Kun unelmaloma ei menny ihan niin putkeen...

Viikko sitten palasin kotiin meidän perheen ensimmäiseltä rantalomalta. Tätä reissua kyllä odotettiin. Voi elämä! Kun päätös etelänmatkasta tehtiin, ja matka varattiin, alkoi piinaavan pitkä odottelu. Tämä oli meille jokaiselle ensimmäinen rantaloma, sekä lapsillemme ensimmäinen kerta lentokoneessa. Meillä oli suuria odotuksia ja haaveilua. Suurimmaksi osaksi kaikki meni hyvin, mutta hieman tässä(kin) jutussa oli vastoinkäymisiä. Meidän perheellä on aina! Ollaan sellaisia Aku Ankkoja, joilla ei vaan koskaan kaikki mene niin täydellisesti putkeen. Aina vähän jotain hankaluutta ja vastoinkäymistä pitää olla. Jos joskus sattuu olemaan niin, että kaikki on mennyt liian hyvin, aloitan minä panikoinnin. Kun olen tottunut vastoinkäymisiin, stressailuun ja hankaluuksiin, niiden puuttuminen saa pelkäämään jotain pahempaa.

Koko matkaan valmistautuminen oli minulla tietysti aika työntäyteinen. Elokuun alku menikin tehdessä rästihommia sekä luodessa blogiin postauksia valmiiksi ajastettuna riittävän pitkäksi ajaksi. Onneksi tein paluutani seuraavalle viikolle asti, sillä sain sairaslomailla rauhassa kotiin palattuani.

Minä tosiaan sain kun sainkin kaiken tehtyä ennen lähtöä. Oli duunit hyvässä mallissa blogissa ja muissa työkuvioissani. Olin pääsemässä ansaitulle lomalle perheen kanssa. Koko kesän painoin niska limassa monia duuneja, siviilielämässäkin oli paljon juhlia ja velvollisuuksia. Nyt oli alkamassa minun ja perheen rentoutuminen!

Lähtöpäivä oli stressitön. Lapset olivat koulussa ja eskarissa, me miehen kanssa pakkailimme kotona ja hoidimme viimeisiä asioita. Mies sitten kyseli, että onhan minun Citroen kunnossa. Vastasin, että joo. Ei se sitä kummallista nylkkäämistä enää tee. Mieheni autossa on eräs pieni vika, jonka vuoksi ei pitkää matkaa viitsinyt lähteä ajamaan, joten lähdimme minun autollani. Jo tässä kohtaa oli selkeät merkit ilmassa. Tietenkin minun autosta katosi tehot kesken matkan. Citikkani jäi sitten Pukaron Paronin pihaan, kun mieheni ystävä kaahasi tuhatta ja sataa hakemaan perhe Hirvosta. Jännitti, että ehdimmekö lähtöselvitykseen ajoissa, kun matkaamme tuli tällainen katko hetkeksi. Ehdimme kyllä, mutta ketutti auton hajoaminen. Puhuin siinä matkalla, että jospa meidän vastoinkäymiset olivat sitten tässä? Kuinka väärässä olinkaan, mutta kerron siitä postauksen edetessä.

Lentokentällä oli pientä säätöä, kun portti olikin vaihtunut sen jälkeen, kun olimme tehneet lähtöselvityksen. Lento lähti vähän myöhässä, mutta Turkissa olimme kuitenkin ajallaan. Aika nopeasti pääsimme passintarkastuksesta matkatoimiston matkaoppaan luokse ja siitä oikealle bussille. Passintarkastuksessa oli samaan aikaan toiselta lennolta arabimaista kansalaisia. Valkoisena, suomalaisen EU-passin omaavana, on aika läpihuutojuttu mennä passintarkastukseen. Tarkastaja ei edes vilkaise meitä yksitellen. Ottaa passit ja leimaa ne. Se siitä! Muun kansalaisuuden passilla ja tummemmalla iholla joutuu viettämään pidemmän ajan tarkastuksessa – huomasin vain. Tarkastaja soittelee puheluita ja koko prosessi kestää aivan tuhottoman kauan meihin verrattuna. Me suomalaiset, varsinkin valkoiset, olemme aika etuoikeutettuja tässäkin asiassa.

Bussimatka Antalayan lentokentältä Sideen meni yöaikaan nopeasti. Yön kosteus ja kuumuus oli hätkähdyttävä, vaikka meillä Suomessakin on ollut todella kuuma kesä. Onneksi bussin ilmastointi toimi. Saavuimme hotellillemme noin klo 2.30 yöllä.

Aamu valkeni ja näimme ensimmäistä kertaa hotellimme allasalueen kunnolla. Hotellillamme oli kaksi lastenallasta, yksi suuri allas sekä kaksi vesiliukumäkeä, joille oli vielä neljäs allas. Nautimme niin valtavasti hotellialueen ulkonäöstä, joka oli aina siisti ja erityisesti palmupuut olivat ihania. Minun haave lapsesta asti, että pääsen paikkaan, jossa kasvaa palmupuita.

Mutta merenranta oli kanssa suuri haaveeni. Tiesittekö, että sain itseni bikinikuntoon? Ensimmäistä kertaa elämässäni aikuisiällä olin bikineissä!!! Ja kaiken lisäksi julkisesti. Yhtään kuvaa minulla ei ole todisteeksi, mutta ehkä uskotte minua. Välimeren aalloissa oli mahtavaa uida. Kerroinkin kynsilakkapostauksessa tuosta haaveeni toteutumisesta.

Perjantaina ja lauantaina elämä hymyili Turkissa. Perjantaina alkoi hieman oikea yläluomi turvotella, mutta ei pahasti. Fiilis oli aika fabulous, vaikka meikkasin minimalistisesti. Kuvassa ei ole filtteriä, ei säätöjä, eikä minulla ole edes meikkipohjaa kasvoilla!

Sunnuntaiaamuna sitten alkoi tapahtua. Otin itsestäni kuvan heti herättyäni. Onneksi hotellilla oli terveydenhoitaja, joka sitten järjesteli asioita. Kiertävä lääkäri saapui tapaamaan minua muutaman tunnin päästä. Sain häneltä kahta erilaista silmätippaa ja voidetta. Huh, huokaisin. Ajattelin, että eiköhän näillä silmä ole jo seuraavana päivänä paremmassa kunnossa. Kuinka väärässä olinkaan…

Maanantaiaamuun heräsin tällaisena. Arvatkaa kuka itki? Siinä vaiheessa alkoi jo vähän pelottaa, sillä silmäni ei ole koskaan ennen näyttänyt näin kamalalta! Menimme uudestaan terveydenhoitajalle, joka soitti lääkärille. Lääkäri määräsi minulle antibiootit ja kortisonivoidetta.

Harmillistahan tässä oli, että tiistaina oli meidän retkipäivä. Heti aamusta lähtö Antalayaan ja vesiputouksille. Tiistaiaamuun heräsin vielä vähän hurjemmalla silmällä, sillä turvotus oli levinnyt myös alaluomelle ja poskelle. Päätimme perua meidän retken, koska ei minun silmällä uskaltanut lähteä. Ei ollut tietoa, että purevatko antibiootit vai eivät. Onneksi tiistain aikana alkoi vihdoin tapahtua!

Keskiviikkoaamuna olinkin jo vähän ihmismäisempi. Onneksi antibiootit alkoivat purra, mutta kyllä minun loppureissuni oli aika harmillinen.

Pukeuduin aurinkolaseihin kaiken aikaa. Aurinkolaseissa ja lierihatun alla oli turvallinen olo. Onneksi minulla on matkavakuutus! Siitä ei kannata säästää. Olisin kyllä mielelläni maksanut täysin turhaa sitä(kin) vakuutusta, mutta minkäs teet. Vaiva voi olla reissussa hyvin pieni, mutta omasta pussista maksamalla se voi olla todella ikävä matkabudjetin syöppö. Esimerkkinä nyt tämä minun silmäni vaiva. Hotellilla oli hyvin järjestetty turisteille terveyspalvelut. Minun ei tarvinnut poistua edes apteekkiin, vaan kaikki tuotiin hotellille. Jos sattuu tällaisia, niin onhan se kiva, että oli vakuutus kunnossa ja palvelu, jossa on ajateltu asiakasta.

Muistatte varmaan, että minulla on aurinkoallergia. Saan ihottuman UVB-säteistä. Näin loppukesästä onneksi iho on tottunut ja aurinkosuojavoiteilla voin ehkäistä ihottumaa, kunhan vain olen huolellinen. Noh, huolellisuudesta huolimatta, minun käsivarret suorastaan räjähtivät vesikelloille keskiviikkona. Syynä antibiootit, sillä ne herkistivät ihon palamiselle. Tietenkin aurinkoallergiselle se tarkoittaa ihottuman ihan räjähtämistä hetkessä. Niin kipeät ja pahat käsivarteni eivät ole olleetkaan yli 10 vuoteen. Ne eivät kestäneet valoa enää ollenkaan, vaan säteiden viiltävä kipu tuli hihojenkin läpi. Meidän oli pakko odottaa auringonlaskua ennen kun menimme illalliselle.

