Glitz & Glam

Raskaiden aikojen jälkeen tuntuu pitkästä aikaa paremmalta

Teksti: Minna / Glitz & Glam
Minnan päivän kunniaksi ajattelin katkaista taukoni bloggaamisesta. Olen viettänyt jokusen kuukauden hiljaiseloa. Nyt tuntui hyvältä päivältä palata tänne. Oli mukava kuulla, että minua jo kaivataan. Sain kysymyksen Instagramin kautta, että olenko lopettanut blogini. En ole, vaikka hiljenin vähäksi aikaa. Kerron syistä vähän tarkemmin.

Minulle on tapahtunut kaikenlaista tämän tauon aikana. Olen joutunut todella tarkasti miettimään, mihin voimavarojani voin käyttää. Vuodenvaihteessa odotin innolla alkavaa vuotta, josta piti tulla parempi kuin kaksi edeltäjäänsä. Ainakaan tämä alkuvuosi ei ole näyttänyt maailmanlaajuisesti katseltuna paranemisen merkkejä, päinvastoin! Omassa yksityiselämässä on ollut paljon hyvää, mutta myös paljon kuormitustekijöitä — oikeasti tuskaisen paljon.

Pahin ja suurin kuormitustekijä alkaa olla hiljakseen poistunut — ainakin toivon niin! Juuri nyt vaikuttaisi siltä, että voin jättää sen kaiken paskan taakseni ja vain unohtaa. Pahoittelen kiroilua, mutta joskus on vaan niin kurjaa ja inhottavaa, että kirosana kuvaa asiaa paremmin. Tunne siitä, että jaksamistani vaarantanut tekijä on vihdoin poistunut elämästäni, palautti voimavarojani ja tuleva alkoi näyttää jälleen valoisammalta. Siksi nyt jaksan palata tänne blogiini ja kertoa kuulumisistani.

Mutta niin, mitä hyvää elämääni kuuluu. Olen palannut sairauslomalta — itse asiassa jo maaliskuun alussa. Muutoksen tuulet ovat puhaltaneet voimakkaasti. Olen aloittanut täydennyskoulutuksen ja olen työssä harjoittelijana. Pääsin ohjelmistoyritykseen tekemään työtä, jota rakastan ja osaan, sekä pääsen oppimaan myös uutta parinkymmenen hengen tiimissä. Tiimi on ollut ihanan lämminhenkinen, joten mukaan on ollut vaivaton sujahtaa. Vähän toki harmittaa, että harjoittelun alussa minulla on ollut muita kuormitustekijöitä, mutta enköhän pääse vihdoin näyttämään oikean itseni, kun henkinen taakka vähenee. Työyhteisö on mitä mahtavin, esihenkilön johtamistyyli ja yrityskulttuuri kohtaavat omien arvojeni kanssa. Tunnen itseni todella onnekkaaksi.

Lue myös: Mitä kuuluu kadonneelle bloggaajalle?

Perhe-elämässä on aika seesteistä, mitä nyt välillä teini-ikäinen ja esiteini-ikäisyyttä lähentelevä parivaljakko välillä vähän haastaa vanhempiaan. Joskus on lohduteltu sydänsuruja itkevää, toisinaan jutellaan maailman tilanteesta ja siihen liittyvistä peloista. Miehelläni opiskelut alkavat olla siinä vaiheessa, että opinnäytetyön tekeminen on alkanut, ja työssä hänellä on tapahtunut muutosta ylenemisen kautta ja työtehtävien vastuun kasvaessa.

Pysähtyminen teki kipeää, mutta se myös opetti valtavasti. Mitään suurta valaistumista en tule julistamaan enkä suuria oivalluksia. Oikeastaan ärsytti viime kesänä niin vietävästi lukea sitä tuttua tarinankerrontaa uupuneen ja masentuneen ihmisen selviytymisestä. Sitä artikkelien suurta ja upeaa valaistumista ja eheytymistä vielä odotellessa. Olisin silloin niin paljon kaivannut toisenlaista tarinaa kuin totuttu selviytymistarina. Tiedän, että en ole ainut sitä toivova.

