Miksi kumppani kävelee monta metriä edellä? Asiantuntijan mukaan asiasta loukkaantuminen voi olla tärkeä merkki
Ihmisten välinen viestintä on paljolti sanatonta. Parisuhteessa arjen yksinkertainen tilanne voi näyttäytyä itselle täysin erilaisena kuin kumppanille. Kysyimme asiantuntijalta, miksi.
Ihmisten välinen viestintä on paljolti sanatonta. Parisuhteessa arjen yksinkertainen tilanne voi näyttäytyä itselle täysin erilaisena kuin kumppanille. Kysyimme asiantuntijalta, miksi.
Kuvittele tilanne: Olet kumppanisi kanssa kävellen liikkeellä. Hän harppoo nopein askelin edelläsi sen sijaan, että kulkisi kanssasi samaa tahtia. Miksi kumppani kävelee edellä?
Edellä kävelevä kumppani on monen parisuhteen ikuisuuskiista, joka pulpahti somessa isosti esiin: ruotsalaisvaikuttaja Isabella Löwengrip jakoi Tiktok-tililleen videon, jossa hänen miesystävänsä kävelee lomalla ollessaan toistuvasti monta askelta Isabellan edellä.
Viime vuoden heinäkuussa julkaistua videota on katsottu 2,5 miljoonaa kertaa. Tykkäyksiä video on saanut yli 140 000 ja kommentteja reilut 19 000. Lukuisa kommentoija kertoo kipeästi tunnistavansa ilmiön.
@isabellalowengrip1 Do any of you recognize? #couple #capri #fypシ
♬ Love You So – The King Khan & BBQ Show
On helppo kuitata asia sillä, että toisella on vain luonnostaan nopeampi kävelytahti. Asia voi kuitenkin olla parisuhdetta hankaava. Ei kai hitaamman tarvitse kipittää hikipäissään, jos haluaa kävellä rinnakkain?
Kun kumppani kävelee edellä, asia voi liittyä suhteeseen tai sitten ei
Jos kumppanilta ei kysy, miksi tämä kävelee edellä, ei varmaa vastausta voi pelkän käytöksen perusteella saada. Elekieli, kuten edellä käveleminen, on tulkinnanvaraista.
– Elekielestä voi tällaisessa tapauksessa välittyä esimerkiksi kumppanin tunnetila ja asenne kyseisellä hetkellä, psykologi, kouluttaja ja tietokirjailija Heli Heiskanen sanoo.
Silti oma tulkinta kumppanin tunnetilasta ja asenteestakin on aina epävarma.
– Tulkinta voi mennä pieleen, koska kumppanin eleitä tulkitaan aina omien tunnetilojen, pelkojen ja toiveiden sekä aikaisempien kokemusten kautta, Heiskanen selittää.
– Tämän takia se, että kumppani kävelee edellä, voi siis tuntua siltä, että nyt kumppani on minulle suuttunut tai hän torjuu tai hylkää minut. Vaikka asia ei liittyisi millään tavalla itseen tai suhteeseen, omat tunteet ovat aina totta itselle ja niillä on jokin syy.
Vaihtoehtoisiakin selityksiä tilanteelle on olemassa. Luonnostaan nopeammin kävelevä kumppani voi olla esimerkiksi vain yksinkertaisesti niin ajatuksissaan, ettei huomaa harppovansa edellä.
Lue myös: Pelkäätkö hylätyksi tulemista? Näin hylätyksi tulemisen pelko näkyy parisuhteessa
Itsetuntemus ja itsetunto vaikuttaa siihen, kuinka hyvin toista lukee
Jos joutuu joka kerta pyytämään harppovaa kumppania hidastamaan, se turhauttaa. Onko tässä taustalla nyt jotain muuta?
Jotta pystyy näkemään mahdollisimman monia eri vaihtoehtoja, on tärkeää oppia tunnistamaan omia tunteita ja tulla sinuksi omien menneisyyden mörköjen sekä nykyisyyden pelkojen ja toiveiden kanssa.
