Testasimme, voisiko näinkin säästää – kuukauden herkkulakko näkyi lompakossa, mutta päinvastoin kuin luulisi
Kaupassa tulee herkästi napattua suklaapatukka mukaan arkenakin, ja mitä olisi viikonloppu ilman karkkia tai keksejä? Testasimme, mitä kuukauden herkkulakko tekee ololle ja kukkarolle – näin siinä kävi.
Säästääkö herkkulakko rahaa?
Kaupassa tulee herkästi napattua suklaapatukka mukaan arkenakin, ja mitä olisi viikonloppu ilman karkkia tai keksejä? Testasimme, mitä kuukauden herkkulakko tekee ololle ja kukkarolle – näin siinä kävi.
Lapsena minulla oli karkkipäivä kerran viikossa – aikuisena herkkupäivä saattaa välillä olla joka päivä. Päätän kokeilla, onnistuuko yhden kuukauden herkkulakko.
Herkkukoukusta irtautuminen on vaikeaa. Täyskielto hamaan tappiin asti saa herkut pyörimään mielessä entistä tiiviimmin ja lopulta ratkeamaan korkojen kera. Viikonloppuihin keskitetty herkuttelu puolestaan johtaa helposti liialliseen sokerin mättämiseen kahden päivän ajan.
Tämä lakko ei ulotu muiden tarjoamiin armopaloihin, mutta kuukausi ilman itse ostettuja herkkuja tuntuu sekin etukäteen kauhistuttavan pitkältä.
Voisiko tässä olla keino irtautua sokerikoukusta ja säästää samalla rahaa?
Herkuton viikonloppu tuntuu ankealta
Tyhjensin kodin herkkuvarastot viikonloppuna, joten pääsen aloittamaan kokeiluni puhtaalta pöydältä. Alkuviikko sujuu uudenlaisessa tarmonpuuskassa, eikä sokeria tee edes mieli.
Keskiviikkona eteen tulee ensimmäinen haaste, kun käyn kaupassa nälkäisenä työpäivän jälkeen. Katselen kaiholla paistopisteen pullatarjontaa ja unelmoin korvapuustin kanelisokerisesta makunautinnosta. Pidän kuitenkin pintani enkä sorru sokerin kutsuun.
Torstaisin työpaikkani tarjoaa kahvitauon pullakahvit toimistolla oleville. Iltapäivällä kahvihuoneeseen on katettu suklaakuorrutteisia donitseja.
Periaatteessa mikään ei estä minua tarttumasta sellaiseen – onhan sen ostanut joku muu, eikä se siis yllä lakkoni piiriin. Silti donitsilla herkuttelu tuntuu huijaukselta; eihän lakkoni ole vielä kestänyt kuin muutaman päivän.
Tyydyn siis pelkkään kahviin. Olo on kaihoisa mutta myös voitokas.
Viikonloppu. Tavallisesti se on tarkoittanut leffakarkkeja, suklaata tai jäätelöä – välillä jopa kaikkia näitä. Syön sipsejäkin tarjottaessa, mutta harvemmin ostan niitä itse. Kakkupalat, makeat piirakat, laatusuklaat ja irtokarkit ovat minun juttuni.
Viikonloppu ilman herkkuja tuntuu ankealta. Kurkin kaappeihin ja huomaan, että kotoa löytyisi ainekset omenapiirakkaan. Pohdin, voisinko kiertää sääntöjä leipomalla piirakan valmiina olevista aineksista. Se tuntuu kuitenkin kierolta itsepetokselta, joten ainekset jäävät kaappiin.
Sunnuntaina on sankarillinen olo. Selvitin viikon pahimmat sudenkuopat, perjantai- ja lauantai-illat! Fiilis on hyvä, ja sokeripöhnä loistaa poissaolollaan.
En tiedä kuvittelenko vain, mutta olo tuntuu virkeämmältä. Teen pitkän lenkin ja valmistaudun toiseen herkuttomaan viikkoon.
Herkkulakko korvikkeilla
Viikonlopun seesteinen herkuttomuus on pian tiessään. Siihen saattaa vaikuttaa kiertoni vaihe, sillä muutama päivä ennen kuukautisia herkkuhimot ovat aina pahimmillaan.
