”Olet toisten kynnysmatto tasan niin kauan kuin annat itsesi olla”

”Lakkaa yrittämästä olla kelpaava tytär ja miniä. Et koskaan tule onnistumaan siinä. Hyväksy se ja keskity omaan perheeseesi ja ennen kaikkea lapsiisi.

Olet toisten kynnysmatto tasan niin kauan kuin annat itsesi olla.

Oma tarinani on melkein samanlainen. Lakkasin kuitenkin kuin vahingossa olemasta kynnysmatto kun korona iski. Kun lakkasin yrittämästä, tunteista päällimmäiset (viha, katkeruus, surullisuus..) alkavat jo pikkuhiljaa väistyä ja nyt huomaan elämän jo hymyilevän minulle toisinaan. Myos kivi sydämmeni päällä kevenee hieman joka päivä. Tyttäreni on lakannut kysymästä multa päivittäin ”äiti miksi sä olet tänään vihainen. Tai surullinen.” Ymmärrän ettei se mitä on rikottu 50 vuotta, korjaudu 4 vuodessa, mutta onhan mulla loppuelämä aikaa. Olen tulossa pimeydestä valoon, tule sinäkin.

Voimia sinulle. Lämpimästi suosittelen ihan peilin edessä käymään itsesi kanssa kehityskeskustelun siinä, että miksi sinä annat kohdella itseäsi näin.

Ei se, että joku nainen synnytti joskus jonkun, anna tälle synnyttäjälle elinikäistä valtaa yrittää tuhota sitä mille antoi elämän. Eihän se synnytetty tänne koskaan edes pyytänyt saada tulla.

Äitini on minulle nykyisin vain henkilö joka minut synnytti. Ei jumalolento jolle minun pitäisi ikuisesti olla nöyrä ja kiitollinen siitä. Minähän sain jo omat 50 vuotta maanpäällisestä helvetistä hänen myötävaikutuksellaan. Valon näin vasta kun lakkasin yrittämästä olla ”kelvollinen” tytär.”