Kun tiedostaa, mitkä asiat vaikuttavat omiin tulkintoihin, toisten käytöstä pystyy Heiskasen mukaan tulkitsemaan oikeamman suuntaisesti. Myös itsetunto vaikuttaa siihen, kuinka asiat näkee.
– Kun omaa terveen, hyvän itsetunnon, ei ole ylitarkka havainnoimaan kumppania tai ainakaan tee hirveän virheellisiä päätelmiä negatiiviseen suuntaan niin helposti kuin heikomman itsetunnon omaava.
Yksi on kuitenkin Heiskasen mukaan varmaa: jos haluaa jonkun elekielestä varmaa tietoa, sitä pitää kysyä.
Kumppani kävelee edellä – onko tästä edes oikeus loukkaantua?
Kuten sanottua, omat tunteet ovat totta itselle. Mutta onko siitä, että kumppani kävelee edellä, hassua pahoittaa mielensä?
– Tällaisesta loukkaantuminen ei ole hassua vaan hirveän inhimillistä, Heiskanen sanoo.
Mielipaha arkisesta pikkuasiasta voi olla hänen mukaansa jopa tärkeä havainto.
– Loukkaantuminen voi olla itselle merkki siitä, että nyt jokin isompi asia vaivaa.
Silloin kannattaisi pysähtyä pohtimaan, miksi se, että kumppani kävelee edellä, hankaa niin paljon. Tuntuuko kumppani suhteessa muutoin esimerkiksi piittaamattomalta tai itsekkäältä?
– Pohdintojen seurauksena voi löytää syvällisemmän syyn loukkaantumiselle ja puhua siitä kumppanin kanssa.
Näin asia kannattaa ottaa puheeksi
Tiuskiminen siitä, että aina sinä harpot edellä, ei tuo toivottua lopputulosta.
Parempi olisi, jos pystyisi heti tilanteessa tai myöhemmin rauhallisesti selittämään, että on huomannut, että kumppani kävelee edellä.
– Sen jälkeen olisi hyvä kertoa, miltä se itsestä tuntuu. Esimerkiksi että ”minusta tuntuu kuin et välittäisi tai huomioisi”. Sitten kannattaa vielä kertoa, mitä toivoisi toisen tekevän. Esimerkiksi ”toivoisin sinun kävelevän samaan tahtiin kanssani, koska se tuntuisi tosi hyvältä”.
Tärkeää on minälähtöisyys: mitä minä olen havainnut, miltä se minusta tuntuu ja mitä minä toivoisin. Vaikka kyse olisi vastikään tajutusta syvällisemmästä ongelmasta, nämä ovat valideja asioita käydä läpi.
Lue myös Kotilieden artikkeli: 7 lausetta, joita psykologi ei koskaan sanoisi toiselle ihmiselle – eikä sinunkaan kannattaisi
Tärkeää on myös välttää syyllistämistä, sillä sen seurauksena on usein vain riitely.
– Jos toinen sanoo, että hän ei tarkoita pahaa ja on vain tottunut kävelemään reippaasti, voi sanoa esimerkiksi näin: ”Ymmärrän, ettet tarkoita pahaa. Koska itsestäni tuntuu pahalta, olisi kiva, että tunteeni huomioitaisiin ja yhdessä käveltäisiin samaa tahtia. Yksin voit sitten mennä niin kovaa kuin haluat.”
Kommentit
Oma rytmi kävellessä on tosi tärkeä. Jos joutuu kävelemään normirytmiä hitaammin, on se raskasta, yhtä raskasta kuin liian nopeasti käveleminenkin. Sama juttu on kädestä pitäminen. Jos toisen käsi on merkittävästi ylempänä/alempana kuin oma, on siitä pitkään kiinni pitäminen raskasta.
Kommentit
Vaimoni kävelee suurimman osan aikaa pari askelta takanani. Oma kävelytahtini ei tähän vaikuta vaan jos itse hidastan tahtia, hänkin hidastaa. Kerran kävelimme kuin hidastettuna muutama sata metriä kun päätin todella testata johtuuko ero omasta kävelytahdistani. Hän ei edes huomannut kävelynopeutemme vaihtumista, mutta tuli vain pari askelta takanani.
Päivittäin olen huomannut etenkin vanhempien pariskuntien lenkkeilevän ”yhdessä” niin, että mies menee 3-10 metriä edellä ja vaimo tulee perässä.
Itse en moiseen suostuisi!
”Älä kävele edelläni, en välttämättä seuraa.
Älä kävele perässäni, en välttämättä johdata –
vaan kävele rinnallani, äläkä anna minun kaatua.”
Yli 20 vuotta parisuhdetta ja kävellään miten kävellään. Joskus rinnakkain käsi kädessä, joskus hän edellä ja joskus minä. Meillä suhteeton pituusero (36cm) tekee sen että minun on vaikea pysyä perässä joten otan monesti etumatkaa ja toisinpäin jään monesti jälkeen. Niksi onkin siinä että jos jään jälkeen niin tiedän että minua odotetaan, jos saan etumatkaa niin tiedän että välimatka kiritään ja kun kohdataan niin suudellaan.
Mielestäni on vaikea huomioida toista tai keskustella, jos toinen harppoo etulinjassa. Todella ärsyttävää. Jos kuljetaan yhdessä, toista tulee kunnioittaa sen verran, että on vierellä. Edellä oleva ei huomioi seuralaistaan ja ilmaisee sanattomasti, ettei ole kiinnostunut toisesta, kuulemaan tai puhumaan. Edellä oleva käyttää valtaa, ajatuksena ”Tule Minun perässäni”.
Näillä edellä harppojilla on ollut minun kohdallani muitakin itsekeskeisiä ja epäkunnioittavia tapoja, minä edellä-ajatuksella.
Kannattaa vaihtaa kulkemislinjaa (rooleja) välillä huumorilla toisinpäin ja itse kysäistä sitten takana tulevalta, miten menee ja miltä nyt tuntuu. Oman lääkkeen maistaminen tapauksessani opetti, vaikka ensin menikin vauhdissa herne nenään..😅
Itsellä on käynyt niin, että edellä harppovan tahdin vuoksi en itse ehtinyt nauttimaan maisemista. Keskustelimme asiasta ja pääosin hän muistaakin asian, jopa oppien itse nauttimaan eri tavalla matkailusta.
Olen myös alkanut varmistamaan matkoilla, että molemmilla on puhelimessa akut täynnä ja siten tarvittaessa jäänyt jälkeen ihailemaan maisemaa kertoen joko hihkaisemalla edellä kävijälle matkasta riippuen ääneen tai viestillä, että jäin hetkeksi istumaan paikkaan x, kun on niin kaunis maisema. Kyllä sieltä yleensä perästä palataan tai toinen löytyy virvokkein pienen matkan päästä.
Molemmat voi nauttia matkasta ja uhriutuminen vie matkasta nautinnon.
Mieheni kävelee aina n. puoli metriä edelläni ja kun kiihdytän rinnalle, hän kiihdyttää omaa vauhtiaan taas saman verran edelle. Lopulta en enää jaksa sitä vauhtia.
Tuttu tilanne. Oma puolisoni väitti ettei pysty kävelemään hitaammin. Kun pyysin yrittämään, alkoi madella etananvauhtia. Välimuotoa eli samaa vauhtia minun kanssani ei vaan voinut. Ei ollut paha ihminen, joten tämä oli minulle mysteeri.
