Ihmiset ja suhteet

Lukivaikeus pakottaa Jutan, 25, lukemaan tekstiviestitkin moneen kertaan – opettajat töräyttivät, ettei hän ole korkeakoulutasoinen

Jutta Hartikan täytyy lukea lyhyetkin tekstit moneen kertaan, jotta hän ymmärtää lukemansa. Lukivaikeuden vuoksi hän joutui luopumaan unelma-ammatistaan. Pettymys oli suuri, mutta sitten hän löysi alan, jossa saa loistaa.

Teksti:
Anneli Juutilainen
Kuvat:
Jani Kautto

Jutta Hartikka puhuu mieluummin erilaisesta oppimisesta kuin oppimisvaikeuksista.

Jutta Hartikan täytyy lukea lyhyetkin tekstit moneen kertaan, jotta hän ymmärtää lukemansa. Lukivaikeuden vuoksi hän joutui luopumaan unelma-ammatistaan. Pettymys oli suuri, mutta sitten hän löysi alan, jossa saa loistaa.

Kuin tuijottaisi tiiliseinää ja yrittäisi ymmärtää siitä välittyvän merkityksen, jonka muut ihmiset näyttävät käsittävän heti. Omien silmien edessä vilisee vain epäselvyyttä. Eteenpäin on mahdotonta päästä.

Näin kuvailee lukivaikeuttaan lappeenrantalainen Jutta Hartikka, 25.

– Lukeminen ja kirjoittaminen vaativat minulta jatkuvaa ponnistelua. Kirjoittaessani aivoni ja kynäni eivät tee yhteistyötä. On hyvin turhauttavaa, kun en kykene kirjoittamaan asiaani paperille, hän kertoo.

Tekstit hän lukee keskimäärin kolme kertaa: ensimmäisellä kerralla silmäillen ja sen jälkeen kahdesti mahdollisimman tarkasti. Lähihoitajaksi opiskeleva Jutta on potilas- ja asiakastyössä täsmällinen, mutta se vaatii keskittymistä ja hyvää muistia.

Jutan mukaan lukivaikeus näkyy hänen arjessaan koko ajan. Aikaa tuhraantuu, kun hänen pitää jatkuvasti tarkistaa kirjoittamiaan tekstejä, olipa kyse sitten sähköposteista tai tekstiviesteistä.

– Onneksi olen sisäistänyt sen, että saan kyllä kaiken tehtyä – se vaatii vain työtä.

Nykyisin Jutta osaa myös nauraa hauskoille kirjoitusvirheilleen. Kuten silloin, kun hän kirjoitti partiokavereilleen, että ottakaa ”sisätussut” mukaan. Kyse oli tietenkin sisätossuista.

Matka armolliseen asenteeseen on ollut pitkä. Valtaosan elämästään Jutta on elänyt häveten.

Lukihäiriö teki ääneen lukemisesta painajaista

Ääneen lukeminen tuntui painajaismaiselta. Jo alakoulun ensimmäisillä luokilla kylmä hiki nousi Jutan iholle, kun hänen lukuvuoronsa lähestyi. Useimmiten hän laski ja päätteli etukäteen, mikä kohta kirjan kappaleesta osuisi hänen kohdalleen. Kiireellä hän yritti opetella sen ulkoa.

– Joskus laskin väärin, ja minun pitikin lukea eri kohta. Takeltelin rajusti. Se oli hirvittävää, kuin joku olisi kaatanut sangollisen kylmää vettä päälleni.

Pikkutytöstä asti Jutta oli hyvin ankara itselleen – pienikin virhe tuntui isolta epäonnistumiselta. Lukemattomia kertoja hän tuli murtuneena koulusta kotiin ja kertoi vanhemmilleen, ettei osaa yhtikäs mitään.

Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut

Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.

Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.

Kirjaudu

Mikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.

Tilaa

Pulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.

X