Julkkikset

Laura Birn joutui pohtimaan, kuka hän oikeastaan on – oivallus oli vapauttava: ”On turhan helppoa määritellä itsensä vain yhteen muottiin”

Näyttelijä Laura Birn, 38, uskoo, että kenellekään ei ole hyväksi kertoa itsestään vain yhdenlaista tarinaa. ”Jos hoet jatkuvasti, että olet ujo ihminen, uskot siihen varmasti, etkä anna itsellesi muuta mahdollisuutta”, Laura sanoo.

Teksti:
Minna Juti
Kuvat:
Niclas Mäkelä

– Olen erittäin kunnianhimoinen näyttelijänä. Haluan mennä mahdollisimman pitkälle, Laura Birn kuvailee itseään.

Näyttelijä Laura Birn, 38, uskoo, että kenellekään ei ole hyväksi kertoa itsestään vain yhdenlaista tarinaa. "Jos hoet jatkuvasti, että olet ujo ihminen, uskot siihen varmasti, etkä anna itsellesi muuta mahdollisuutta", Laura sanoo.

Nuori mies maalaustelineen ääressä selin. Nainen hänen takanaan aivan liki nostaa kätensä hiljaa miehen hartian korkeudelle ja seuraa sormenpäillään koskematta sen kaarta.

Mitä tapahtuisi, jos nainen koskettaisi vaalean ihopaidan peittämää selkää, hivelisi sormillaan kauluksen paljastamaa ihoa tai painaisi kämmenensä miehen lapaluiden väliin? Naisen pidätetyn intohimon näkee.

Edellä kuvattu on hienovaraisin ja vaikuttavin hetki Antti J. Jokisen uudessa elokuvassa Helene, joka tulee elokuvateattereihin tämän kuun 17. päivänä.

Kohtauksessa taidemaalari Helene Schjerfbeck ja häntä 20 vuotta nuorempi Einar Reuter viettävät kesää Tammisaaressa maalaamassa. Helene on jo yli 50-vuotias, kun hän rakastuu Einariin, nuoreen naimattomaan mieheen, joka on hänen ystävänsä ja tukijansa.

Helene ja Einar ovat molemmat historiallisia, oikeasti eläneitä henkilöitä, joiden rakkaustarina on nostettu uuden elokuvan keskiöön. Draamallisesti se on kiehtova ratkaisu, todellisuudessa ikuinen kysymys, jota Helene Schjerfbeckin henkilöhistoriaa tutkineet ovat yrittäneet ratkaista pitkään.

– Kukaan ei tiedä varmasti, millainen Helenen ja Einarin suhde oli, oliko heillä koskaan fyysistä rakkaussuhdetta. Jossakin kirjeessään Helene viittaa tällaiseen mahdollisuuteen, mutta monien muiden seikkojen perusteella se tuntuu epätodennäköiseltä. Vain se on varmaa, että taiteilija koki Einarin takia sydänsuruja, kertoo elokuvassa Heleneä esittävä Laura Birn, 38.

Eipä kuitenkaan kerrota elokuvasta sen enempää ja pilata tarinaa katsojilta. Lauralle sukellus Helenen rooliin oli matka myös häneen itseensä.

Laura Birn ei kanna tekemiään rooleja mukanaan. – Kun kuvaukset päättyvät, edessä on usein jo uusi työ uudessa ympäristössä uusien ihmisten kanssa. Se vie ajatukseni.
Laura Birn ei kanna tekemiään rooleja mukanaan. – Kun kuvaukset päättyvät, edessä on usein jo uusi työ uudessa ympäristössä uusien ihmisten kanssa. Se vie ajatukseni.

”Olen erittäin kunnianhimoinen”

On perjantai-iltapäivä. Laura Birn istuu Ateneumin taidemuseon kätkössä, jylhän tammioven takana pienellä sivukäytävällä, jonne muu yleisö ei juuri löydä. Näillä samoilla käytävillä myös Helene Schjerfbeck on kulkenut ensin oppilaana, myöhemmin opettajana. Nyt talo on täynnä väkeä, joka on tullut katsomaan hänen taidettaan esittelevää Maailmalta löysin itseni -näyttelyä.

Laura on tullut edellisenä iltana Irlannista, missä hän on ollut kuvaamassa Apple TV Plussan tuottamaa kansainvälistä scifi-sarjaa Säätiö. Aikaa on vain lyhyeen viikonloppupyörähdykseen kotona. Sunnuntai-iltana hän matkustaa taas jatkamaan kuvauksia – nyt Saksaan.

Lauraa ei väsytä, sillä hän toteuttaa unelmaansa kansainvälisestä urasta.

– Olen erittäin kunnianhimoinen näyttelijänä. Haluan mennä mahdollisimman pitkälle. Minusta on ihanaa tehdä töitä ulkomailla, hän sanoo.

Mahdollisuuksistaan hän kiittää kuitenkin suomalaista elokuvaa.

– Suomessa tehdään nykyisin niin hyviä elokuvia, että ne kiinnostavat myös maailmalla. Onnistunut työ Suomessa avaa ovia kansainvälisiin projekteihin. Itselleni Antti Jokisen ohjaaman Puhdistus-elokuvan menestys oli tärkeää. Sen avulla pääsin vuonna 2013 Berliinin elokuvafestivaaleilla nuoria näyttelijöitä esittelevään Shooting Stars -ryhmään. Se toi minulle töitä.

Parhaillaan kuvattava, kymmenosainen Säätiö on suurin kansainvälinen tuotanto, jossa Laura on ollut mukana. Sitä varten häntä koekuvattiin kahdesti, ensin Lontoossa, sitten Irlannissa. Haastatteluhetkellä Laura ei voi vielä kertoa roolistaan tarkemmin. Hänellä ei ole siihen tuotannon lupaa.

– Ensimmäisen kerran elämässäni olen tekemässä scifiä, hän sanoo.

Kun Laura Birn matkustaa, isovanhemmat huolehtivat usein hänen lapsestaan. Toisinaan perhe tulee mukaan kuvausmatkoille.
Kun Laura Birn matkustaa, isovanhemmat huolehtivat usein hänen lapsestaan. Toisinaan perhe tulee mukaan kuvausmatkoille.

Vapauttava oivallus

Holvikäytävässä kaikuu, ja Laura puhuu kiihkeästi kuiskaten.

– Kun Helenen kuvaukset päättyivät, nukuin kaksi päivää putkeen. En tajunnut itsekään, miten intensiivistä ja väsyttävää työ oli ollut.

– Verrattuna moneen muuhun aiemmin tekemääni rooliin, Helene Schjerfbeckistä on olemassa materiaalia aivan loputtomasti. Hänestä on kirjoitettu todella paljon. Usein hänet on kuvattu hauraaksi ja heikoksi, mutta hän on ollut myös hyvin intohimoinen ja periksiantamaton.

Kaiken taiteilijasta olevan tiedon synnyttämät ristiriidat saivat Lauran epäilemään, että miten hän voi tietää Helenestä yhtään mitään. Miten hän pystyisi rakentamaan tästä kokonaisen, ehjän persoonan?

Lopulta Laura löysi vastauksen itsestään.

– Aloin miettiä, kuka ja millainen minä olen. Ymmärsin, että jos eri ihmisiltä eri aikoihin kysyttäisiin, millainen henkilö on Laura Birn, vastaukset olisivat varmasti hyvin erilaisia. En itsekään kertoisi itsestäni aina samalla tavalla, vaan olisin omasta mielestänikin erilainen eri hetkinä.

– Oivallukseni vapautti minut. Tehdessäni Helenen roolin rakensin siltoja eri tulkintojen välille. Se tuntui oikealta, sillä jokaisessa ihmisessä on monta puolta. Kukaan ei ole vain yhdenlainen, Laura sanoo.

Jokaisella on myös oikeus toteuttaa erilaisia puoliaan.

– Kenellekään ei ole hyväksi kertoa itsestään vain yhdenlaista tarinaa. Jos hoet jatkuvasti, että olet ujo ihminen, uskot siihen varmasti, etkä anna itsellesi muuta mahdollisuutta. On turhan helppoa määritellä itsensä vain yhteen muottiin.

Haastaakseen itseään ja löytääkseen itsestään uusia puolia Laura hakee uusia kohtaamisia. Siksi hän myös nauttii työstään ulkomailla itselleen uusien ihmisten kanssa.

– Kun olen uudessa paikassa, tuntemattomien ihmisten ympäröimänä, näen itseni uudessa valossa kuin heidän silmin. Voin olla yhtäkkiä riehakas, varautunut, ujo tai innostuva ilman minulle asetettuja ennakko-odotuksia. On hauskaa yllättää itsensä uudessa tilanteessa. Elämä on myös entistä hauskempaa, kun voi antaa itselleen luvan olla monipuolinen, hän sanoo.

Tärkeä kysymys

Puhdistus toi Lauralle Jussi-patsaan parhaasta naispääosasta. Hänet muistetaan myös muun muassa läpimurtoleffasta Helmiä ja sikoja, lotista kertovasta tarinasta Lupaus, Aku Louhimiehen ohjauksesta Vuosaari sekä Anja Kaurasen romaaniin perustuvasta Syysprinssistä. Netflixissä Laura on nähty muun muassa The Innocents -sarjassa.

Helene Schjerfbeckinä hän sai tehtäväkseen tulkita itseään huomattavasti vanhempaa naista. Se onkin herättänyt keskustelua siitä, miksei Helenen esittäjäksi valittu vanhempaa näyttelijää.

– Sitä pitää kysyä ohjaajalta, Laura sanoo mutta jatkaa saman tien, että kysymyksen aihe on tärkeä.

Kaikkialla maailmalla elokuva-alalla on viime vuosina puhuttu erilaisten ihmisten oikeudesta esittää erilaisia hahmoja. Hollywood-tähti Scarlett Johansson luopui roolistaan transmiehenä yleisön painostuksesta, Diorin muotitaloa ja Jennifer Lawrencea on moitittu mainoskuvista, joissa valtaväestöön kuuluva Jennifer esiintyy meksikolaisena. Nimenomaan naisnäyttelijöiden on todettu kärsivän ikärasismista. Eikö siis vanhenevaa naista voisi näytellä vanheneva näyttelijä?

– On hyvä, että näistä asioista keskustellaan ja haetaan rajoja sille, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Toisaalta näyttelijänä joutuu menemään usein alueille, joista ei ole omakohtaista kokemusta. En voisi koko ajan esittää vain rooleja, jotka kertoisivat 38-vuotiaasta, Itä-Helsingistä kotoisin olevasta näyttelijästä, Laura pohtii.

Hänen mielestään elokuva-alan tasapuolisuutta ei ratkaista sillä, että jokainen näyttelee vain itsensä kaltaista roolia. Tarvitaan enemmän käsikirjoituksia erilaisista ihmisistä – myös naisista. Vaikka suomalainenkin elokuva on viime aikoina osoittanut, että naisten tarinat kiinnostavat, tasa-arvokehitys alalla on hidasta.

– Näyttelijä Geena Davisin perustaman tutkimussäätiön mukaan amerikkalaisessa elokuvassa naispääosien määrä on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana noin kymmenellä prosentilla. Se tarkoittaa, että naiset ovat pääosassa edelleen vain noin 30 prosentissa elokuvista, Laura kertoo.

Helene Schjerfbeckin roolin Antti J. Jokisen elokuvassa tehnyt Laura Birn syventyi työssään myös Helenen taiteeseen, jota paraikaa on esillä Ateneumin taidemuseossa Helsingissä.
Helene Schjerfbeckin roolin Antti J. Jokisen elokuvassa tehnyt Laura Birn syventyi työssään myös Helenen taiteeseen, jota paraikaa on esillä Ateneumin taidemuseossa Helsingissä.

Järjen ja tunteen ristiveto

Lauraa ei pelottanut tulkita itseään lähes 20 vuotta vanhempaa naista, ei edes niin herkällä alueella kuin naisen rakkaus itseään huomattavasti nuorempaan mieheen. Aihe on täynnä riipaisevia tabuja muun muassa hyväksytyksi tulemisesta, suvaitsevaisuudesta ja häpeästä.

– Mahdoton rakkaus, yleensäkin järjen ja tunteen ristiveto on universaali kokemus. Se on hyvin tunnistettava iästä riippumatta, Laura sanoo ja kuvailee, miten tunteet ottavat ihmisessä vallan.

– Ensin puhuu järki, mutta sitten mieli kuiskaa, että eihän mikään ole kiveen kirjoitettua. Kohta tunteet alkavat maalailla omaa entäpä, jos sittenkin -tarinaansa.

Laura selvisi Helenen iän tuomasta haasteesta, mutta joutui siitä huolimatta roolissa epämukavuusalueelleen.

– Antti sanoi, että minun täytyy opetella maalaamaan. En ollut ala-asteelta päästyäni pitänyt sivellintä kädessäni. Sain maalaamisesta vapautuksen, sillä en kestänyt sitä, mitä siveltimestäni tuli paperille. Se oli niin rumaa. Sanoin lapsellenikin aina, että piirrä sinä, äiti kannustaa tässä vieressä.

Laura sai taidemaalari Anna Retulaisen opettajakseen.

– Puolen vuoden ajan kävin joka viikko harjoittelemassa maalaamista Annan ateljeessa. Samalla puhuimme taiteesta ja Helenestä. Anna tulkitsi minulle Helenen maalauksia.

– Kunpa jokaista roolia valmistellessaan saisi puhua samalla tavoin henkilöstä jonkun kanssa, Laura huokaa.

”Meidän pitää keskittyä ihailemaan toistemme menestystä”

Näkyvästä työstään huolimatta Laura ei janoa julkisuutta.

– Minua on pyydetty muun muassa Tanssii tähtien kanssa -kisaan. Rakastan tanssia, ja tanssiminen olisi ihan mahtavaa, mutta en kestäisi ohjelmaan liittyvää julkisuutta, hän sanoo.

Laura ei puhu mielellään yksityiselämästään. Hänellä on puoliso ja nelivuotias lapsi.

– Olen onnellinen, että minun ei ole tarvinnut valita työn ja perheen välillä. Aikataulut ovat joskus kaoottisia, mutta kukaan läheisistäni ei ole vielä koskaan pyytänyt minua luopumaan ainoastakaan työtilaisuudesta. Olen todella onnellinen, että lapsellani on neljä ihanaa isovanhempaa. Heidän apunsa ja rakkautensa on korvaamatonta.

Krista Kosonen, Pamela Tola, Emmi Parviainen, Anna Paavilainen… Eturivin naisnäyttelijät ovat kaikki Lauran opiskelutovereita Teatterikorkeakoulusta. Kaveruudesta on kehittynyt hyvä ystävyys, ja naiset tekevät paljon myös töitä yhdessä.

– Ystävien kanssa on ihana kaakattaa, Laura kuvailee osuvasti naisten yhdessä viettämää vapaa-aikaa.

Anna Paavilaisen kanssa Laura teki hetki sitten naisnäyttelijöiden ahtaita roolimalleja ruotivan lyhytelokuvan Kaksi ruumista rannalla. Siinä he käsittelivät nimenomaan naisroolien stereotypioita. Kuinka moni tv-sarja ja elokuva onkaan alkanut kuvalla, jossa puolialaston naisen ruumis makaa jossakin luonnossa? Anna ohjasi elokuvan, Laura ja Rea Mauranen näyttelivät. Käsikirjoituksen Anna ja Laura kirjoittivat yhdessä.

Krista Kosonen on mukana Helenessä ja esittää päähenkilön taiteilijaystävää, naisasianaista Helena Westermarckia.

Näyttelijöinä ystävykset taistelevat kaikki samoista rooleista. Miten ystävyys kestää sen?

– Krista on sanonut hyvin, että meidän pitää keskittyä ihailemaan toistemme menestystä. Kun joku saa hienon roolin, se muistuttaa meistä jokaista siitä, että kaikki on mahdollista. On keskityttävä hyvään. Se on paras neuvo.

Juttu on julkaistu Annassa 1/2020.

Lue myös: Värittömät ripset vaivasivat Laura Birniä nuorena, mutta nyt hän rakastaa niitä: ”Meikittömät silmät ja punainen huulipuna ovat lempilookkini”

X