Hyvinvointi

Mahahaava vie voimat

Teksti: Anna.fi

Vatsan kaiherrusta ja väsymystä. Rintaan ja selkään säteilevää kipua. Oireita voi olla hankala yhdistää niiden aiheuttajaan – mahahaavaan.

Mahahaava

Mahahaavassa eli ulkustaudissa mahalaukkua ja pohjukaissuolta suojaavan limakalvon pintakerros on kulunut rikki. Haava ei oireile välttämättä lainkaan, mutta useimmiten se aiheuttaa ylävatsakipuja. Kipu ei ole aina kovaa, vatsaa saattaa kaihertaa – varsinkin muutama tunti syömisen jälkeen. Kipu saattaa säteillä rintaan tai selkään. Ruoka ei tahdo maistua, joten paino voi laskea. Pohjukaissuolihaavassa syöminen saattaa helpottaa oireita. Vähitellen olo voi muuttua vetämättömäksi verenvuodon aiheuttaman anemian vuoksi.

– Mahahaava on yleinen vaiva. Arviolta joka kymmenes ihminen sairastaa sitä jossakin elämänvaiheessa. Se tulee useimmiten keski-iässä tai sen jälkeen. Moni sairastaa mahahaavaa tietämättään, ja ylävatsavaivojen vuoksi tutkimuksiin tullut saa usein yllättäen kuulla sairastavansa ulkustautia. Kolmasosa sairastuneista on diagnoosin tekohetkellä oireettomia, gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri Tuula Tyrväinen Tampereen yliopistollisesta sairaalasta kertoo.

Joskus mahahaavan vuoto tai haavakohdan puhkeaminen ja niistä johtuva verinen oksennus tai uloste, tervamaisen musta uloste ja voimakas kipu ovat ensimmäisiä merkkejä sairaudesta.

– Vaikka mahahaava ei yleensä ole päivystysluonteista hoitoa vaativa sairaus, vuotava tai puhjennut mahahaava ovat sitä aina. Haavakohdan puhkeaminen voi aiheuttaa henkeä uhkaavan vatsakalvon tulehduksen. Joka kymmenes puhjenneesta mahahaavasta kärsivä menehtyy.

Haitallinen helikobakteeri

Suurin syy mahahaavaan on helikobakteerissa. Se löytyy noin 70 prosentilta mahahaava- ja 90 prosentilta pohjukaissuolihaavapotilaista. Myös tulehduskipulääkkeet aiheuttavat mahahaavaa. Ulkustauti on erittäin harvinainen niillä, jotka eivät käytä tulehduskipulääkkeitä tai joilla ei ole helikobakteeri-infektiota.

– Mahalaukusta erittyvä suolahappo voi aiheuttaa haavan mahalaukun tai pohjukaissuolen limakalvoon varsinkin silloin, jos limakalvon vastustuskyky on alentunut. Tulehduskipulääkkeet heikentävät mahalaukun ja suolen limakalvon vastustuskykyä. Helikobakteeri puolestaan lisää suolahapon määrää ja heikentää limakalvopuolustusta.

Limakalvo ei syövy rikki hetkessä, vaan viikkojen kuluessa. Se ei välttämättä haavaudu, vaan tulehtuu ja aiheuttaa mahakatarrin. Mahakatarri oireilee samalla tavalla kuin mahahaava, mutta lievemmin. Sitä hoidetaan samoilla lääkkeillä kuin mahahaavaa.

Helikobakteeri ja tulehduskipulääkkeet tuhoavat tupakoijan limakalvoa helpommin kuin ei-tupakoijan. Tupakka heikentää limakalvon vastustuskykyä ja verenkiertoa sekä lisää suolahapon eritystä. Ahkera kahvittelu, alkoholinkäyttö ja stressi lisäävät suolahapon määrää. Kortisoni puolestaan heikentää limakalvoa ja tämän vuoksi kortisonin pitkäaikaiskäyttäjille määrätään herkästi mahaa suojaava lääke.