Vaikka en ole kokenut suurta valaistumista ja oivalluksia elämästä, on minussa tapahtunut muutoksia entisestä minästä. Teen edelleen töitä parantaakseni elämänlaatua, mutta en odota suurta selviytymistarinan tyylistä tapahtumaa. Ehkä sekin on muutos minussa.

Voin tosiaan paljon paremmin kuin pitkään aikaan olen voinut. Jaksaminen on edelleen rajallista, mutta niin se on ollut vuosia — ja kenelläpä ei olisi. Kuitenkin kaiken aikaa huomaan jaksavani hieman enemmän, mutta toki sitten on aina niitäkin ajanjaksoja, jolloin tarvitsen kunnolla aikaa latautua. Ero entiseen on kuitenkin se, että harjoittelen voimavarojen käytön säätelyä. Monia asioita ei ole pakko suorittaa, jos ei jaksa enempää. Maailma ei siihen kaadu.

Monille teistä varmasti itsestäänselvyys, mutta ei minulle. Minun täytyy nyt opetella monia asioita, koska minun normaali on ollut suurimmalle osalle ihmisistä epänormaalia. Siksi en näe asioita ja tunnista omia ajatuksiani itselleni haitallisiksi.

Viime viikonloppuna vihdoin ja viimein toteutin pitkäaikaisen haaveeni. Laitoin terassin viihtyisäksi. Ostin monenlaisia kukkia, yrttejä ja ruukkuja. Kalusteitakin hankin terassille. Ostin riipputuolin, pari pikkupöytää, ruokapöydän ja mukavat nojatuolit. Sohva, rahit ja sohvapöytä tulevat varmaan tällä viikolla. Iso aurinkopesä meillä jo olikin, mutta nyt on terassin katetulla ja kattamattomalla alueella erilaisia paikkoja, joissa viettää aikaa.

Vielä kun saamme terassin laajennusosan lattian öljyttyä ruskeaksi, niin on valmista. Nyt on vähän hassu, kun vanha osa on öljytty ruskeaksi, mutta paljun takia laajennettu osa on edelleen puunvärinen. Tänä kesänä pääsemme öljyämään sen, kun ylimääräinen kylläste alkaa olla poistunut painekyllästetyistä laudoista.

Aivan varmasti tulee oltua enemmän ulkona, kun on viihtyisämpää kuin aikaisemmin. Ajattelin myös tehdä töitä ulkona, kun langaton verkko kivasti ulottuu pihalle asti. Tiistaina tein melkein koko päivän töitä ulkona. Kesälomaa minulla on vain viikko, joten ajatuksenani on, että kesällä pääsen myös pihalle työskentelemään.

Hiukset kävin pätkäisemässä viime viikolla. Ehkä tämä kuuluu osaksi uusiutumisprosessiani, mene ja tiedä. Kampaajani Helin kanssa päädyttiin sellaiseen mittaan, joka vähän kirpaisee, jotta tuntuu uudelta. Se kirpaisu tuntui vain loppupäivän, ja sekin hyvin miedosti. Tuntuu aika mahtavalta olla pitkästä aikaa näin lyhyissä hiuksissa, jotka ovat kuitenkin puolipitkät. Minulle kuitenkin tuntuu selkeästi lyhyeltä, kun yleensä hiukset ulottuvat yli hartioiden lyhennettynäkin. Nyt nippa nappa solisluulle.

Seuraavissa postauksissa kerron uusista kosmetiikkalöydöistä ja muusta aiheeseen liittyvästä. Ajattelin tällaisen pitkän hiljaisuuden jälkeen vähän kertoa, missä mennään ja mitä minulle kuuluu.

Mitä sinulle kuuluu? Minkälainen lopputalvi ja kevät sinulla oli?

 

Lue myös:

Kuulumisiani ja tärkeimpien asioiden muistaminen omassa elämässä

5 parasta Minnaa — näitä naisia ihailen!

Vähemmän ehdottomuutta, niin orkideakin kukkii

X