Liisan, 51, tyttären poikaystävä syyllistää lihansyönnistä ja saunaoluista – mihin vetää rajat?
Jo ensitapaamisella Liisan tyttären poikaystävä täräytti mielipiteensä lihansyönnistä ja alkoholinkäytöstä. Liisa yrittää sietää nuoren miehen ehdottomuutta ja moralisointia tyttärensä vuoksi, mutta se ei ole helppoa.
Liisan aatteellinen vävykokelas ei säästele sanojaan appivanhempiensa kulutustottumuksista.
Jo ensitapaamisella Liisan tyttären poikaystävä täräytti mielipiteensä lihansyönnistä ja alkoholinkäytöstä. Liisa yrittää sietää nuoren miehen ehdottomuutta ja moralisointia tyttärensä vuoksi, mutta se ei ole helppoa.
Liisan, 51, tyttären parikymppisen poikaystävän aatteen palo saa ikäviä ilmenemismuotoja: vannoutunut vegaani ja absolutisti kritisoi äänekkäästi appivanhempiensa elämäntapaa. Ratkaisukeskeinen terapeutti Jenni Kiviniemi rohkaisee Liisaa vetämään rajat jämäkästi ja lempeästi.
Liisa:
Olen aina pyrkinyt olemaan suvaitsevainen. Lapsuudenkodissani korostettiin, että kaikki ovat samanarvoisia. Vanhempieni mielestä meistä jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on.
Meillä on aviomieheni kanssa yksi, nyt parikymppinen tytär. Olemme kasvattaneet hänet siihen, että kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiinsä.
Nämä opit ovat joutuneet viime aikoina koetukselle. Tyttäremme on seurustellut muutaman vuoden nuorukaisen kanssa, joka todella haastaa minua.
Mies on vannoutunut vegaani, absolutisti ja aseistakieltäytyjä. Siinä ei sinänsä ole ongelmaa. Ristiriita on siinä, että hän ei malta olla tuputtamatta aatteitaan meille.
Jenni:
Sinua on kasvatettu olemaan tasavertainen ja suvaitsevainen muita ihmisiä kohtaan. Olette miehenne kanssa kasvattaneet myös tytärtänne näiden arvojen pohjalta.
Nuo ovat kauniita ja tärkeitä arvoja, joiden suojana on hyvä olla selkeät rajat. Kertoessasi tyttäresi kumppanista kuulostaa siltä, että hänellä taas voi olla haasteita hyväksyä toisten erilaisuutta ja mielipiteitä.
Liisa:
Ymmärrän, että nuoret aikuiset etsivät vielä itseään ja omaa paikkaansa maailmassa. En kuitenkaan käsitä, että tyttäreni poikaystävä haluaa meidän kaikkien mahtuvan hänen maailmaansa.
Jo ensitapaamisemme oli hämmentävä. Tytär oli kertonut vähän aiemmin minulle, että oli alkanut seurustella. Hän tuntui olevan tosi onnellinen, joten minäkin iloitsin hänen puolestaan.
Kutsuin heidät meille kylään. Pitihän minun nyt saada tavata lapsemme uusi poikaystävä. Tyttäreni vastasi, että tullaan ja tekstasi perään, että varaudu äiti siihen, että hän on vähän erilainen.
Muistan ajatelleeni, että meille ovat tervetulleita myös erilaiset.
Jenni:
Kasvatuksesi, taitosi ja ymmärryksesi siitä, että maailmaan mahtuu monenlaista ajattelutapaa, on nyt selkeästi kohdannut melko vastakkaisen maailmankuvan.
Sanoitkin ymmärtäväsi, että nuoret aikuiset etsivät vielä monenlaisia asioita. Se saattaakin ehkä selittää suurelta osin tämän nuorukaisen ajattelutapaa.
Liisa:
Valmistin meille sunnuntailounaan. Olin vähän hermostunut, mutta samalla innoissani uuden vävykokelaan tapaamisesta. Myös mieheni halusi tutustua tyttäremme uuteen puolisoon.
Pistimme parastamme. Oli alkukesä, ja mieheni laittoi grillin tulille.