Lääkehoito auttaa

Mahahaava löytyy gastroskopiassa eli tähystystutkimuksessa. Tähystyksessä limakalvolta otetaan koepala. Neljällä prosentilla potilaista koepala paljastaa mahasyövän. Koska mahasyöpä saattaa oireilla alkuvaiheessa samalla tapaa kuin mahahaava, kaikki mahalaukun haavat on syytä tutkia gastroskopialla, ja niistä otetaan kudosnäytteet pahanlaatuisen taudin poissulkemiseksi.

– Mahantähystys voi olla epämiellyttävä tutkimus, mutta se ei ole kivulias. Koepalojen ottokaan ei tunnu miltään. Yökkäämisrefleksiä voidaan lievittää puuduttamalla nielu suihkeella. Tähystin on ohut ja taipuisa ja koko toimenpiteeseen kuluu vain kymmenisen minuuttia. Jos tähystyksessä löytyy helikobakteeri, se häädetään antibiooteilla: amoksisilliinilla, metronidatsonilla tai klaritromysiinillä. Muuten tauti uusiutuu herkästi. Hoitoon voi liittyä sivuvaikutuksia, kuten ripulia ja mahakipua, mutta sitä ei saisi keskeyttää. Hoidon katkaiseminen saattaa synnyttää antibiootteja sietäviä, resistenttejä bakteerikantoja, jolloin hoito ei myöhemmin enää tehoa.

Pitkällinen helikobakteerin aiheuttama tulehdus ohentaa mahalaukun limakalvoa ja saa aikaan rauhaskatoa, mikä lisää syövän riskiä. Helikobakteerin häädön onnistuminen varmistetaan muutaman kuukauden jälkeen joko uudella tähystyksellä tai hengitystestillä.

– Lääkkeillä hoidettavat mahahaavapotilaat saavat protonipumpun estäjän, närästyksen hoidossa tutun lääkkeen. Ne estävät mahahappojen eritystä ja helpottavat oireita nopeasti. Lääkitys kestää 4-8 viikkoa.

Vuotavista, pikaista hoitoa vaativista haavoista valtaosa asettuu itsekseen ja potilas saa lääkkeeksi protonipumpun estäjän.

Jos haava vuotaa paljon, vuoto voidaan hyydyttää tähystystutkimuksen yhteydessä laittamalla vuotokohtaan klipsi tai käsittelemällä alue hyydyttävällä aineella. Vuotavista haavoista vain viisi prosenttia leikataan, puhjenneista haavoista kaikki. Pohjukaissuoleen tulleeseen haavaan voi tulla ahtauma, joka myös saattaa vaatia leikkauksen. Se voidaan hoitaa myös tähystyksessä tehtävällä laajennuksella.

Tulehduskipulääkkeitä vain tarpeeseen

Mahahaava voi olla jatkuva kiusa, jos potilas joutuu käyttämään jonkin muun sairauden hoitoon säännöllisesti tulehduskipulääkkeitä. Myös kroonista munuaisten vajaatoimintaa, kroonista haimatulehdusta tai maksakirroosia sairastava saattaa kärsiä kroonisesta mahahaavasta. Näitäkin potilaita hoidetaan protonipumppulääkityksellä.

Helikobakteerin aiheuttaman mahahaavan ehkäisy ei onnistu kuin bakteerin häädöllä, mutta tulehduskipulääkkeiden aiheuttaman vaivan ehkäisy on mahdollista.

– Itsehoidossa myytäviä tulehduskipulääkkeitä ei saisi käyttää viikkoa pidempään eikä pakkaussetelissä mainittuja annoksia saa ylittää. Itsehoitoon tarkoitettuja tulehduskipulääkkeitä ja reseptillä saatavia tulehduskipulääkkeitä ei saa yleensä käyttää yhtä aikaa, ei myöskään kahta eri vaikuttavaa ainetta sisältävää itsehoitotulehduskipulääkettä. Lääkekapselia ei saa hajottaa. Parasetamoli on hyvä kipulääke kaikenikäisille suositelluilla annoksilla, mutta sitäkään ei ole tarkoitettu tarpeettomaan, pitkäaikaiseen käyttöön sen mahdollisten maksavaikutusten vuoksi, Tuula Tyrväinen sanoo.

Asiantuntijana gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri Tuula Tyrväinen, Tampereen yliopistollinen sairaala.

Teksti: Virve Järvinen

X