”Ensin mä ainakin menen syömään.” Näin kommentoi aikoinaan Seppo Räty tulevaisuuden suunnitelmiaan voitettuaan kultamitalin. Mielestäni Räty oli asian ytimessä. Syöminen on tärkeää, sillä nälkäisenä kaikki tuntuu hankalalta. Syöminenhän on yksi elossa pysymisen kannalta välttämättömistä toiminnoista. Eikä syöminen ole vain perustarve vaan myös nautinto. Silti naisten oletetaan elävän jatkuvasti pienessä nälässä ulkonäkönsä vuoksi.

Minultakin udellaan usein millaisella dieetillä olen. Minä en harrasta dieettejä enkä laske kaloreita. On mielestäni surullista että monen suhde ruokaan ja syömiseen on niin ongelmainen. Periaatteen ihmisenä en suostu kärsimään nälkää tai syömään mautonta ruokaa kun ei kerran ole pakko. Olen päättänyt että en harrasta huonoa seksiä, syö huonoa ruokaa tai kuuntele huonoa musiikkia. Elämä on valintoja ja en näe mitään syytä miksi minun pitäisi syödä kumimaista kevytjuustoa kun en siitä pidä.

Uskon että keho kertoo mitä se tarvitsee. Syön siis hyvällä omallatunnolla sitä mitä tekee mieli, sen verran kuin tekee mieli. Minä nimittäin aikuisena ihmisenä päätän itse omasta ruokavaliostani. Lehtien kausittaiset dieettihömpötykset tai maailmantähtien villitykset eivät vaikuta minun jääkaappini sisältöön. Vaikka useampikin ihmetohtori Amerikassa uskoisi että hiilihydraatteja pitää välttää, niin en silti aio lopettaa perunan tai leivän syömistä. Syömistään kun ei tarvitse pyydellä anteeksi tai muokata sen mukaan mikä milloinkin sattuu olemaan trendikästä. Suosittelen lämmöllä kaikille muillekin hyvin syömistä. Se pitää onnellisena ja on yksi mukavimmista asioita joita voi tehdä housut jalassa.

X