Minä hääräsin keittiössä ja tein tyttären lempparisalaattia ja muita herkkuja. Leivoin jopa täytekakun.
Kohta ovellamme seisoi tyttäremme vieressä komea nuorimies. Hän tervehti käsipäivää ja vaikutti oikein korrektilta.
Jenni:
Valmistauduitte kauniisti ja kohteliaasti tyttärenne puolison tapaamiseen. Otit huomioon tyttäresikin, kun valmistit hänen lempiruokiaan.
Panostitte todella siihen, että tyttäresi ja hänen puolisonsa tuntisivat olevansa tervetulleita teidän luoksenne.
Teillä oli suuria ja tärkeitä odotuksia ensitapaamisesta.
”Kun mieheni ehdotti yhteistä maljaa, vieraamme totesi isoon ääneen, että ei käytä alkoholia. Eikä meidän muidenkaan pitäisi.”
Liisa:
Mieheni oli kaatanut meille laseihin skumppaa. Kun hän ehdotti yhteistä maljaa, vieraamme totesi isoon ääneen, että ei käytä alkoholia. Eikä meidän muidenkaan pitäisi. Olin hämmentynyt. Keittiöömme laskeutui vaivautunut hiljaisuus.
Itse ruokailu ei sujunut yhtään paremmin. Pöytä notkui lihaa ja kanaa. Viinipullo oli avattu, ja kesän ensimmäiset mansikat laitettu täytekakun päälle.
Nuorimies kertoi olevansa vegaani. Hän ilmoitti, että ei voi syödä pöydästä muuta kuin kasviksia ja salaattia. Täytekakkuunkaan hän ei koskenut, koska siinä oli kananmunaa.
Olin ihmeissäni. Kummastelin etenkin sitä, miksi tyttäreni ei ollut kertonut minulle asiasta etukäteen.
Jenni:
Olen pahoillani, että teidät tyrmättiin jo heti yhteisen maljannoston aikaan. Sen tarkoitushan oli toivottaa vieraat juhlallisesti ja ystävällisesti tervetulleiksi.
On tietenkin sopivaa kertoa, ettei käytä alkoholia, mutta muiden soimaaminen ei kuulu asiaan. Se ylittää toisten erilaisten tapojen kunnioittamisen rajan.
Sinua oli jo lapsesta lähtien kasvatettu suvaitsevaisuuteen ja jokaisen oikeuteen olla sellainen kuin on. Tämä joutui jo ensitapaamisella testiin.
Hämmennyksesi ja vaivautunut hiljaisuus kuulostavat luonnollisilta reaktioilta tuossa tilanteessa.
Liisa:
Uusi tuttavuutemme ei peitellyt mielipiteitään. Katsoimme mieheni kanssa silmät pyöreinä toisiamme, kun meille vieras nuorukainen alkoi saarnata. Tai siltä se ainakin meistä tuntui.
Hän kertoi näkemyksiään lihantuotannosta ja tuotantoeläinten kaltoinkohtelusta. Hän totesi, että niin kauan kuin ihmiset syövät lihaa, maailmassa on sotia.
Emme saaneet mieheni kanssa oikein mitään sanottua. Olimme vain tyrmistyneitä. Miksi tämä mies tuli kotiimme syyllistämään meitä?
Kysyin jälkikäteen tyttäreltäni, miksi hän ei ollut kertonut meille poikaystävänsä veganismista ja miten hän pärjää noin jyrkästi ajattelevan kanssa. Hän naurahti ja sanoi, että kuule äiti, moni heidän kavereistaan on vegaani ja pasifisti.
Yritin ymmärtää. Olinhan myös itse ollut nuorena aika ehdoton maailmanparantaja. Aatteen paloni kohdistui tuolloin vain erilaisiin asioihin.
Jenni:
Saarnaaminen ei ole asiallista käyttäytymistä varsinkaan ensitapaamisessa. Rajanne tulivat jälleen ylitetyiksi. Reaktionne kuvastaa hyvin sitä, että sinulla ja miehelläsi ei ole tapana toimia samoin.
Tuossa tilanteessa oli varmasti järkevääkin olla vain ikään kuin tarkkailijan roolissa. Näin vältyitte suuremmilta konflikteilta, eikä tilanne paisunut enää suuremmaksi.
Hait ymmärrystä myös oman nuoruutesi kautta. Se kuvastaa taitoasi osata katsoa asioita monelta eri kantilta.
Liisa:
Yritämme mieheni kanssa suhtautua asiaan sivistyneesti. Opettelen hyväksymään, että mies on mikä on. Jos tyttäremme on valinnut hänet, se ei kuulu meille.
Silti seurustelusuhde on alkanut synnyttää kitkaa minun ja tyttäreni välille. Ennen olimme hyvin läheisiä. Nyt koen, että hän on ottanut etäisyyttä.
Myös hän on ryhtynyt kasvissyöjäksi mutta ei ole niin tiukkapipoinen. Hän ei koskaan tuputa filosofioitaan meille.
Viime kesänä nuoripari tuli viikonlopuksi mökillemme. Olimme sopineet, että he tuovat mukanaan omat ruokansa ja juomansa.
Yritimme rentoutua. Silti myös mieheni pinna alkoi kiristyä. Rantasaunan kuistilla vävykokelas töksäytti hänelle, että eikö tuota saunakaljan kittaamista voisi lopettaa.
Jenni:
Sivistynyt ja rauhallinen suhtautuminen on takuulla tällaisten tilanteiden pelastus. Siitä voitte todella kehua itseänne.
Hyväksyntä erilaisuutta kohtaan huokuu sinusta varmasti ulospäin monin tavoin ja auttaa ylläpitämään suhdetta myös tyttäreesi.
Siltikin on hyvin normaalia, että rajattomalta ja toisia epäkunnioittavalta kuulostava käytös aiheuttaa kitkaa, ja myös miehesi ärsyyntyy.
Nyt olisi tärkeää puhua asiasta avoimesti perheenjäsentenne ja tyttäresi puolison kanssa. Sinulla on oikeus kertoa ääneen, miltä hänen käytöksensä tuntuu. Voit sanoa sen jämäkästi ja lempeästi. Ja pyytää häntä hyväksymään myös teidän tapanne olla ja elää.
Liisa:
Olen alkanut vältellä miehen tapaamista. Olen sanonut suoraan tyttärelleni, miten vaikeaa on yrittää tulla puolitiehen vastaan, kun toinen ei ota askeltakaan.
Tytär on myös harmissaan ja sanoo ymmärtävänsä molempia osapuolia. Silti loppupeleissä hän on poikaystävänsä puolella, minkä tietenkin ymmärrän.
Vävykokelaani ahdistaa minua. Koen omien rajojeni vetämisen tosi hankalaksi. Missä menee raja, mitä minun täytyy kuunnella oman kesämökkini terassilla? Ja toisaalta miten voisin oppia kunnioittamaan toisen elämänkatsomusta?
En halua menettää suhdetta tyttäreeni. Kai minun täytyy vain jotenkin hyväksyä.
Jenni:
Olet yrittänyt joustaa ja tulla toimeen parhaasi mukaan. Se riittää. Tyttäresi on varmasti myös vaikeassa paikassa, kuin kahden tulen välissä.
Nyt olisi tyttäresi puolison vuoro joustaa. Siihen tarvitaan itsereflektiokykyä sekä taitoa ja halua huomioida muita. Joillekin se voi valitettavasti olla vaikeaa, jopa mahdotonta. Tämä saa väistämättä aikaan toistuvia ongelmia.
Ahdistuksen tunne on tärkeä huomioida. Se kertoo, että jotakin täytyy nyt muuttaa. Ei ole ollenkaan harvinaista hapuilla omien rajojen kanssa.
Erilaisuuden hyväksyntä yhdessä omien rajojen tiedostamisen ja asettamisen kanssa on hyvä yhdistelmä. Uskon siitä olevan sinulle apua tulevaisuudessa.
Juttu on ilmestynyt Kotilääkärin numerossa 7/2023.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous