”Jos asiat eivät menneet hänen haluamallaan tavalla, hän hajotti tavaroitani, minä pyysin anteeksi aina ja siivosin, lupasin olla parempi”

”Suhteemme alku oli normaali, hiljalleen kuitenkin esiintyi pientä mustasukkaisuutta. Miksi viestittelin tuon miehen kanssa, miksi halusin viettää aikaa nuoruuden ystäväni kanssa, joka sattui olemaan mies. Tämä levisi naispuolisiin ystäviini. Heistä hän ei vaan pitänyt. Ei luonteesta, ei ulkonäöstä, ei äänestä.

Kun halusin mennä ystävieni luo ja se sopi hänelle, hän istui ulkona odottamassa, jos ei jaksanut tulla sisälle asti.
Kun menin sukulaisteni luo ja se sopi hänelle, olivat he vanhempani tai isovanhempani, hän odotti ulkona, jos ei jaksanut tulla sisälle asti.
Minulta tivattiin miksi olen niin kauan, mitä puhumme, haukummeko häntä.
Hän uhriutui miten hänet on unohdettu tai meidän nauravan hänelle, jos näki meillä olevan hauskaa.

Jos asiat eivät menneet hänen haluamallaan tavalla, hän hajotti tavaroitani. Minä pyysin anteeksi aina ja siivosin. Lupasin olla parempi.

Minulla oli lemmikeitä, jotka hän uhkasi tappaa, yleensä muuten vaan. Joskus olivat väärässä paikassa väärään aikaan. Yleensä hänen edessään.

Usein sain kuulla miten kaikki naiset ovat huoria.
Miten kaikki naiset pettävät.

Kesti vuosia oppia, ettei minun tarvitse pyytää lupaa ulos lähtemiseen, ettei minua odota hajotetut tavarat kotiin mennessä, että saan nähdä ystäviäni ja perhettäni silloin kun haluan.
Vuosien ajan olen myös uudelta mieheltäni varmistellut, onko varmasti ok jos lähden ulos. Saanko pukea tämän paidan. Saanko nähdä miespuolista ystävää. Vuosien ajan mieheni on vakuuttanut, ettei minun tarvitse pyytää mihinkään hänen lupaansa. Ehkä vielä joskus pääsen tästä niin vahvasti iskostetusta tavasta ja pelosta eroon.”