Miksi pitää kävellä niin hitaasti? Mä en ainakaan kovin paljon hitaammin pysty kävelemään kuin mihin olen tottunut ja jos on pakko kävellä ”rinnakkain” niin joudun viiden sekunnin välein pysähtymään ja odottamaan toiset viisi että se toinen ehtii siihen. Miksi ei voi kävelystä ottaa sen hyötyjä irti ja varsinkaan talvella tai huonolla kelillä en ymmärrä sitä että toinen (ystävä tai puoliso) löntystää kun voisi olla jo perillä. On äärimmäisen virkistävää olla jonkun kanssa, jonka kävelytahti on yhtä nopea kuin oma. Silloin rinnakkain kävelemisessä ei ole mitään vikaa. Jos itse käyttäydyn joskus puolisosta tai kavereista jälkeen koska esim. selaan puhelintani ja olen sen takia hitaampi kuin kävelyseura niin en todellakaan kuvittele että kenenkään pitäisi sovittaa askeliaan minun senhetkisten asioideni takia hankalasti. Toivon silloin että mua odotetaan esim perillä. Koko juttu ja siihen valitut kommentit ovat hitaiden näkökulmasta. Ihan oikeasti voi olla joillekin todella vaikeaa ja p*seestä jumittaa koko ajan ja joutua keskittymään sitten siihen että se seurassa oleva etana pysyy varmasti koko ajan rinnalla, sen sijaan että nauttisi siitä kävelystä tmv.
Tämä! Itse olen myös ns. luonnostaan suht nopea kävelijä, en tiedä tuleeko se luonnollinen ”reipas” tahti siitä, kun on lenkkeillyt paljon vai mistä. Ja siis selvästikään kaikki ei ymmärrä, että en tietoisesti kiirehdi vaan ihan luonnollinen tahti itselle. Enkä siis ole mikään pitkä ihminen vaan suht lyhyt naisihminen. hämmentävintä onkin jos ihmiset, jotka ovat minua huomattavasti pitempiä, ja kaiken logiikan mukaan ottavat yhden askeleen siinä missä minä kolme, ovat itseäni hitaampia. Olen myös huomannut, että on ihmisiä jotka ovat vain hitusen hitaampia eli on vielä helppo ja suht luonnollinen tahti johon hidastaa, sitten on niitä, että oikeasti pitäisi tietoisesti koko ajan ajatella/muistuttaa itseä pitämään hidas tahti.
Minä taas ihmettelen, miksi joidenkin täytyy jatkuvasti lähes puolijuosta kävellessään, ikään kuin aseistettu rosvojoukko juoksisi kintereillä tai juna jättäisi asemalaiturille. Stressistäkö se johtuu, ettei oikein osata rauhoittua?
Aina pari metriä edellä harppova kumppani perusteli kävelytyyliään niin, että miehellä on ”sisäänrakennettu” tarve geeneissä kulkea edellä, koska varmistaa näin turvallisen kulkureitin naiselle. Mistä vaan voi koska vaan ilmestyä uhka, hyökkäys tai monttu, johon mies on valmis vastaamaan tai ottamaan kiinni prinsessastaan! Kyllä huvitti…vähän kyllä liikuttikin.🤣😘
Romanimiehet kulkevat aina naisen edellä. Ehkä se johtuu juuri tästä syystä. Että pitää varmistaa turvallisuus. Miten turvata takaa tuleva hyökkäys onkin aivan eri juttu. Minun partnerini, valtaväestöön kuuluva, kulkee todella mielellään yksinään ja edellä. En pidä siitä ollenkaan, osoittaa ettemme kuulu yhteen. Myös minä en kuulu mihinkään vähemmistöön.
Mä oon keksinyt tähän kaks ratkaisua. Toinen on se että otan miestä kädestä, ei pääse karkuun ja on niin romanttistakin 😍 Jos taas oon vittumaisemmalla päällä ni meen sen taakse niin että kävellään jonossa ja laulan elefanttimarssia.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että miehelläni oli tapana kävellä minusta tai koko perheestä erillään aina julkisilla paikoilla. Tämä johtui siitä ettei hän halunnut tulla nähdyksi puolisona tai perheellisenä. No nyt hän onkin ex mies. Omassa suhteessani tällainen käytös oli yksi merkki narsistisista luonteenpiirteistä ja oman edun tavoittelusta. Keskustelusta hänen kanssaan ei tässä tilanteessa ollut mitään hyötyä, se johti vsin syyllistämiseen vainoharhaiseksi leimaamiseen.
Aikanaan minä koin olevani ei haluttu . Mies jäi tahallisesti aina jälkeen kun liikuttiin jossakin . Ihan kun olisi halunnut ilmoittaa että ei olla samaa porukkaa . Lisäksi jos mentiin ostoksille markettiin hän hävisi omille teilleen eikä voinut sitä lyhyttä aikaa kulkea yhdessä . Se loukkasi minua . Sitten sain etsiä häntä pitkin kauppaa . Jos oltiin lomalla ulkomailla ystävien kanssa ja rannallla , hän katosi tunneiksi omille teilleen . Myös ystävät ihmettelivät sitä . Minä yksin ja muut pariskunnat yhdessä .
Me kävelemme harvoin yhdessä koska mieheni on paljon huonompikuntoinen kuin minä. Lisäksi hän juuttuu potkimaan kiviä oikomaan tienviittoja ym. Saan odotella vähän väliä häntä.
Teemme kumpikin omat lenkkimme omassa tahdissa. On ihana vaan ajatella omiaan ja ihailla luonnon ääniä. Lomat on eri asia. Ihaillaan yhdessä kävellen maisemia.
Aihe mielettömän tärkeä, mutta tämä juttu todellinen rimanalitus. Luin jutun muutamaan kertaan ja en edelleen ymmärrä mitä tällä haettiin takaa. En tiedä osapuolia, mutta jotenkin tuli olo, (että kun lapsikin on kuviosta mukana), niin mikä ihme oli tämän sekavan sepustuksen pointti.
Annan toimituksen vastinetta odottaen.
Jaahas, nyt tämä vasta sekavaa onkin. Kommentoin Karoliinan juttuu ja kommentti heitetään sellaisen artikkelin alle, mitä en ole edes lukenut. Negatiivisten kommenttien hajauttamista? 😀
En todellakaa jaksais madella tommmosen ihme some pellen hidastelu tahtia sen takia kun tuijottaa luuria ja tekee päivityksä joka toinen minuutti.. suorastaan juoksisin pois ton naisen luota… Siinä vastaus. Miestä kyllästyttää naisen käytös..
Mies kävelee korostetun hitaasti ”koska lomalla/elämässä ei saa olla kiire” (nauratti kesällä kun ysikymppiset rollaattorin kanssa köpöttävät ukkelit ohittivat hänet) , mutta itse en siihen vauhtiin pysty vaikka olen yrittänyt. Niinpä asiasta puhuttuamme kuljemme nykyään niin, että minä sinkoilen ja poukkoilen edellä ja jos jotain kivaa löydän jään odottamaan että toinen ehättää kohdalle Hän hihkaisee takaa jos hän haluaa jotain yhdessä katsella.
Mies on todennut, ettei häntä häiritse minun poukkoiluni, koska samaan kohteeseen olemme yleensä menossa.
Lenkille emme yhdessä lähde, koska silloin kävelyvauhtini tarkoitus on nostaa sykettä ja hän taas haluaa vain löntystellä.
Tämä ok molemmille. Ei tarvista kulkea rinnakkain kunhan suunta on sama!
Oma rytmi kävellessä on tosi tärkeä. Jos joutuu kävelemään normirytmiä hitaammin, on se raskasta, yhtä raskasta kuin liian nopeasti käveleminenkin. Sama juttu on kädestä pitäminen. Jos toisen käsi on merkittävästi ylempänä/alempana kuin oma, on siitä pitkään kiinni pitäminen raskasta.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous