Terveys

Miten päästä eroon pakkoajatuksista ja -toiminnoista? Pakko-oireinen häiriö vaikeuttaa elämää, mutta sitä osataan hoitaa aiempaa paremmin

Pakko-oireista häiriötä hoidetaan nykyisin kognitiivisen terapian ja lääkehoidon lisäksi altistushoidoilla. Ydinajatus on pyrkiä kohtaamaan epämääräinen ahdistus sen sijaan, että välttelee sitä pakko-oireisella toiminnalla.
Teksti: Tyyne Pennanen Kuvat: iStock

Pakko-oireinen häiriö on sitkeä sairaus. Moni kärsii oireidensa kanssa yksin ja kuvittelee, että pakko-oireista on mahdotonta päästä eroon. Hoitoon hakeutuminen kestää keskimäärin seitsemän vuotta.

Se on harmillista, sillä apua olisi saatavilla.

– Pakko-oireista häiriötä osataan nykyisin hoitaa aiempaa paremmin, sanoo HUSin IT-psykiatrian ja psykososiaalisten hoitojen linjajohtaja Jan-Henry Stenberg.

Pakko-oire on ihmisen suojautumiskeino

Pakko-oireinen häiriö tarkoittaa sitä, että ihmisellä on pakkoajatuksia ja pakkotoimintoja. Hän ymmärtää, että ne ovat järjettömiä, mutta hän ei saa ajatuksia mielestään eikä pysty katkaisemaan toimintojaan. Pakkoajatus voi olla esimerkiksi se, että pelkää tulipaloa. Tämän takia on aina palattava kotiin tarkistamaan, jäikö uuni päälle.

– Pakko-oireessa on kyse siitä, että kun ihminen kokee jonkin asian tai mielikuvan erityisen hankalaksi ja ahdistusta tuottavaksi, hän voi huomata jonkin toiminnan helpottavan oloaan. Hän voi alkaa huomaamattaan toistamaan sitä ja tulee keksineeksi oloaan helpottavan rituaalin, Stenberg selittää.

Tavallinen pakko-oire on toistuva käsienpesu.

– Pohjimmiltaan käsienpesu ei lähde siitä, että henkilö pelkää bakteereja, vaan hän huomaa jossakin yhteydessä, että käsienpesu toimintana jollakin tavalla helpottaa epämääräistä pahaa oloa. Käsienpesusta tulee maaginen rituaali, joka voimistuu nopeasti. Lisäksi taustalla saattaa olla samanaikaisia korostuneita ajatuksia vaikkapa puhtauden tärkeydestä, joka vielä kiihdyttää oireilua, Stenberg sanoo.

Käsienpesun yleisyys pakko-oireena voi liittyä siihen, että käsienpesu on evolutiivisesti järkevää: sillä tavalla voi suojautua esimerkiksi sairauksia vastaan. Pakko-oireinen sen sijaan suojautuu käsienpesulla nimeämätöntä sisäistä uhkaa vastaan. Pakko-oireen voi siis ymmärtää ihmisen psykologisena suojautumiskeinona.

Käsienpesu on tavallinen pakko-oireinen häiriö.

Käsienpesu on yleinen pakko-oireinen häiriö.

Pakko-oireisella häiriöllä on neurobiologinen pohja

Väestöstä noin 2–3 prosenttia kärsii pakko-oireisesta häiriöstä. Se puhkeaa tyypillisimmillään nuorella aikuisiällä: keskimääräinen alkamisikä on 19,5 vuotta. Alle 10-vuotiailla pakko-oireinen häiriö on yleisempää pojilla kuin tytöillä. Muuten pakko-oireista häiriötä esiintyy tasaisesti sekä miehillä että naisilla.

– Esiintyvyys (2–3 prosenttia) on kaikkialla maailmassa sama. Myös oireet ovat kaikkialla hyvin samanlaisia. Se kertoo siitä, että tämä on oikea sairaus, jolla on oikea neurobiologinen pohja. Kyse ei ole vain psyykkisestä ilmiöstä, Stenberg sanoo.

Suurin osa pakko-oireista kärsivistä on tavallisia, töissä käyviä ihmisiä.

– Joskus pakko-oireet voivat liittyä traumaattisiin kokemuksiin tai stressaaviin tilanteisiin, mutta pakko-oireinen häiriö ei ole erityisesti traumahäiriö.

Lue lisää: Hypokondria eli “luulosairaus“ voi aiheuttaa työkyvyttömyyttä

Kognitiivisesta terapiasta on apua

Pakko-oireet voivat aiheuttaa lievää, kohtalaista tai vaikeaa haittaa. Lievinä oireet ovat satunnaisia ja henkilö pystyy vaikuttamaan niihin.

– Joku ottaa vaikka valokuvan uunista, niin ei tarvitse kääntyä takasin tarkistamaan, että se on sammutettu. Ja jollakulla saattaa olla oireita ennen tenttiä, mutta sen jälkeen ne katoavat.

Lievät pakko-oireet eivät ole varsinaisesti vielä sairaus, Stenberg painottaa. Niitä voi hoitaa esimerkiksi omahoito-ohjelmilla. Esimerkiksi voi siedättää itseään ahdistukselle niin, että kun on koskenut mielestään johonkin likaiseen ja kokee pakko-oireista käsienpesun tarvetta, odottaa tietyn ajan ennen kuin menee käsipesulle. Samalla voi huomata, että ahdistus laantuu ilman rituaalinomaista pesemistäkin. Mielenterveystalon omahoito-ohjelma pakko-oireiseen häiriöön on ilmainen.

Joskus henkilö saattaa kärsiä vain pakkoajatuksista. Pakkoajatukset voivat olla toistuvia epämiellyttäviä ajatuksia, joiden perusteella henkilö ajattelee esimerkiksi olevansa paha. Pakkoajatuksiin toimivat samat hoidot kuin pakko-oireisin ylipäätään. Lisäksi on hyvä miettiä, mikä on se pohjimmainen pelko, joka tilanteessa aktivoituu.

– Pakko-oireiseen häiriöön tepsii yleensä hyvin ainakin kognitiiviset terapiat. Terapiassa tutkitaan, mikä merkitys sillä ajatuksella on, ja rauhoitellaan, että ethän sinä ole paha, kaikkihan ajattelevat noin. Tällaisella keskusteluterapialla voi lievittää pakkoajatuksia, ja tiedän monia, joita se on auttanut.

Vaikeasta pakko-oireisesta häiriöstä aletaan puhua silloin, kun oireet alkavat hallita arkea. Pakkoajatuksia ja -toimintoja on oltava useampana päivänä vähintään kahden viikon ajan. Pahimmillaan häiriö invalidisoi.

– Jos oireet jatkuvat yli kaksi viikkoa ja henkilö käy esimerkiksi kolmatta viikkoa tarkistelemassa, onko uuni päällä, niin lääkäri voi jo asettaa diagnoosin. Pahimmillaan tarkistelu on niin tiheää, että se estää jo normaalin elämän, kuten työssäkäynnin.

Vaikeaa pakko-oireista häiriötä hoidetaan kognitiivisella psykoterapialla, lääkityksellä ja altistushoidoilla.

– Psykoterapian on oltava riittävän pitkä, puhutaan vuodesta tai vuosista. Lyhytterapia ei yleensä auta. Toinen vaihtoehto on erittäin intensiivinen ja tiheä lyhyempi terapia.

– On tärkeää tutkia ideaa eli sitä, mitä potilaalle tarkoittaa, jos hän ei toimi pakko-oireen mukaisesti. Onko hän hunsvotti, kun koko talo palaa hänen huolimattoman toiminnan seurauksena? Tai onko hän saastuttaja, kun hän ei pese käsiään tarpeeksi?

Erityisen tärkeä hoitomuoto terapian ja lääkehoidon lisäksi on altistushoidot.

Altistushoidot ovat uusia hoitomuotoja

Pakko-oireinen häiriö kehittyy nimenomaan ahdistavan ajatuksen välttämiseksi rituaalin avulla. Rituaalia on koko ajan tehtävä enemmän ja enemmän, mutta lopulta mikään ei enää riitä.

– Altistushoidossa tämä noidankehä rikotaan. Ahdistuksen välttämisen sijaan opitaan päinvastoin asteittain kohtaamaan ahdistusta, jolloin siihen tottuu. Kun henkilö vähitellen tottuu ahdistusta tuottavaan tilanteeseen, erityisen merkityksen saanut ajatus vähenee ja noidankehä murtuu. Altistushoidon idea on nimenomaan estää ritualisoimista.

Käytännössä terapeutti lähtee pois hoitohuoneesta potilaan kanssa tilanteisiin, jotka ovat ahdistavia.

– Tarvitaan treenaamista. Jos henkilöä pelottaa koskea kraanaan, niin terapeutti on vieressä, kun hän sen tekee, ja juttelee henkilön kanssa vaikka viisi minuuttia ennen kuin tämä menee pesemään käsiä.

Stenbergin mukaan altistushoito on tärkeä hoitokeino vaikean pakko-oireisen häiriön hoidossa.

– Aikaisemmin pakko-oireista häiriöitä hoidettiin enemmän vain keskustelemalla, mutta nykyisin altistushoito on yleisempää.

Lupaavia tuloksia pakko-oireisen häiriön hoidossa

Uusi hoitomuoto antaa toivoa vaikeasta pakko-oireisesta häiriöstä kärsiville. Norjassa kehitetty Bergen Four Day Treatment (B4DT) on neljä päivää kestävä intensiivinen hoito, josta on saatu hyviä tuloksia.

– Pakko-oireinen häiriö on siitä ikävä, että hoidon jälkeen oireet usein palaavat. Bergenin mallilla on hoidettu satoja potilaita, ja tulokset vaikuttavat pysyviltä. Hoidosta ei ole ymmärtääkseni seurannut vakavia komplikaatioita, sanoo HUSin IT-psykiatrian ja psykososiaalisten hoitojen linjajohtaja Jan-Henry Stenberg.

Bergenin mallilla hoidetuista henkilöistä jopa 90 prosentilla oireet lievenivät. Neljä vuotta hoidon jälkeen 70 prosenttia ei kärsinyt enää pakko-oireisesta häiriöstä ja pystyi elämään normaalia elämää.

Bergen Four Day Treatment -hoidossa tyypillisimmin 3–6 potilasta sitoutuu voimakkaaseen altistushoitoon.

Altistushoito tarkoittaa sitä, että pakko-oireinen henkilö altistetaan asteittain sille, mitä hän pelkää. Esimerkiksi bakteerikammoinen joutuu koskemaan pelkäämäänsä asiaa ja sietämään siitä seuraavaa ahdistusta terapeutin tuella.

Bergen Four Day Treatment -hoitomuodon ryhmässä on yhtä monta terapeuttia kuin on potilastakin. Ryhmähoitojen lisäksi on yksilöllistä työskentelyä terapeutin kanssa. Jokaiselle potilaalle määritellään hoito, joka kohdistetaan potilaan omien pelkojen mukaan. Hoitoa edeltää suunnitteluvaihe.

– Bergenin mallissa potilaat sitoutuvat tekemään terapeutin ehdottamat altistushoidot ja terapeutti lupaa, että tilanne pysyy hallinnassa eikä potilas joudu kohtaamaan mitään yllättävän vastenmielistä, Stenberg kertoo.

Jos lipeää pakkotoimintoihin kesken altistuksen, tehdään heti uusi altistus.

– Hoidon perusajatus on, että henkilö ei voi vältellä ahdistusta tai hankalia asioita.

Bergen Four Day Treatmentin ovat kehttäneet psykologian professori Gerd Kvale ja psykologian professori Bjarne Hansen. Vuonna 2015 Norjan psykologinen tiedeyhdistys palkitsi heidät vuoden innovaatiosta. Time-lehti valitsi heidät 50 ihmiseen joukoon, jotka muuttivat terveydenhuoltoa vuonna 2018.

– HUS oli tuomassa hoitoa Suomeen keväällä, mutta se viivästyi koronan takia. Kun koronatilanne rauhoittuu, aloitamme uudestaan, Stenberg lupaa.

X