Aleksi tuli nuorena isäksi – silloin kaverit kaikkosivat: ”Viimeksi tapasin ystävää 1,5 vuotta sitten”
Mäntyharjulla asuva Aleksi Salonen, 35, kokee, ettei kuulu joukkoon. Ulkopuolisuudentunne on kulkenut mukana lapsuudesta asti. Ilman ystäviä hän jäi tultuaan isäksi 22-vuotiaana ja uudelleen erottuaan.
Aleksi Salosella on puoliso ja kolme lasta, mutta hän tuntee itsensä silti yksinäiseksi.
Mäntyharjulla asuva Aleksi Salonen, 35, kokee, ettei kuulu joukkoon. Ulkopuolisuudentunne on kulkenut mukana lapsuudesta asti. Ilman ystäviä hän jäi tultuaan isäksi 22-vuotiaana ja uudelleen erottuaan.
”Minun yksinäisyyteni on ennen kaikkea ulkopuolisuuden tunnetta. Tunnetta siitä, että en kelpaa sellaisena kuin olen, ja pelkoa siitä, että en vastaa odotuksia.
Tätä on joskus vaikea selittää ihmisille, sillä olen parisuhteessa ja minulla on puolivuotias lapsi, aiemmasta liitosta kaksi teini-ikäistä lasta. Minulle sanotaan, että ethän sinä voi olla yksinäinen, sinullahan on parisuhde ja perhe! Kyseessä on kuitenkin oma aito kokemukseni.
Miespuoliset ystävät ovat vähissä. Viimeksi olen tavannut puolitoista vuotta sitten kasvokkain ihmistä, jota voin sanoa ystäväkseni.
Uskon, että kokemus ulkopuolisuudesta syntyi jo lapsuudessa. Aloin änkyttää leikki-iässä, mikä on varmasti vaikuttanut siihen, miten olen uskaltanut ottaa kontaktia ihmisiin. Erityisesti jännittävät ja innostavat tilanteet laukaisivat änkytyksen. Minua myös kiusattiin. Pahinta oli änkytyksen pelko, mikä taas johti ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin. Tuli häpeäntunteita.
En jäänyt lapsuudessa ja nuoruudessa kuitenkaan yksin, vaan minulla oli kavereita. Käännekohta oli se, kun tulin isäksi nuorena, 22-vuotiaana, ja muutin uudelle paikkakunnalle. Kaverit jäivät entiselle paikkakunnalle, ja lisäksi ikätoverini viettivät vauhdikasta sinkkuelämää. Ei ollut miehiä, joiden kanssa olisin voinut jakaa kokemuksia isyydestä ja parisuhteesta.
Avioliittomme päättyi eroon vuonna 2015. Olimme pariskuntana viettäneet aikaa ystäväpariskuntien kanssa, mutta nyt kävi se tavallinen tarina: ystävyyssuhteet jäivät eron myötä.”
Aleksin ennakkoluulot vertaistukea kohtaan murtuivat
”Otin eron suurena epäonnistumisena ja hakeuduin keskustelemaan Miessakit ry:n työntekijän kanssa. Miessakit on yhdistys, joka huolehtii miesten henkisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista.
Asenteeni vertaistukea kohtaan muuttui. Olin aiemmin ajatellut, että kyseessä on piirileikkejä ja kädestä pitämistä, eikä sellainen ole minua varten. Luulen, että monilla miehillä on vastaavanlaisia ennakkoluuloja.
Lähdin mukaan Miessakkien toimintaan ja nykyään olen vertaistukihenkilönä isille tarkoitetussa MASI-toiminnassa. Juttelen kerran viikossa chatissa anonyymien isien kanssa. Aika paljon keskusteluissa tulee esiin se, että heillä ei ole ketään, kenelle puhua.
Miessakkien porukoiden kanssa tapaamme harvakseltaan esimerkiksi yhteisissä koulutustilaisuuksissa. Ne kohtaamiset ovat olleet hurjan kivoja.
Yksinäisyyttäni lisää se, että en ole tällä hetkellä työelämässä. Olen koulutukseltani merkonomi ja olen suorittanut myös lähihoitajan ja sosionomin opintoja. Olen työskennellyt monenlaisissa töissä, kuten asfalttihommissa ja teleoperaattorilla kouluttajana. Työelämässä sekä lähihoitajaopintoihin kuuluvassa harjoittelussa olen törmännyt kuormittavaan arvoristiriitaan: Koen, että työtä on vaikea tehdä omien arvojen mukaan. En osaa ajatella, että tämä on vain työtä ja että ihan sama, miten ihmisiä huijataan tai hoidetaan, kunhan saan tästä palkan.
Olen ollut masennuksen takia sairauslomalla ja nyt olen työtön työnhakija. Taloudellinen tilannekin vahvistaa yksinäisyydentunnetta, kun ei ole mahdollisuuksia oikein tehdä mitään tai käydä missään.
Koen kuitenkin, että pahin on takana ja olen matkalla ylöspäin. Kun olin parisen vuotta sitten pohjalla, mietin, että olen maailman surkein ja yksinäisin ihminen. Olen nykyisen parisuhteeni myötä osannut hellittää ja myös hyväksyä itseni paremmin. Kävi miten kävi, tavoitteeni on elää rehellisesti, rohkeasti ja häpeilemättä.”
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous