väen meille esittämä musiikkiohjelma oli niin mukaansatempaavaa, että pyöräilijät innostuivat tanssimaankin.

Forssalaiset olivat loihtineet Lähiruuan kunniaksi mahtavan tapahtuman, joka keräsi väkeä torin täydeltä. Maataloustuottajat keittivät ja jakoivat lihakeittoa, juureksia, vihanneksia, hilloja, mehuja, leivonnaisia ja hunajaa myytiin ja maistiaisia tarjottiin. Martat tarjosivat huikopalaa pyöräilijöille, mm. pylsyä, perinteistä sormin syötävää, naudanlihaa ja sisäelimiä sisältävää lihamurua.

Viralliset viestinvaihdot sisälsivät tavan mukaan vetoomuksen kuntapäättäjille edistää lähi- ja luomuruuan sekä kausiruuan käyttöä. ”Tarjoa tuoretta” -huudot opetettiin matkan varrella tapaamillemme koululaisille ja torikansalle.

Forssasta lähdettiin autoilla Espoon Siikarantaan, jonne päästiin majoittumaan pikku kommelluksien jälkeen ennen auringonlaskua. Siikalammen vesi oli ihanan lämmintä, ainakin minulle maistui uinti 61 kilometrin pyöräilyn jälkeen (koko päivän matka oli reilu 80 km).

Tähän mennessä lähiruuan käytön edistämiseksi on tänä vuonna pyöräillyt jo yli 300 viestinviejää.

Päivän ajatuksen kiteytti Pirkanmaan maakuntajohtaja Esa Halme: läriruuan valitseminen tekee arjesta ylellistä.

Perjantai 26.8.2011

lähiruokaviestiEspoon Siikarannassa aamiaiselle saapui joukko reippaita ja hyväntuulisia pyöräilijöitä. Edessä oli viimeinen, helppo etappi, vain 25 kilometriä. Aurinko helli meitä edelleen, kun Omnia-ammattiopistolla hyppäsimme pyörän selkään mukanamme kaikki viimeiselle osuudelle liittyneet viestinviejät. Omniassa kävimme luovuttamassa Henricus-opetusravintolalle Portaat luomuun -diplomin. Ravintolassa käytetään pelkästään lähi- ja luomuruokaa ja kaikki valmistetaan raaka-aineista alusta alkaen itse. Diplomin sai myös Espoo Catering, joka toimii hienona esimerkkinä luomun käytöstä joukkoruokailussa.

Kauniaisissa Granhultsskolanin lapset hurrasivat ja lauloivat itsensä suoraan pyöräilijöiden sydämeen, joten pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa entistä iloisemmalla mielellä. Matkanteko tuntui pelkältä jarruttelulta, kun puikkelehdimme Tapiolan ja Lauttasaaren läpi kohti Narinkkatoria. Siellä järjestäydyimme kahden ratsupoliisin johdattamaan jonoon ja saavuimme komeasti Rautatientorin Herkkujen Suomi -tapahtumaan.

Vuorossa oli viestin vetoomuksen luovuttaminen maatalousministeri Jari Koskiselle ja oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonille. Viestin ”äiti” Immu Kärkkäinen luki vetoomuksemme, jossa velvotetaan ministereitä huolehtimaan, että hallitusohjelman lähi- ja luomuruokaohjelmat todella toteutetaan. Myös Helsingin kaupungin edustaja kirjoitti nimensä pitkään listaan, jonka olimme keränneet matkan varrella kuntien päättäjiltä ja viestiin osallistuneilta vaikuttajilta. He kaikki haluavat olla tukemassa luonnonmukaisen ja lähiruuan käytön lisäämistä julkisissa ruokapalveluissa. Viestiin osallistui viiden päivän aikana kaikkiaan noin 400 pyöräilijää, tuoreen ruuan ystäviä, tuottajia, valmistajia, ruokakulttuurin kehittäjiäjiä, kuntapäättäjiä ja toimittajia. Joukkueiden kapteenit pyöräilivät lähes 400 kilometriä, minun saldoni oli 270 km, johon olen oikein tyytyväinen.

Herkkujen Suomessa saimme maistaa vielä uusmaalaisia herkkuja ennen kuin oli hyvästien aika. Immu ja viestijoukkueiden kapteenit lähtivät kiikuttamaan terveisiämme presidentille ja me muut lähdimme (pyöräilemään) kotia kohti. Päällimmäiseksi jäi reissussa mukaan tarttunut ajatus, että jokainen syy olla käyttämättä lähiruokaa on tekosyy.

Teksti: Soili Soisalo
Kuvat: Terotemedia

Kommentointi

Hei! Oli mukava pyöräillä kanssasi hyvän asian puolesta! Uusia seikkailuja odotellaan…

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *