Ihmiset ja suhteet

Huono parisuhde – Miksi pysyä yhdessä?

Teksti: Anna.fi

Miksi pysyä yhdessä, jos liitto rakoilee liitoksistaan ja paha olo kumppanin sanomisista tai tekemisistä täyttää mielen?

Miksi pysyä yhdessä?

Onko julkisivu ja sukulaisten ajatukset tärkeämpää kuin oma hyvinvointi? Yhä useampi eroaa, mutta on niitä, jotka sinnittelevät löyhässä liitossa, kulissien, kumppaniin rakennetun identiteetin tai pelon tähden.

Teini-iän erehdys  

Satu, 57, tuli teini-ikäisenä raskaaksi. Teppo, 58, vei vihille.

”Silloin 1960-luvulla ei ajateltu abortteja.”

Esikoistytär syntyi kuolleena. Parin toinen lapsi syntyi muutamaa vuotta myöhemmin. 1980-luvun hulluina vuosina pari tahkosi rahaa. Menestys oli makeaa, mutta se loppui konkurssiin, josta jäi valtavat velat. Sadun mukaan Teppo ei tuntenut riskejä. Pariskunnan omaisuus pakkohuutokaupattiin.

”Vaikka teemme verenmaku suussa töitä, meillä ei ole koskaan mitään”, Satu sanoo.

Teppo on vaimonsa varjo. Häntä kalvaa riittämättömyyden tunne. Vaimo ei ole koskaan tyytyväinen. Teppo toistelee vaimonsa sanomisia, äänestää vaaleissa tämän valitsemaa ehdokasta ja tottelee tämän oikkuja. Tepolla ei ole ollut vuosiin omaa rahaa eikä tahtoa.

”Se yksi ilta kaduttaa. Paljon jäi elämättä”.

Suhdetta kalvaa tyytymättömyys, katkeruus vaimon piikit ja halveksunta. Eroa 40 vuotta yhdessä ollut pariskunta ei edes harkitse. Yksin he eivät osaa olla.

”Meillä on vielä se velkakin”.  Yhdessä ollaan kuolemaan asti, vaikka molempia näivettää paha olo. Velkojat ovat ovella vielä elämän ehtoollakin.

Huono parisuhde – Miksi pysyä yhdessä?

Tasapainottelua henkisellä terveydellä

Johan, 56, on karismaattinen, dynaaminen ja menestyvä. Hän on hauska seuramies, komeakin ja hänellä on useita luottamustehtäviä. Marjatan, 55, ääni ja olemus on hento. Hän pyytelee anteeksi koko olemuksellaan. Pari on pysynyt yhdessä 35 vuotta.

Ulkopuoliselle parin epäsuhta on selvä, Marjatta on heikko raukka, jota Johanin pitää vetää perässään. Parisuhde on kuitenkin ollut alistussuhde. Marjattaa on pilkattu, mollattu ja alistettu. Vuosien pilkan jälkeen Marjatan itsetunto on vääristynyt, tai pikemmin sitä ei ole. Ajoittain Marjatta vaikuttaa harhaiselta. Hän kuulee joskus ääniä.

Marjatta on alkanut pelätä rullarappusia ja vieraita ihmisiä. Kauniin naisen ryhti on valahtanut ja hän on lakannut hoitamasta itseään.  Hän on puhunut läheisilleen ja ammattilaisille.

”Minun pitäisi olla onnellinen siitä, että minulla on Johan. Hän on taitava puhumaan ihmisiä ympäri. Ihmisten kanssa hän on hyvä, mutta ei päästä lähelleen. Hän ei voi sietää tilanteita, joissa ei voi loistaa. Hänen empaattisuutensa on pelkkää pintaa”, Marjatta kertoo.

Marjatta on taloudellisesti riippuvainen miehestään, sillä tämä on elättänyt häntä vuosia.

”Työni on vaativaa, mutta se ei näy palkassa.”

Avioero edellyttäisi kauniista talosta arvostetulla alueella luopumista, sillä avioehtoa ei ole. Avioero olisi parasta Marjatan horjuvalle henkiselle terveydelle, mutta hänellä ei ole voimia siihen. Ahdistus purkautuu fyysisinä kipuina.

”En jaksa edes vihata”, Marjatta sanoo.

Huono parisuhde – Miksi pysyä yhdessä?

Vailla omaa identiteettiä

Eeva, 29, kuuntelee tarkkaan itkuhälytintä. Lumi-vauva nukkuu vaunuissa parvekkeella. Kotona on siistiä, siivoja käy kerran viikossa. Eevan mies on siellä missä pikkulasten isät useimmiten, töissä. Siellä hän on myös viikonloput ja arki-illat.

Eeva kertoo sukkelaan miehensä CV-tiedot, koulu oli rivi täysiä kymppejä. Lukiossa molemmat lukivat Kimmon läksyjä. Esikoispoika lunasti kaikki odotukset. Kaveripiirissä Kimmo oli hiljainen, urheili, kertoi rasistisia vitsejä. Yläasteelta yhtä pitänyt pari muutti yhteen vasta vuosi ennen häitä.

”Kimmo halusi opiskelurauhan”, Eeva kertoo.

Kimmo saattoi huomautella kaikesta, Eevan painosta, ystävistä, harrastuksista, perheestä. Häntä ei kiinnostanut Eevan ura tai omat tavoitteet. Eeva näki kuitenkin tulevaisuutensa Kimmon vaimona. Eeva sulautui Kimmoon täysin. Hän lakkasi värjäämästä hiuksiaan, pukeutui ja jakoi Kimmon tavoitteet ja unohti omansa. Eeva erkani vähitellen ystävistään, jotka eivät jakaneet hänen ihailunsa kohdetta, Kimmoa.

Eeva ei halua erota, vaikka toisinaan kateus pistelee ja toivoo, että elämä olisi toisaalla. Kimmoon on ladattu Eevan koko identiteetti. Silloin tällöin baari-illan jälkeen hän on pussaillut muita. Pari kuukautta sitten hän tapasi Artun, joka ei tiedä, että Eeva on naimisissa.  Ajatus Artusta kihelmöi kovasti.

Ihailu imartelee, mutta Kimmo antaa olemiselle raamit. Hän sanelee miten pitää olla ja elää. Eeva on yhä useammin miettinyt kuka hän on. Kaikki Kimmolta saadut kehut ovat laitettu päiväkirjan väliin. Sitten teinivuosien niitä ei ole tullut monta. Eevan hillittömiä itkukohtauksia on ollut yhä useampi. Pahat sanat sattuvat, eivätkä appivanhemmat ole niitä helpompia. Eroa pariskunta ei harkitse. ”Meillä on asiat hyvin”, Eeva sanoo. Ääni on hieman kysyvä.

Huono parisuhde – Miksi pysyä yhdessä?

Järjetöntä mustasukkaisuutta

Paula, 24, ihailee miestään. Mies oli hänen opettajansa, älykäs, charmantti, lukenut. Tunnettukin hän on, ainakin omissa ammattipiireissään. Paula on ollut viime aikoina masentunut. Hänen miehensä saa kohtauksia, etsii kuitteja ja miettii piilomerkityksiä.

”Olin lainannut opiskelukaveriltani kirjan. Kare oli sitä mieltä, että flirttailin ja annoin vääriä signaaleja”, Paula sanoo.

Mies viettää aikaa nettipalvelimella.

”Tiesin hänen lähettelevän lemmekkäitä sähköposteja”, Paula kertoo.

Paula on kuullut sattumalta puhelun, joka ei ollut tarkoitettu hänen korvilleen.

”Luulin olevani vapaamielinen, mutta tätä en voi sietää.”

Suhde on tuntunut ahdistavalta erityisesti viime kuukausina.

”Minä en ota häntä huomioon, minä olen pikkusieluinen nainen, minä tuhlaan rahaa”, Paula ihmettelee.

Paula on raskaana, mutta miestä ei voisi vähempää kiinnostaa.

”Kun soitin vauva-uutiset, hän alkoi meuhkata uudesta arvostelustaan.”

Väitösvapaalla oleva mies ei tuo kotiin leipää.

”Mieheni sanoi kerran minulle, että minun pitäisi olla onnellinen, että minulla on hänet”, Paula kertoo.

Paula on ollut itkuinen ja ahdistunut. Kotiin meneminen ahdistaa. Ero ei ole kuitenkaan käynyt mielessä.

”On niitä hyviä hetkiä. Kun nukumme yhdessä ja Kare tuo aamiaisen sänkyyn. Tai kun mökkeilimme. Hän oli kuin toinen ihminen.”

Paula on havahtunut siihen, että mies ei anna tukea ja ihailee hänen nuoruuttaan. ”Hän ei ollenkaan ole innostunut minun jutuistani. Hän on sanonut että nuoruuden voi jakaa kanssani, mutta ei vanhuutta. Parikymppiset ystäväni kelpaavat hänelle kuitenkin seuraksi”, Paula miettii.

”Ikäistensä joukossa Kare ei viihdy”, hän kertoo.

Ero on käynyt mielessään, mutta se pelottaa. ”En tiedä onko minulla tarpeeksi voimavaroja. Ehkä huomenna kaikki on toisin.”

Huono parisuhde – Miksi pysyä yhdessä?

Isä puuttuu perhekuvista      

”On surullista kun ihmiset eroavat”, Minna pohtii. Hän alkoi rakentaa pesää tavattuaan Stefanin. Hän alkoi suunnitella uusia verhoja, kun muut miettivät seuraavaa viikonloppua. Kun Minna alkoi puhua naimisiinmenosta, Stefan kysyi, kuka mahtaa olla sulhanen.

Naimisiin pari kuitenkin meni. Minna ehti heiluttaa paria kaapattua morsiuskimppua voitonriemuisesti ystäviensä häissä. Kotona mies ei paljon puhele. Viime aikoina Stefan on tapaillut työkaveriaan. Minna on hoitanut kodin ja yhteiset lapset.

Lastenkutsut, lasten iltapäiväkerhot ja muskarit täyttävät Minnan arjen. Se koostuu kiiltäväkantisista lehdistä ja työpäivistä kotona. Ansiotöitä hän ei enää harkitse. He tulevat hyvin toimeen Stefanin palkalla. Stefan on kuitenkin alkanut haikailla kadotetun nuoruuden perään. Vaihtuvat naisystävät ovat nuoria.

”Minä olen tehnyt työtä kotona palkatta vuosikausia. Onko tämä nyt palkka?”  Minna ihmettelee.

Minnan sukulaisille ero olisi kauhistus. Rakkaus on ikuista, eikä eroja ole olemassa. Lasten syntymäpäiväjuhlilla levitetään perhealbumit, mutta kuvista puuttuu jotain, isä. Hän ei enää jaksa leikkiä kotia.

Huono parisuhde – Miksi pysyä yhdessä?

Häkissä despootin kanssa

Maria oli ehtinyt tehdä työuraa useamman vuoden. Samalla hän oli unelmoinut tunnelmallisista häistä ja kumppanista. Häät olivat isot ja näyttävät, ne järjestettiin puolen vuoden säteellä, kun Maria oli tavannut Tatun.

Unelmien mies osoittautui kotioloissa varsinaiseksi despootiksi. Hän sai toistamiseen vaikeita kohtauksia, haukkui, joi ja sätti Mariaa. Tämä vaihtoi hyvän työnsä pienempipalkkaiseen.

”Että jäisi aikaa perheelle ja yhdessäololle.” Sitä päätöstä Maria on katunut.

Töissä päivittäin suuria summia euroja pyöritellyt nainen ei osaa enää valita mitä mehua ostetaan. Maitohyllyillä entisen esimiehen kädet alkoivat täristä.

”En tiedä mitä minulle on tapahtumassa”. Eniten Mariaa jännittää kotiin meneminen. ”Pelkään Tatun kohtauksia.”

Eroa pariskunta ei edes harkinnut.

”Tämä on varmaan se ensimmäisen vuoden kriisi, arkeen astuminen.” 

Vuosia meni ja kriisejä tuli monta. ”Häämme olivat upeat. Ei tämä voi päättyä näin.”

Ensin kuitenkin Marian on maksettava häistä jäänyt velka ja taloon otettu laina. Tatun luottotiedoilla ei lainoja edes oteta. Ne eivät ole kunnossa.

Huonosta suhteesta irti repäisy vaatii voimavaroja. Niitä ei välttämättä ole, kun suhde kuluttaa. Kannattaa miettiä, mitkä ovat suhteen hyvät ja huonot puolet. Maaseudulla eronnut nainen mielletään usein epäonnistuneeksi. Ongelmia tulee, jos suhde on aloitettu nuorena ja siihen on ladattu koko identiteetti. Henkinen väkivalta ja toisen vähättely ovat vakavia ongelmia siinä missä fyysinen väkivaltakin. Kulisseja ei kannata pitää kunnossa sukulaiskahvien takia.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto
Väestöliitto

X