Ravinto

Mad Cook -kokki Riku Rantala: ”En demonisoi lisäaineita”

Toimittaja ja reissumies Riku Rantala yrittää vältellä einesten syömistä. Mutta minkä takia hän ei paheksu lisäaineita?
27.5.2017 Teksti: Riina-Maria Metso

Malmin Prisman hedelmä- ja vihannesosasto Helsingissä 29 vuotta sitten. Siellä 14-vuotias Riku Rantala aloitti työuransa, ja siellä hän oivalsi jotain oleellista ruoasta.

– Ymmärsin kansainvälisyyden vaikutuksen omaan ruokailuuni. Aloittaessani työt myydyin vihertuotteemme oli kiinankaali. Pikkuhiljaa osastolle alkoi ilmestyä mielenkiintoisia kasveja, kuten bambua, jolle ensin repeilimme pilkallisesti työkaverini kanssa, Riku muistelee.

Bambut, basilikat, ruukkusalaatit ja muut trendituotteet olivat kuitenkin tulleet jäädäkseen. Kiinankaali sen sijaan – missä se on nyt? Rikun puolesta vihannes saisi tehdä comebackin.

– Pidän satokausiajattelusta. Voisimme palata niihin raaka-aineisiin, jotka sopivat suomalaiseen ilmastoon ja tuotantoon. Innostuisimmepa uudelleen esimerkiksi raasteista!

”Reissussa syön liian harvoin”

Ruoka on ollut Rikun uran keskiössä aikuisiälläkin. Televisio-ohjelmat ja kirjat ovat kertoneet nimenomaan kansainvälisistä ruokakulttuureista. Uusin ohjelma on Mad Cook Show, jossa Riku ja Tunna Milonoff kutsuvat illallispöytään kiinnostavia suomalaisia laajentamaan makupalettejaan. Rikun oma makupaletti ei laajennusta kaipaa.

– Olen ammattinikin takia todella kaikkiruokainen. Saatan ilahtua perisuomalaisesta vispipuurosta, hirvikäristyksestä tai hyvin tehdystä hernesopasta. Toisaalta lempikeittiöitäni ovat vietnamilainen, japanilainen, srilankalainen ja italialainen, Riku luettelee.

Koti-Suomessa perhe syö Rikun sanoin ”hirveän terveellisesti”. Siitä huolehtii vaimo Saija, joka toimii useimmiten kokkina. Juureskeitot, salaatit ja kalaruoat ovat arjen perusruokia.

– Minulla on käynyt hyvä tuuri, sillä olen aina ollut hyvien ruoanlaittajien ympäröimänä. Myös äitini ja anoppini kuuluvat tähän ryhmään, ja faijakin tekee ikäisekseen suomalaismieheksi hyvää sapuskaa.

Mutta osaa Rikukin laittaa ruokaa. Lapsille hän valmistaa usein tavallista kotiruokaa, kuten spagettia jauheliha- tai soijarouhekastikkeella tai lohikeittoa. Vieraille Riku tarjoaa varhaisperunaa, parsaa ja siikafileitä tai grillissä valmistettua siimalla kalastettua tonnikalaa, joka on WWF:n kalaoppaassa vihreällä listalla. Tonnikalan pintaan hän hieraisee morttelissa hienontamiaan korianterin ja fenkolin siemeniä, mustapippuria ja suolaa.

Kesäisin hän tykkää savustaa kalasaaliitaan mökillä itäisen Suomenlahden saaristossa.

– Ongelmani on syöminen muualla kuin kotona. Jos olen reissun päällä, syön liian harvoin, liian nopeasti, liian paljon kerralla ja usein seisten.

”En demonisoisi lisäaineita”

Aamun Riku aloittaa silti lähes aina terveellisesti puurolla. Puuron keittäminen alkoi sujua entistä paremmin, kun kotiin hankittiin kaasuliesi, jonka lämpötilaa on helppo kontrolloida.

– Joskus lämmitän takan ja jätän puuron valmistumaan sinne aamuksi. Se on supergurmeeta, johon ei ole kovin usein aikaa arjessa.

Eineksiä Riku syö sitä vähemmän, mitä enemmän hän oppii ruoasta. Etenkin piilorasva ja piilosokeri saavat suosimaan kotiruokaa.

– En kuitenkaan demonisoisi esimerkiksi kaikkia lisäaineita. Niitä on tutkittu pitkään ja niillä voidaan vähentää sairauksia ja pelastaa henkiä.

Joskus Rikunkin perhe syö valmisruoka-altaasta valittuja pinaattilettuja, mutta mieluummin tehdään iso kattilallinen keittoa tai makaronilaatikkoa pariksi päiväksi. Olipa pöydässä mitä tahansa, tärkeintä on, että sitä ainakin maistetaan.

– Olemme yrittäneet laajentaa lasten makupalettia pienestä asti, ja se on toiminut hyvin. Tärkeää siinä on ollut tarkka ruokarytmi ja se, että pöydässä ollaan yhdessä eikä lähdetä bailaamaan kesken ruoan mihinkään.

Vähemmän lihaa, ihmiset!

Rasva ja suola. Se liitto toimii aina.

– Siinä on varma tie meikäläisen sydämeen – ja sydänsairauksiin, hän naurahtaa.

Erityisen heikko kohta ovat suolaiset naposteltavat, kuten itse tehdyt popcornit.

– Niitä voisin syödä ämpäreittäin. Sen sijaan makeat jälkiruoat eivät minua kiinnosta. Valitsen ilman muuta jälkiruoaksi ennemmin juustoja kuin suklaakakkua.

Paras ruokajuoma on kylmä vesi, mutta Riku on myös alkanut ymmärtää yhä enemmän viinin ja ruoan liitosta. Valkoviiniksi hän valitsee useimmiten itävaltalaisia viinejä, jotka sopivat hyvin kalaruokiin. Punaviineistä suosikkeja ovat libanonilaiset Chateau Musar ja Château Ksara.

– Libanonissa on hyvät olosuhteet ja pitkä kokemus viinien tuotannosta. Jos nuo punaviinit olisivat ranskalaisia, ne olisivat monin verroin kalliimpia, hän arvelee.

Punaviinin kanssa Riku syö entistä harvemmin lihaa, ja hän toivoo, että yhä useampi muukin tekisi niin.

– Kun järjestimme Lihattoman lokakuun ensimmäisen kerran vuonna 2013, tajusin, että olin syönyt järjettömästi turhaa lihaa. Se oli paitsi älytöntä liikakulutusta myös oman terveyteni kannalta vaarallista, esimerkiksi syöpäriskin takia.

Suomalainen syö keskimäärin 78 kiloa lihaa vuodessa eli 1,5 kiloa viikossa. Jos Riku saisi päättää, lihaa syötäisiin korkeintaan sen verran kuin 1950-luvulla.

– Elämä ei siitä järkkyisi, ja liha voisi olla ympäristötietoisemmin ja eettisemmin kasvatettua kuin nykyään, kalliimpaakin. Muutos lähtee aina yksilöstä, ja ruoan suhteen isotkin muutokset voivat tapahtua yllättävän nopeasti.

Lue lisää:

Parhaat vegaaniset herkut suoraan kaupan hyllyltä – 6 suosikkia

Makeannälkä? Näitä 15 vegaanista herkkua jokaisen kannattaa kokeilla

Lue myös

Suosittelemme