Onneksi viikoittaiset ruokaostokset voi hoitaa myös netissä – silloin ei tarvitse ohittaa karkkihyllyä ja joutua kiusausten valtaan.
Mietin, miten voisin korvata suklaapatukan tai viinikumipussin. Naputtelen ostoskoriin proteiinipatukoita ja -vanukkaita, pensasmustikoita ja appelsiineja.
Hintaa herkun korvikkeille tulee yli 10 euroa. Perinteisiin herkkuihin minulla kuluu kuukausitasolla enintään 25 euroa, ja nyt käytin puolet summasta kertalaakista.
Torstaina työpaikan kahvihuoneessa on tarjolla toscapiirakkaa. Seison tarjottimen edessä epäilyttävän kauan ja punnitsen vaihtoehtojani. Pelkään, että piirakanpala suistaa lakkoni raiteiltaan ja rynnistän lähikauppaan lappamaan korin täyteen herkkuja.
Toisaalta olen sinnitellyt sokeritta jo 10 päivää.
Päätän antautua piirakalle, ja oi, miten hyvältä se maistuukaan. Syön piirakanpalan hyvällä omallatunnolla, mutta yllätyksekseni en jää kaipaamaan lisää.
Viikonloppuna lenkkeilen ja pyöräilen pitkiä matkoja. Huomaan, että liikunta kannustaa pysymään herkuttomalla tiellä. En halua ”pilata” terveystekojani viettämällä iltaa sohvalla suklaalevyn seurassa.
Lauantai-illan elokuvaa vaatii kuitenkin jotain seurakseen, joten valmistan itselleni terveellisemmän herkkulautasen appelsiinilohkoista, pensasmustikoista ja paloiksi pilkotusta proteiinipatukasta.
Se toimii hyvin, ja herkkulakko saa jo proteiinipatukan maistumaan aivan riittävän makealta namuttomuuteen tottuneissa makuhermoissani.
Muutoksia olossa, vaan ei pankkitilillä
Herkkuja on kaikkialla. Konvehtirasia työpaikan kahvihuoneessa, Fazerin sininen kahvilassa cappuccinon kyytipoikana, suklaamoussea lounasravintolan jälkiruokapöydässä. Ilman herkkujen ostamistakin niitä voisi nauttia päivittäin.
Toisen viikon toscapiirakka jää silti ainoaksi lipsahdukseksi, enkä toista kertaa kokeiluni aika turvaudu edes maksuttomiin makuelämyksiin. Silti pidän mieluusti option ottaa vastaan tarjottu pulla tai piirakkapala.
Olen nimittäin huomannut, että jos kiellän itseltäni kaikki herkut, en voi lakata ajattelemasta niitä. Kun tiedän, että halutessani voin vastaanottaa tarjotun sokerielämyksen, on helpompi keskittyä herkuttomuuteen.
Huomaan, että mitä pidempään hillitsen herkkuhimojani, sitä helpommaksi se käy. Herkkusuon silmässä sokerista tulee normi, jota ei edes kyseenalaista. Mihin oikeastaan tarvitsen kaikkia niitä suklaapatukoita ja jäätelöitä? Tottumuksen ruokkimiseen kaiketi.
”Kun sokeripiikit jäävät pois, minuun mahtuu enemmän kunnollista ruokaa.”
Kuukauden kokeiluni ei saa ihmeitä aikaan ulkomuodossani, enkä sitä tavoitellutkaan. Pari kiloa putoaa kuitenkin luultavasti silkan turvotuksen poistuessa.
Suurin ero tuntuu energisyydessä. Kun sokeripiikit jäävät pois, minuun mahtuu enemmän kunnollista ruokaa ja terveellisiä välipaloja. Niiden avulla olo on energisempi ja treenit tuntuvat sujuvan paremmin. Se taas johtaa valoisampaan mielialaan.
Rahallista säästöä kokeiluni ei tuonut. Perinteisten herkkujen jäädessä pois ostin enemmän hedelmiä, marjoja ja erilaisia proteiinituotteita.
Päätän silti pysyä järkevämmällä tiellä herkkujen suhteen. Sosiaalinen herkuttelu kuulostaa sopivalta strategialta: voin syödä kakkupalan seurassa, mutta yksityiset herkkuhetket sohvannurkassa saavat toistaiseksi jäädä.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous