Ivonnen, 71, äiti ei osoittanut rakkauttaan, mutta yhtä muistoa suurperheen tytär vaalii
Ivonne Bielarsin suhde nyt jo edesmenneeseen äitiin jäi etäiseksi. Omiin tyttäriinsä hän on halunnut luoda täysin erilaisen suhteen.
Ivonne Bielars asuu Amsterdamissa. Hänen kaksi tytärtään asuvat samassa kaupungissa.
Ivonne Bielarsin suhde nyt jo edesmenneeseen äitiin jäi etäiseksi. Omiin tyttäriinsä hän on halunnut luoda täysin erilaisen suhteen.
Jos hollantilaisen Ivonne Bielarsin, 71, äiti eläisi, hän olisi satavuotias. Ivonne ei ikävöi viitisentoista vuotta sitten kuollutta äitiään, harvoin edes ajattelee tätä. Suhde äitiin oli aina etäinen.
Ivonnen äiti avioitui 25-vuotiaana miehen kanssa, jolla oli edellisestä liitostaan kolme lasta. Kun äiti täytti 30, helmoissa pyöri jo neljä lasta lisää.
Kodista huolehtimisen ohella hän työskenteli miehensä omistamassa kemikalioliikkeessä, ja kirkossa tiukan uskonnollinen perhe kävi joka päivä, sunnuntaisin kahdesti.
– Näin, kuinka äidin voimat menivät arjen pyörittämiseen. Meille lapsille ei jäänyt aikaa, meitä oli liikaa, Ivonne sanoo.
Ajat olivat sellaiset, ettei tunteista puhuttu eikä niitä näytetty.
– Uskon silti, että äiti rakasti meitä, hänellä ei vain ollut keinoja osoittaa sitä.
”Joskus mietin, millaista äidin elämä olisi voinut olla”
Kun Ivonne sai omat lapsensa, nyt 30- ja 36-vuotiaat tyttäret, hänen tärkein tavoitteensa oli olla läsnä. Hän alkoi tehdä lyhyempää työaikaa, jotta pystyi auttamaan tyttöjä koulutehtävissä ja kulkemaan mukana näiden harrastuksissa.
Ivonne halusi luoda tyttäriinsä suhteen, jossa voidaan puhua kaikesta, ja siinä hän kokee onnistuneensa. Kun hän nyt tapaa samassa kaupungissa asuvia tyttäriään, he käyvät kävelyllä tai pyöräilemässä, istuvat kahviloissa ja juttelevat.
– Yritän aina sanoa tyttärilleni, että älkää tavoitelko täydellisyyttä. Vähempikin riittää.
Omaa äitiään Ivonne tapasi aikuisiällä harvakseltaan. Leskeksi jäätyään äiti eristäytyi omiin oloihinsa ja taltutti yksinäisyyttään juomalla.
Joskus Ivonne miettii, millaista äidin elämä olisi voinut olla.
– Kerran äiti muisteli, millaista oli sodan jälkeen pyöräillä kavereiden kanssa läpi Hollannin. Sellaista vapautta hän ei enää avioitumisensa jälkeen päässyt kokemaan.
Ehkä juuri tästä syystä vapaus ja itsenäisyys ovat aina olleet Ivonnelle hyvin tärkeitä. Viimeiset kolme vuotta hän on asunut ilman kumppania ja nauttinut joka hetkestä.
Nuorempana Ivonne saattoi puida äitisuhdettaan ystäviensä kanssa, mutta vuosikymmeniin hän ei ole pohtinut koko asiaa.
– Tapanani on katsoa eteenpäin.
Erästä liki 70 vuoden takaista muistoa Ivonne kuitenkin vaalii.
– Muistan istuneeni äidin sylissä hyvin pienenä. Voin yhä tuntea hänen käsivartensa kosketuksen ympärilläni.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous