Julkkikset

Kansainvälistä menestyssarjaa tähdittävä Laura Birn on kokenut myös vuosien työttömyyden: ”CV:hen ei listata tekemättömiä töitä”

Laura Birnin ura on ollut aaltoliikettä. Myös tunteissaan hän on tottunut sukeltamaan huipulta syvyyksiin – ja takaisin.

Teksti:
Maria Mäkelä
Kuvat:
Liisa Valonen, Laura Birnin kotialbumi

– Jollakin tavoin nautin myllerryksestä, pohjalla käymisestä ja sieltä nousemisesta, Laura Birn sanoo.

Laura Birnin ura on ollut aaltoliikettä. Myös tunteissaan hän on tottunut sukeltamaan huipulta syvyyksiin – ja takaisin.

Juuri nyt Laura Birn, 42, on vapaalla. Freelancer-näyttelijälle vapaa-aika ei tarkoita muutamaa työpäivän jälkeistä tuntia vaan pitkiä, hidasrytmisiä päiviä, viikkojakin. Silloin Laura tekee asioita, joista nauttii: tapaa ystä­viään kasvotusten, käy leffassa tai lukee. Tai löllii vain.

– Hiljaisina kausina en suunnittele tekemisiäni vaan ajelehdin fiiliksen mukaan, Laura sanoo.

Ensimmäisestä elokuvaroolistaan lähtien – siitä on nyt 20 vuotta – Laura on työskennellyt freelancerina. Sinä aikana hän on ehtinyt tottua töiden kausivaihteluun; kuukausien työputkea saattaa seurata työttömyys, jonka aikana seuraavista töistä ei välttämättä ole mitään tietoa.

– Pitkän työrupeaman jälkeen olo on usein tyhjä. Kun on ammentanut itsestään kaiken, palautumiseen ja täyttymiseen tarvitaan aikaa. Olen oppinut rakastamaan myös hiljaisuuden kausia.

Mutta silloin kun Laura tekee töitä, hän tekee niitä täysillä. Intohimo näyttelemiseen on kantanut myös aikoina, jolloin usko omaan itseen on horjunut.

Laura lapsuudenmaisemissaan Roihuvuoressa. 
Laura lapsuudenmaisemissaan Roihuvuoressa. 

Jaettu intohimo sytyttää

”Olen aina rakastanut ihmisiä. Olin iloinen ja sosiaalinen lapsi, joka kärtti jatkuvasti pääsyä kavereiden luo yökylään. Kiinnostus ihmisiä kohtaan on ehkä ainoa lapsuudessani nähty viite urasta, jolle päädyin.

Näyttelijän ammatista en haaveillut. Kallion lukiossa sain ensikosketuksen teatteriin, mutta varsinainen kipinä syttyi vasta vaihto-oppilasvuoden aikana Brasiliassa, jossa päädyin puolivahingossa teatteriporukoihin.

Teininä tyyliini kuuluivat maiharit, minihame ja tupeerattu tukka. Brasilialaisten lukiolaistyttöjen tyyli oli hyvin erilainen, heillä oli vaatteet vimpan päälle ja korkokengät. Tyylini pisti silmään, ja tytöt kysyivät ihmetellen, että Laura, miksi haluat näyttää mieheltä.

Sattumalta tutustuin teatteria harrastavaan tyyppiin, joka vei minut tapaamaan omaa porukkaansa. Se oli erikoinen kokoelma erikoisia tyyppejä, ja minut otettiin avosylin vastaan. Sopeuduin sinne omana itsenäni.

En juuri puhunut portugalia vielä silloin, mutta ei hätää; sain näytellä mykkää ensimmäisessä roolissani. Tunne joukkoon kuulumisesta oli merkittävä kokemus. Yhdessä jaettu intohimo, vimma ja energia sytyttivät minut – ja sytyttävät yhä.

Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut

Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.

Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.

Kirjaudu

Mikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.

Tilaa

Pulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.

X