Ostin muuten menomatkalla Helsinki-Vantaan lentokentältä tuon Longchampin käsilaukun. Ihana!

Ja kuten olen jo maininnut. Kotiin palasimme torstaiyönä, perjantaina minä sairastuin yskään ja räkätautiin. Kuumeilin/lämpöilin viisi päivää. Ei tässä ole voinut muuta tehdä kuin repiä huumoria. Paina hulluna hommia, maksa monta tonnia matkasta ja täpinöi kuukausia rentoutumisesta perheen kanssa. Miten meni noin niin kun omasta mielestä, Minna? Noh, en kyllä tunne olevani rentoutunut, vaikka meillä oli todella hauskaakin. Harmittaa paljon, että silmäni aiheutti koko perheessä stressiä ja se tietysti rajoitti minua jonkun verran. Ongelmat olivat esteettisiä mutta myös fyysisiä, kun en nähnyt toisella silmällä. Viimeistä kokonaista päivää sitten varjosti minun ihoni rankka reagointi auringolle antibioottien takia.

Vaikka reissuun mahtui shaissea, oli se silti mahtavaa! Nyt kun ollaan lasten kanssa mietitty, niin ei meitä taida harmittaa kovasti mikään muu kuin sen retkipäivän peruuntuminen. Muutenhan lapset eivät jääneet mistään paitsi.

Niin, miten sen minun auton kanssa kävi, joka jäi sinne bensa-aseman parkkipaikalle lähtiessämme reissuun? Vitsilläni toivoin jonkun hoitavan ongelman pois, jotta voin vakuutusrahoilla sitten ostaa uuden auton, ei toteutunut. Minun Citroen oli viikkoa myöhemmin samalla paikalla ja koskemattomana. Mieheni sai ajettua autoni takaisin kotiin, vaikka se vähän tehoton oli. Minun handyman aviomieheni sitten kuumeestaan toivuttuaan löysi pienen vian autostani ja sai parin osan vaihdolla korjattua sen.

Minun silmäni alkaa olla parantunut. Pieni pahkura vielä yläluomessa on ja silmäripset kärsivät pahasti siitä turvotuksesta. Mutta toipumaan päin kuitenkin. Vesikelloilla olleet käsivarret ihottumineen rauhoittuivat heti kun pääsin kotiin. Nyt ne hilseilevät, joka on siis parantumisen merkki. Eilen ei enää ollut kuumetta, eikä lämpöä, joten alan olla kunnossa.

Olipa koettelemus! Siellä Turkissa ollessa tuntui niin vääryydeltä, mutta nyt minua jo naurattaa. Näinhän minulle aina käy. Jos sielunsuunnitelmat ovat totta, on minun sieluni halunnut järjettömästi vastoinkäymisiä ja surkeiden sattumusten summia myös sinne onnistumisien joukkoon. Jing ja jang ovat tasapainossa. Ääripäät kuuluvat minun sieluni opinaiheeksi.

Siitä sitten sopivasti hengellisistä opeista maallisiin oppeihin. Eilen palasin kouluun. Nyt käynnistyi opinnäytetyöjuna. Huh huh! Minulla on vielä kaikki levällään, mutta saattaa olla, että vaihdan toimeksiantajaa (mitään lukkoon lyötyä kun ei ollut) sellaiseen, jolla olisi todellisempi tarve sille mitä osaan. Vähän tässä mietin, että kuinkahan minä taas kaiken kanssa tasapainoilen, mutta pusketaan vielä tämä syksy. Yritän ajatella, että olen selvinnyt tähänkin asti aikataulullisista ongelmista. Tulen ratkomaan ne vielä näiden viimeisten kuukausienkin aikana.

Palaan myöhemmin aiheeseen Turkki ja kohteeseemme Side. Tämä saattaa kiinnostaa teitä lapsiperheellisiä. Kosmetiikkatuotevinkkauksia haluan teille vielä jakaa näin reissun jälkeen. Sanonpa vaan, että Turkin kuumuus ja kosteus oli jotain ihan käsittämätöntä. Luomitulehduksen vuoksi en voinut silmiäkään meikata, joten olin naturel siellä aika pitkälti. Silti minulla on nyt kokemuksen kautta parit vinkit, jotka totesin hyviksi rantalomalle.

Kuka muu on tällainen Aku Ankka? Vai oletko enemmän Hannu Hanhi?