havaintoja parisuhteesta

”Saanko haaveilla ihmisestä joka vielä nostaisi punan poskilleni muutenkin kuin kiukusta”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Minä elän tällä hetkellä puolikuolleessa parisuhteessa. Elämäni muut osa-alueet tuovat niin paljon elämääni sisältöä että vielä en ole uskaltanut lähteä. Avopuolisoni ei missään tapauksessa halua erota ja tekeekin lähes mitä vaan että tilanne pysyy edes nykyisen kaltaisena, kulissina.

Minun avopuolisoni ei ole millään erityisellä tavalla huono, me olemme vaan epäsopivia toisillemme. Valitsimme toisemme liian nopeasti ja tutustumatta tarpeeksi. Meillä on lapsi, kohta kolme vuotias poika. Poikani, työni, harrastukseni ja muut ihmissuhteeni tuovat minulle paljon iloa ja olenkin onnekas monella tavalla. Minua ei pahoinpidellä henkisesti eikä fyysisesti, ei petetä tai laiminlyödä. Päinvastoin toinen yrittää tekohengitellä suhdetta eloon kaikenlaisin keinoin, toki vain omilla valitsemillaan keinoilla. Minulla ei ole siis, monen mielestä, ”oikeaa syytä” lähteä. Monesti mietinkin olenko oikeutettu tuntemaan tai oikeastaan olemaan tuntematta rakkautta lapseni isää kohtaan kun olen saanut niin paljon. Tulee niin kiittämätön ja syyllinen olo. Voinko saada enää enempää, jos minun ennalta määrätty kuppini onkin jo täynnä ja parempi olisi vaan niiata ja astua taakse.

Saanko haaveilla ihmisestä joka vielä nostaisi punan poskilleni muutenkin kuin kiukusta. Jostakusta joka olisi minun ihmiseni eikä vain kelpo asuinkumppani.

Tunnistan tämän syyllisyyden ja pelon kumpuavan lapsuudestani, äitini sukupolven melko uskonnollisesta ajatusmaailmasta. Kärsimyksen kestäminen on hyve, haaveilu on niitä varten kenellä on siihen varaa ja pelko siitä että väärät teot kostautuvat kyllä, pysyy mielessä kokoajan.

En uskalla lähteä jos teenkin elämäni virheen. Pilaan poikani lapsuuden tai jopa koko elämän, pilaan avopuolisoni elämän, hän katkeroituu eikä löydäkään uutta rakkautta. Ja ehkä eniten pelkään sitä että mitä jos minä itkenkin siellä vaivalla hankitun ja tuskan kautta taistellun itsenäisen ja vapaan kaksioni seinien sisällä yksinäisyyttäni ja sitä että ei tämä mennytkään niin kuin kuvittelin. Ja sen takia pilasin kaikkien elämän.

Tuntematon paratiisi on todella pelottavampi kuin tuttu helvetti.

ps. Pidän kovasti blogistasi ja rohkeudestasi. Olen surullinen siitä mitä kuraa joudut kestämään sen takia.”

Lue myös

X